tiistai 22. maaliskuuta 2016

Elämän isoja asioita


Tänään sain kummikakarat kylään ja vietettiin mukavaa päivää pihalla. Aurinko paistoi ja oli varsin keväinen päivä. Viimeöisen pakkasen jäljiltä hankikin kantoi hyvin. 
Ihan ensimmäiseksi viriteltiin isän vanha betoninsekoituspata uuteen toimeensa, eli nuotiopaikaksi. Tiiliskivet alle, jotta lumen sulaessa kuuma pata ei makaa maassa, ja sitten vain puita palamaan. Hyvin paloi nuotio ja makkarat kypsyivät.


Eväiden jälkeen käytiin tutkimusmatkalla pellon puolella. Löydettiin ainakin oravan, kissan, koiran, pupun, linnun ja hevosen jälkiä. Ada etsi kovasti hiirtenkin jälkiä, mutta niitä ei löydetty. Kenties hiirulaiset vain ovat niin keveitä ettei kovalle hangelle jää jälkiä. 
Itse iloitsin oravan jäljistä. Koko täällä asumisen aikana en ole oravaa tässä pihassa nähnyt. Tokihan peltojen keskellä asun, mutta olisihan se hienoa jos täällä oraviakin olisi. Ja jäljistä päätellen tuossa pihatien toisella puolella on!


Pulkkaa tai liukuria en omista, mutta kun piha viettää alaspäin, niin laskemaanhan oli pakko päästä. Onneksi varastosta löytyi vanha pressu, joka sai toimittaa liukurin virkaa. Vauhti ei ollut huima, mutta ihan tarpeeksi kahdelle pienelle laskijalle.