perjantai 30. lokakuuta 2015

Yö ulkona

Se taisi olla tiistain ja keskiviikon välinen yö, kun nukuin pihalla. Ei ollut mitään erityistä syytä ulkona nukkumiselle, teki vain mieli. Kuvat eivät ole hääppöisiä, sillä ne ovat otettu puhelimella pimeässä. 


Facebookissa tästä yöpymisestä mainitsin ja monet kyselivät jälkeen päin, että miten meni ja missä nukuin. No hyvin meni ja taivasalla nukuin. Minun makuupussi on kaksikymmentä vuotta vanha ja se on oikein hyvä kesäkeleille, mutta kesä on kaukana lokakuun lopulla. Jotenka kannoin pihalle vintillä olevan vanhan patjan (tuli talon ostossa kaupanpäällisinä), neljä villahuopaa ja tyynyn. Samalla varustuksella olen nukkunut ulkona myös aiemmin, mutta en koskaan näin myöhään syksyllä.


Muutama huolellisesti suunniteltu vaatekerta sekä pipo, kaulahuivi, rukkaset ja tossut. Eipä siinä sen kummallisempia teknisiäkerrastoja tarvita. 


Koitin toki käyttää "salaista asetta" eli kuuma koiraa apunani, mutta Niilo päätti olla neiti ja pyrki sisälle jo vartin päästä yöpuulle menosta. En tiedä, että oliko syynä tuo koiruuden takki vai jokin muu, sillä aiemmilla kerroilla Niilo on suosiolla käpertynyt kainaloon nukkumaan.


Ja HYVIN NUKUIN! Uni tuli heti, kun olin päästänyt koiruuden takaisin sisälle. Koko yön nukuin kuin tukki ja vasta viiden aikaan heräsin ensimmäistä kertaa. Silloinkaan en olisi herännyt, jos en olisi kylkeä kääntänyt ja huomannut tyynyn olevan kuurassa (kämmenen kuva saunan katossa samalta aamulta). Seuraava työpäivä oli kiireestä huolimatta tuottoisa ja tehokas, jaksoin paremmin kuin uskoinkaan. Luulen raittiilla ulkoilmalla olleen jotain tekemistä tämän asian kanssa..

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kurpitsalyhty


Söin viime viikolla kaupan kasvissosekeittoa ja se oli yllättävän hyvää. Tutkin pakkauksen ainesosaluetteloa ja se oli varsin mallikelpoinen valmisruuaksi. Modifioitu vahamaissitärkkelys oli ainoa ainesosa jolla saattaa olla oma E-koodinsa (en tarkistanut, joten en tiedä varmasti), mutta muuten ainekset olivat ihan sitä itseään. Ainesluettelon ensimmäisenä, veden jälkeen, olivat kurpitsa ja bataatti. Molemmat ovat minlle jokseenkin tuntemattomia entuudestaan. Bataattikokemukset ovat olleet huonoja, sillä se on sellaisenaan liian makea minun makuun. Kurpitsaa en taas ole maistanutkaan muuna kuin pikkelsinä ja minä en pidä mistään missä on etikkaa. Punajuuriakaan en syönyt vuosiin sen jälkeen kun lapsena olin etikkapunajuuria maistanut. Kerran sitteen ravintolassa annoksessa olikin uunissa paahdettuja punajuuria ja kylläpäs muuten olivatkin hyviä. 
Palkkapäivän suurella kauppareissulla hevi-osastolla silmini osui kurpitsa ja sen kummemmin ajattelematta sen mukaani otin. Olen tuota kurpitsaa nyt pari päivää katsellut ja googlannut reseptejä. Netin kurpitsamaailmassa surffatessa tulee väkisinkin vastaan kaiverrettuja kurpitsalyhtyjä ja siitä se ajatus sitten lähti...


Veitsellä leikkasin "hatun" irti ja ruokalusikalla, pienellä soppakauhalla ja metallisella mitalla koversin sisukset irti kurpitsasta. Kovertaminen oli aika kovaa puuhaa tai sitten minulla oli vain väärät välineet, mutta välillä oli pakko pitää taukoja sillä kädet väsyivät värkätessä. Jo hattua leikatessa totesin, että veitsellä en saa kaunista kuviota aikaiseksi. Kuori on sen verran kovaa että veitseä on vaikea liikuttaa sujuvasti. 
Muistelin, että jossain sisustuslehdessä oli kurpitsa kuvioitu sillä työkalulla jolla poistetaan omenasta siemenkota. Melkein jo päätin, että jätän koristelun seuraavaan päivään, jotta saan äidiltä sen kysisen työkalun lainaan, mutta olisihan se ollut ikävä jättää askarteluprojekti kesken. Mietin pitkään, että mitä sellaista minulla kotona on, jolla saisin kurpitsan kuvioitua ja porakone tuli mieleen. Lyijykynällä hahmottelin kiekurat kurpitsaan ja ei muuta kuin poraamaan. 



Kolmen millin reiät olivat liian pieniä, jotta kurpitsan sisällä olisi kynttilä palanut silloi kun hattu oli paikoillaan. Kynttilän valo oli muutoinkin aika heikkoa, mutta onneksi minulla oli pieni led-valosarja joka toimi paremmin
Se keitto jäi tältä päivältä tekemättä, mutta pakastimessa on nyt noin 700grammaa valmista kurpitsasosetta. Siitä se keitto on helppo valmistaa tai pyöräyttää vaikka sämpylät. Saattaapa ensi kesänä kasvimaallakin kasvaa kurpitsaa, sen verran mukavaa puuhaa niiden koristeleminen on ja kaupasta ostettuna hinta on aika korkea.


tiistai 13. lokakuuta 2015

Ulkovalot


No nyt on uudella vajalla ulkovalot! Molempien ovien päällä on pyöreät lasikuvut posliini kannoilla. Lundagårdin nettikaupasta ne tilasin ja kuukausi sitten kävin ne  jo hakemassakin, mutta sähkötyöt ovat odotelleet muiden osien hankintaa. Vajasta tulee punainen ja lamppujen kohdat isä maalasi jo, jotta sitten kun vajaa maalataan, niin ei tarvitse lamppuja irrotella.
Kuva ei ole kaunis, kun ei tuo vajan etunen vielä kovin edustuskelpoinen ole, mutta omat odotukset ovat korkealla. Iso terassi ja kukkapenkit ympärille. Syreenipensaita ja jotain kivaa "pihataidetta" vajan seinään, niin johan kelpaa kesäpäiviä viettää. Valmista ei ole vielä ensikesänä ja tuski seuraavanakaan, mutta jos tuon vanhan vajan saisin hävitettyä pois tieltä seuraavan kesäloman aikana. Kenties kanalan ja terassin perustustöitäkin saisi aloitettua. Perustusten kaivamiseen (lähinnä vanhan vajan alusen hävittämiseen) tarvitaan toki kaivinkonetta ja vaikkei se nyt miljoonia maksa, niin remonttirahat on viimeistä senttiä myöten jo käytetty. Täytyy talvi koittaa nuukailla mahdollisimman tarkasti, jotta saisin hieman rempparahaa säästettyä. 
Aina välillä sitä toivoo lottovoittoa tai ainakin hieman parempaa palkkaa, jotta ei tarvisi koko ajan pohtia että mihin on varaa ja mihin ei. Ei sitä rahaa ylettömästi tarvisi olla ja pieni lottovoitto on toki sekin, että huussille näkee mennä ilman taskulamppua.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Maustehylly


Vanhassa vajassa kävin halkoja hakemassa ja samalla päivittelin sitä sotkua ja roinaa mitä vaja on pullollaan. Sieltä rojun keskeltä bongasin vanhan lipaston laatikon ja päätin kierrättää sen maustehyllyksi. Juuriharjalla ja mäntysuovalla pesin laatikon ja sen jälkeen vielä pyyhkäisin hiekkapaperilla pinttynyttä likaa pois. Voi olla, että joku kerta sipaisen ohuen kerroksen valkoista vahaa puuosia raikastamaan, mutta nyt mennään tällä. Taakse kiinnitin rautalangan, jonka varassa laatikko roikkuu. Muuta ei sitten tarvinnut tehdäkkään.


torstai 8. lokakuuta 2015

Tukos


Viime keväänä naakat pitivät levähdyspaikkaa yhden piipun päällä. Samaan aikaan makuuhuoneen pönttiksestä veto väheni ja ajattelin, että se johtuu niistä naakoista. Pyysin isää käymään katolla varmistamassa, että piipun päällä oleva verkko on kunnolla paikoillaan ja ettei sen päällä ole roskia. Kaikki oli ok ja ajattelin, että vedon vähyys johtuu piipun kosteudesta. Siihen aikaan toukokuun alussa ei enää lämmitetty joka päivä ja koska kevät oli sateinen ja piipun päällä ei ole hattua, niin se kuulosti loogiselta selitykseltä. Koska lämmitystarvetta ei ollut, niin ajattelin siirtää ongelman myöhempään ajankohtaan. Toisin sanoen, ajattelin että kyllä kesä ja aurinko piipun taas kuivattaa ja ongelma poistuu itsestään. 
Kesä tuli ja meni. Lämmitystarvetta ei tullut. Vasta syyskuun puolessa välissä alkoi kosteus hiipiä nurkkiin joten ajattelin laittaa pienet kuivattelutulet uuneihin. Salin ja eteisen pönttisten kanssa ei ollut mitään ongelmia ja keittiön hellakin veti ihan mukavasti pienen föönillä puhaltelun jälkeen. Mutta makuuhuoneessa kaikki savu tuli sisälle. Soitin isälle ja varmistin, että eihän siellä nyt vain ole mitään tukosta, kun savu kulkee väärään suuntaan. Isä sanoi ettei tukos ole mahdollinen, sillä eteisen uuni vetää ja makkarin ja eteisen uunien hormit menee samaan piippuun. Uskottavaa ja se ritilä on ollut siellä piipun päällä koko ajan, joten miten se tukos olisi sinne piippuun mennyt?
Olen nyt parin viikon ajan yrittänyt vaikka mitä. Olen pitänyt luukkua ja peltiä auki, jotta kylmä ilma laskeutuu pois piipusta. Olen polttanut pesässä lämpökynttilöitä ja puhaltanut föönillä ilmaa alaräppänään. Olen lämmittänyt eteisen uunia ja keittiön hellaa, jotta vieressä oleva lämpö kuivattaisi märän piipun. Olen jättänyt tappamatta muutaman hämähäkin ja jopa pelastin yhden hukkumiselta, jotta maailmankaikkeuden tasapainon järkkyminen ei tätä ongelmaa pahentaisi. Olen myös tanssinut pönttistanssia ja lausunut loitsuja:

Pönttöuuni, pyöreä poika,
Vanha Veikka Valkea.
Vedä savut sisuksiisi,
ime ilmaa innolla.
(Syökse savu sysiyöhön,
hylkää huono henkonen.
Anna liekkien leimuta,
lämmön levitä lehtereille.)

Turhaa, niin täysin turhaa on ollut kaikki tämä ja savu on aina päätynyt sisälle. Pakkasten tultua, eli maanantaina annoin vihdoin periksi ja soitin isälle ja ilmoitin, että ongelma on nyt sinun, tee jotain.
Isä kävi tiistaina katolla ja asiaa tutkittuaan huomasi, että ne keväiset naakat ovat piipun ritilän raoista pudotelleen piippuun risuja ja roskia parin ämpärillisen verran. Siinä kohtaa missä eteisen ja makkarin hormit yhtyvät, on pieni tasanne ja roskaa oli siinä tasanteella ja makkarin hormissa, mutta ei eteisen pönttiksen puolella. Jo tiistaina isä yritti saada roskat pois, mutta työvälineiden puuttuessa asiaan palattiin uudelleen tänään. Omat yritykset eivät tänäänkään onnistuneet, sillä makkarin uunin hormissa on mutka, johon ei suoralla työkalulla päässyt käsiksi ja niitä risuja oli varissut aika pitkälti myös sinne mutkaan. Soitin siis nuohoojan paikalle ja  kahden tunnin kuluttua oli ongelma historiaa. 
Tässä nyt hioskelen strategiaa ensi keväänä alkavaa naakkasotaa varten. Työkaveri ehdotti ilmakivääriä tai ainakin pieniä kiviä ja ritsaa. Näin eläintenviikon kunniaksi ja maailmankaikkeuden tasapainon säilyttämiseksi, ajattelin kokeilla ensin jotain vähemmän väkivaltaista, kuten sitä hattua piipun päälle.

P.S. Suluissa oleva "loitsu" on myöhemmin lisätty. Uutta Kalevalaa kirjoittelen, kun aikaa kuluttelen.. :) 

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Porkkanasato


Nykäisin huussimatkalla porkkanat ylös maasta. Tuossa ne nyt puuhellan päällä nököttävät odottamassa käsittelyä eli pesemistä, pilkkomista, kiehauttammista ja pakastamista. Olisihan se hienoa, jos olisi se maakellari johon voisi porkkanat säilöä sellaisenaan. Mutta kun ei ole, niin pakastaminen on ihan hyvä keino säilöä sato.


Tänä vuonna viljelin kahdenlaista porkkanaa. Oli ihan normaali oranssiporkkana joka on kohtalaisen makea ja toisena kokeilin kirjavia porkkanoita. Mukavan näköisiä nuo kirjavat porkkanat ovat, mutta niiden käyttö hieman mietityttää. Mahtaako violetti tai valkoinen porkkanaraaste olla yhtä makoisaa kuin oranssi? Täytyy pitää porkkanataisting kunhan saan ensimmäiset juurekset pestyä. Jos noista ei muuhun käyttöön ole, niin sitten teen niistä sosetta ja leivon sämpylöitä.
Ihan mukava sato tuli, vaikka osa porkkanoista jäi todella pieniksi ja ensimmäistä kertaa minun aikana sadossa oli myös jonkin verran toukkia. Täytyy muistaa ensi vuonna viljellä porkkanat toisessa laatikossa, jos se toukkaongelmaan auttaisi.