tiistai 24. marraskuuta 2015

Mitäpä minulle kuuluu?


No eipä tässä ihmeempiä. Lauantaina aamulla töihin kävellessä oli maisema hieman muuttunut. Kotia ajelin vasta kymmenen jälkeen illalla ja täytyy kyllä sanoa, että on ihan eri asia ajaa pimeässä ilman lunta kuin lumen kanssa. Se valon määrä oli ihan käsittämätön. Lehdessä taidettiin sanoa, että lumi heijastaa valosta 80-90 prosenttia takaisin, eli valon määrä miltein tuplaantuu lumen sataessa maahan.


Sunnuntaina oli siivouspäivä ja samalla siivosin työhuoneen pöydällä villinä käsvaneet chilit. Osan kasveista nakkasin menemään, kun ne olivat niin huonossa kunnossa, mutta muutaman kasvin jätin talvehtimaan. Satoakin keräsin.


Maanantaina oli vielä vapaapäivä ja kävin Niilon kanssa pitkällä lenkillä. Aurinkokin paistoi ja pääsimme nauttimaan ihanasta auringonlaskusta. Kuva ei tietenkään tee oikeutta todellisuudelle.


Vattajalla on puolustusvoimien ilmatorjuntaharjoitus menossa ja sen huomaa myös kaupungissa. Tämä sai minut hymyilemään tänään kun töihin kävelin.


Kun ensimmäisen koirani ostin, niin siltä istumalta opin petaamaan sänkyni. Jos en aamuisin pedannut, niin silloin jouduin vaihtamaan lakanat. Se hiekan ja ravan määrä on ihan käsittämätön, mikä pienestäkin koirasta irtoaa. Niilo on vuosien saatossa oppinut petaamaan myös ihan itse. Ja minkäs minä sille mahdan jos pieni poika mielummin nukkuu iltaunensa täkin alla ja pylly tyynyllä, kuin päiväpeiton päällä.

maanantai 16. marraskuuta 2015

Takki tyhjänä


Lauantaina oli ensi-ilta ja kohtalaisen paljon töitä vaatinut rupeama päättyi. Viimeisen kahden viikon aikana ylityötunnit ovat muuttuneet kuudestatoista tunnista 42 tuntiin. Töitä on siis ollut paljon ja epävarmuutta myös. Kun illalla töistä lähtiessä suunnittelee tekevänsä tietyt asiat huomenna, niin aamuun mennessä on jo suunnitelmat muuttuneet. Turhaa työtä on ollut paljon tässä projektissa. Ollaan etukäteen suunniteltu asiat tietyllä tavalla, mutta tehdessä suunnitelmat ovat muuttuneet ja vieläpä useaan otteeseen. Aina ensi-illan jälkeen on takki tyhjänä, mutta tällä kertaa vielä normaaliakin enempi.
Sunnuntaina ajelin kaupungista kotia kohden ja tuli sellainen olo, että en halua nousta pois autosta, että ajaminen on ainoa asia mihin sinä päivänä kykenen. Siispä jatkoin matkaa. Nälkä tuli ja olin lähellä Kaustista, joten kävin siellä syömässä. Jatkoin taas matkaa ja Evijärven kohdilla päätin poiketa kirpputorilla, mutta Agatha olikin kiinni. Kirpputoreilu tuntui kuitenkin niin kivalta ajatukselta, että päätin ajaa Pietarsaareen Kirppishallille. Ja kun kerta Pietarsaaressa olin, niin poikkeaminen Sundsin puutarhalla oli varsin helppoa.
Ostin itselleni jouluruusun ja samalla tarttui mukaan myös muutama joulupallo. Minä en ole ollut mitenkään innostunut tästä viime aikojen timantti villityksestä, mutta Sundsilta ostin yhden joka sopii mielestäni hyvin myös minun kotiini.



 Kirppikseltä mukaan lähti kynttelikkö ja Pandan vanha konvehtirasia.


Olen joskus aiemminkin huomannut, että päämäärätön ajeleminen tekee hyvää pääkopalle. Kaupungista lähteissä mieli oli matalalla ja hieman ahdisti ajatus seuraavan jutun aloittamisestakin, mutta 175 kilometriä myöhemmin oli päässä olevat ajatukset järjestyksessä ja huomasin laulavani radiossa soivien biisien mukana. Jos vapaata olisi ollut enemmän kuin nämä kaksi päivää, niin olisin saattanut ajella kauemmaksikin. 

P.S. Vaikka takki tyhjeni, niin ei kuitenkaan turhaan, sillä koko yleisö aplodeerasi seisten :)

torstai 5. marraskuuta 2015

Posliinikukka

Pysähdyin katselemaan posliinikukkaani kun vaatehuoneesta tavaraa hain. Se ei ole vielä kertaakaan kukkinut, mutta tuntuu kasvavan hyvää vauhtia. Alun sain mummoltani ja olin ihan varma, että tämä kasvi on tököttänyt työhuoneen seinällä jo useamman vuoden.


Hieman blogia selailin ja huomasin, että vasta vuosi sitten heinäkuussa on työhuone valmistunut ja silloin sama kasvi oli huomattavasti pienempi. Reilussa vuodessa posliinikukka on vähintään tuplannut kokonsa. Eihän se vielä kovin tuuhea ole, mutta lonkerot venyvät pituutta päivittäin. Yksi lonkero oli luikerrellut katonrajassa menevien johtojen alitse ja sitä en saanut sieltä pois ilman lonkeron katkeamista. Alla kuva viime vuoden heinäkuulta.


Ja täytyypä muuten sanoa, että tuo työhuoneen "tapetti" miellyttää minua edelleen. Loistava ratkaisu, vaikka itse sanonkin.