torstai 31. joulukuuta 2015

2015


Aamulla töihin ajaessa mietin mennyttä vuotta. Pohdittua aikani totesin, että minun vuotta 2015 leimaa pitkälti työ. Alkuvuodesta työtä ei ollut, kevään aikana oli kolme määräaikaista pestiä, kesällä taas hieman työttömyyttä ja elokuun alussa vihdoin se vakituinen työpaikka. En osannut etukäteen edes ajatella, että kuinka paljon se merkitsee kun ei koko aikaa tarvitse miettiä toimeentuloa. Rahastahan on tiukkaa edelleen, mutta joka kuukausi tulee kuitenkin palkka ja jos en jotain tarvittavaa pysty hankkimaan heti, niin yleensä kuitenkin jo seuraavana tilipäivänä.
En ajatellut mitään konkreettisia lupauksia tehdä uudelle vuodelle (kuten karkkilakkoa), mutta jotain pientä kumminkin. Kun työtä ei tarvitse enää murehtia, niin ajattelin keskittyä itseeni. Kun eteen tulee tilanteita, että minulta odotetaan jotain, niin aion miettiä että haluanko oikeasti tehdä sen mitä minulta odotetaan vai tekisinkö mielummin jotain muuta. Välillä on tuntunut, että minulla ei ole omaa tahtoa ollenkaan, vaan teen vain asioita joita kaltaisiltani ihmisiltä odotetaan. Tietoisempaa läsnäoloa ja itsensä kuuntelemista, se on minulla seuraavan vuoden tavoitteena. 
Ja nyt minun tietoinen läsnäolo ilmoittaa, että pitsa on valmista, joten siirryn sitä syömään ja kyllä, minä haluan sitä ihan itse.

Parempaa Uutta Vuotta kaikille!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Perinteinen jouluflunssa


Taas se iski, eli perinteinen jouluflunssa. Onkohan tämä nyt jo kolmas vai peräti neljäs joulu kun sairastuin aatoksi. Tänään olen kuitenkin saanut kaiken pakollisen tehtyä. Lahjat on paketoitu ja huominen jälkiruoka leivottu. Koskaan aikaisemmin en ole pätkiskakkua tehnyt, mutta taikina maistui hyvältä, kakku kypsyi sopivasti ja tuoksuu ihanalle, joten ehkä se onnistui. Huomiselle jätin kakun koristelun, koska ilman kuorrutetta se on helpompi kuljettaa. Nyt on kinkku uunissa ja siinäpä ne minun jouluvalmistelut sitten onkin. 
Ei sitä joulufiilistä vieläkään ole, mutta enää en koe sitä ahdistavana. Pari yötä vielä ja koko jouluhärdelli on taas ohi.  Ensi jouluna en lupaa kenellekään yhtään mitään. On ihan turha odottaa minua joululounaalle tai tapanintansseihin tai mihinkään muuallekaan. Tulen jos huvittaa, mutta en aio itseäni pakottaa mihinkään mikä ei huvita. Jos rahat saan vaan säästettyä, niin se uima-allasvaihtoehtokin kuulostaisi hyvälle..

Kaikesta huolimatta, HYVÄÄ JOULUA kaikille ja elkää stressatko!

perjantai 18. joulukuuta 2015

Huonemänty


Kotimatkalla kävin kukkakaupassa etsimässä kadonnutta joulufiilistä. Fiilis on edelleen hukassa, mutta nyt pöytää koristaa huonemänty. Jos tuo mänty kasvaa ja vankistuu yhtä nopeasti kuin huonekuusi, niin parin vuoden päästä siihen voi ripustaa koristeitakin (jos on sitä fiilistä).
Olen hieman ihmetellyt tätä täydellistä joulufiiliksen puutetta. Viime jouluna jäi jo kuusi hankkimatta ja tänä jouluna en suostunut ottamaan vieraitakaan vastaan. Olen luvannut mennä aattona siskoni luo syömään ja avaamaan lahjoja lasten kanssa, mutta ei sekään oikein huvittaisi. Jos olisi rahaa, niin lähtisin äkkilähdöllä jonnekkin lämpimään. Matkalaukku täyeen kirjoja ja uima-altaan reunalle loikoilemaan. Ehkäpä siinä on suunnitelma seuraavalle joululle. 

tiistai 15. joulukuuta 2015

Minulle!


Mikäs on parempaa kuin työpaikan joululounaan jälkeen jäädä kaupungille ostamaan lahjoja? Jäädä ostamaan niitä lahjoja itselle! Oikea syy lahjojen ostoon oli tarve ja palkkapäivä. Viime viikolla työnsin jalkani verkkahousujen haaruksista läpi, kun koitin niitä jalkaan laittaa, joten uusille oli tarvetta. Ja onpa nyt niin siistit pöksyt, että kehtaa laittaa vaikka töihin, silloin kun töissä on verkkahousupäiviä. 
Talven ja pakkasten tullessa minun iho kuivuu ja nyt jo ollaan siinä vaiheessa, että mitkään kosteusvoiteet eivät tunnu auttavan. Kiristää, kutiaa ja kirvelee vaikka mitä tekisin. Olen kuukauden päivät googlannut eri tuotteita ja päädyin ostamaan Mádaran kasvoöljyä. Sopivasti sattui olemaan 46€ purnukka 20% alennuksessa, joten hintakaan ei niin pahasti kirpaissut. Olen myös tullut siihen tulokseen, että pian 34-vuotta täyttävä nainen saa jo ostaa kauneudenhoitotuotteitaan oikeista kosmetiikkamyymälöistä. Muutamia The Body Shop:n tuotteita lukuunottamatta, kaikki on tähän asti ostettu aina joko apteekista tai marketista.
Kirjan ostamista en ollut suunnitellut ja ei sille tarvettakaan ollut, joten olkoon tämä heräteostos sitten se minun joululahja itselleni.

lauantai 12. joulukuuta 2015

Vieraita kompostissa

Pari viikkoa sitten huomasin, että talouskompostorissa on käynyt vieraita. Hangella (silloin oli hetkellisesti lunta) oli pieni sievä keko ja kompostin etuseinä raollaan. Seuraaviksi päiviksi oli luvattu lämmintä ja vesisateita, joten päätin odottaa viikonloppuun ennen kuin korjaan kompostin. Lämmintä tuli ja lumi suli ja kompostikin tuli korjattua. 
Nyt olen reilun viikon lähtenyt kotoa pimeällä ja tullut pimeällä, joten en ole kompostia sen enempää tarkkaillut. Tänään  koiralenkiltä palatessa huomasin, ettei se komposti ole saanut rauhassa olla. Etulevy oli taas auki ja kompostin sisältö leviteltynä pitkin pihaa.


Etulevyn takaa löytyi myös kolo.


Ei auttanut muu, kuin uudestaan korjata kompostorin etulevy. Varmuuden vuoksi vahvistin levyn paikoillaan pysymisen myös liinalla. Kompostori oli tarkoitus siirtää saunan taakse jo viime keväänä, mutta tuossa tulevan raparperin paikalla se edelleen olla möllöttää. Olisikohan tämä nyt se ensi kevään ensimmäinen tehtävä?


Talon alla on ollut parina yönä aika kovaa rapinaa ja nyt mielenkiinnolla odotan mitä rapinalle tapahtuu, kun ruokakomeron ovi on teljetty. Lintujen ruokinnan olen aloittanut jo niillä itse tehdyillä ruokintapaloilla. Lintulautakin oli tarkoitus laittaa, mutta nyt se jää kyllä laittamatta, koska en halua rapisialle uutta ruokailupaikkaa luoda. Kenties kuitenkin uskallan kauralyhteen laittaa puuhun, kunhan joulu tulee ja taidan useamman ruokapalankin ripustaa pihaan, jotta linnut tänne kuitenkin löytävät.