sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Aloitin jo


Ohi kulkiessa tökkäsin tikun pihan keskellä olevaan pataan ja huomasin sen olevan jo sula. Asiaa auttaa se, että pata on maanpinnan ylöpuolella ja se on tumma, joten aurinko sitä hyvin tehokkaasti lämmittää. Siivosin viimekesäiset kehäkukat pois ja käänsin mullan, joten nyt pata on lannoitetta vaille valmis siemenille. Vielä en vain ole päättänyt, että mitä tuossa kasvatan. Paitsi kehäkukkaa, jota siellä kasvaa joka tapauksessa, halusin tai en.


Sulasta mullasta innostuneena kävin käsiksi myös siihen auringonkukkapenkkiin. Talon takanakin oli pintamaa jo sulaa, joten sain sen lapioitua kottikärryihin ja kuljetettua pois. Vanhoista tiilistä ladoin kehykset ja nyt penkki odottaakiin sitä, että maa sulaa kokonaan jotta saan korjattua roudasta johtuvat epätasaisuudet. Muutama tiili jäi yli, mutta enköhän minä niillekin jonkin tarkoituksen keksi.

P.S. Pesällä on elämää! Perjantaina ei näkynyt yhtikäs mitään ja tänään on jo reipasta liikehdintää huomattavissa. Osa pesästä näyttäisi siis säilyneen palokärjen käsittelystä huolimatta.

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Kevät!


Niin se taas kevät tulla tupsahti. Aika menee niin nopeasti ja on melko vaikea tajuta, että eletään jo huhtikuuta. Kukista on  mullat vaihtamatta, tammi- ja helmikuussa tehtävät kylvöt on kylvämättä ja kohta olisi jo aika siirtyä ulkotöihin.


Aamupäivällä auringon paisteessa kävelin ympäri tonttia ja kyllä siellä tekemistä riittääkin. Joka paikassa tuntuu olevan jotain levällään tai kesken. Viime syksyinen laiskuus kukkapenkkien siivouksessa kostautuu nyt myös entistä suurempana urakkana. Hieman jo syyhyttäisi aloittaa keväisten puutarhatöiden teko, mutta vielä on aivan liian märkää. Kenties kompostin voisi jo siirtää väliaikaisesta paikastaan sinne lopulliseen ja ehkä sen auringonkukkapenkin reunat voisi jo rakentaa..

 

Osa mansikoista on selvinnyt talvesta, toisin kun edellisinä vuosina.

 

Ruohosipuli on kasvanut jo pari viikkoa, mutta muutama kylmä yö on palelluttanut ensimmäisten korsien latvat.


Metsän puolella on vielä aika ankean väristä.

 

Mutta ei enää kauaa, sillä näsiä tarvitsee vain muutaman lämpimän päivän kukkiakseen!


Ja tällaista jälkeä saa aikaiseksi yksi palokärki. Kun ensimmäisen kerran huomasin sen pihapuussa olin haltioissani. Ei ihan jokaisella ole pihallaan palokärkeä koivun kylkeä rummuttamassa. Eräänä aamuna töihin lähtiessä huomasin palokärjen lennähtävän maasta ilmaan ja kun menin lähemmäksi katsomaan niin huomasin, että minun muurahaiskekoni paikalla oli vain suuri kuoppa. Harmittaa todella paljon tuo muurahaisten surkea kohtalo, sillä niiden puuhailuja on ollut mukava seurata. Ja onhan se yksi merkki lähenevästä kesästä, kun muurahaiset tulevat ulos pesästään. Hieman elättelen toiveita, että jokin pesän maanalaisista onkaloista on säilynyt ja muurahaiset alkavat rakentamaan pesäänsä uudelleen kunhan heräävät, mutta pahalta näyttää. Tuho on todella laaja ja kuopan pohjalle on myös kerääntynyt vettä. Aika näyttää kuinka tässä käy.