sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Luumu



Toukokuussa 2012 sain työkaveriltani luumupuun taimen. Pari vuotta koitin pitää puun alkua hengissä, mutta en onnistunut. Kun vihdoin nostin rangan ylös maasta, niin huomasin ettei se ollut kahdessa kesässä tehnyt yhtään uusia juuria.
Vuosi sitten sain työkavereiltani tuparilahjaksi uuden luumupuun. Viime talvena kauriit sitä hieman lyhensivät ja koko kesän se on näyttänyt hieman onnettomalta. Hailakan väriseltä ja muutoinkin surkea lehtiseltä. Kesäkuussa siinä oli toki kolme kukkaa, mutta en huomannut, että niistä olisi mitään kehittynyt. Tästä johtuen yllätys olikin suuri, kun tänään löysin puustani luumun!
Päiväni (kenties jopa viikkoni) pelastui tästä yhdestä luumusta, joka toki on kivikova ja muutoinkin täysin syömäkelvoton. Nyt googlailen netistä luumureseptejä ja mietin miten kannattaisi tulevien vuosien sato käyttää hyödyksi. Typerää, tiedän sen. Ensi vuonna minulla on ehkä kolme tai neljä luumua, joista vain yksi on syömäkelpoinen. Mutta eläkeikään kun pääsen, niin silloin sato on jo ihan jotain muuta!

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Korin tuunausta


Olen ostanut eurooppalaiselta ruokatorilta tuollaisen jokseenkin räikeän värisen korin kolmisen vuotta sitten. Tuolla eteisen nurkassa se on hansikaskorinvirkaa toimittanut ja alusta asti sen väri on minun silmää häirinnyt. Vaikkakin tietoisesti ostin värikkään korin muutoin niin valkoista/harmaata eteistä koristamaan.
Eilen tuli ns. mitta täyteen ja irrotin korin nahkaiset kahvat. Ne olivat kiinni metallisilla "nastoilla", mutta porakoneella oli helppo pyöräyttää nastat rikki. Pohjalle vedin harmaan pohjamaalisprayn jämät ja se päälle useamman kerroksen mattamustaa sprayta. Tänään pyysi isältä vielä hänen pullonsa jämät, jotta sain muutaman kolon peitettyä, sillä omat maalit loppuivat hieman kesken. Työpaikalta lainasin vetoniitti-, eli popniittipyssyn ja muutaman niitin. Pienien prikkojen ja poppareiden avulla kiinnitin kahvat takaisin paikoilleen ja valmista. Korista tuli huomattavasti paremman näköinen!


Haluatteko tietää salaisuuden? Ei mennyt tämä tuunausprojekti niin kuin Strömsössä. Kori on jotain heinänkaltaista materiaalia ja se joustaa, eli korin muoto muuttuu kun sen esimerkiksi nostaa kahvoista ylös. Spraymaali ei jousta. Toisin sanoen maali varisee irti jos koria käsittelee. Typerintä koko asiassa on se, että minä olisin tiennyt sen jo etukäteen. En vain ehtinyt ajatella asiaa, kun oli niin kiire tuunata tuo mokoma kori. Nyt etsin pipoille ja hanskoile jonkin toisen säilyttimen ja koitan keksiä korille jotain sellaista käyttöä, ettei siihen tarvitse koskea.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Huussin siirto osa3


No nyt on tehty isän kanssa jotain mitä en toistamiseen halua tehdä. Nostettiin nimittäin kahdestaan huussin uusi katto paikoilleen. Katto oli siis tehty valmiiksi maassa ja nostettiin paikoilleen. Normaalisti katto olisi varmaankin rakennettu suoraan paikoilleen, mutta nyt käytettiin vanhan huussin vanhaa kattoa pohjana ja se oli varmaankin (en huomannut isältä kysyä) helpompi muokata sopivaksi maankamaralla. 
Ensimmäisen kerran kattoa nostettiin kun siirrettiin se lähemmäksi huussia ja sen ponnistuksen jälkeen olin ihan varma, ettei sitä möhkälettä kahdestaan paikoilleen saada, se nimittäin painoi ja PALJON! Meillä oli lautoja nojallaan huussin seinää vasten ja niiden päälle onnistuimme katon kuljettamaan. Siitä sitten vain hivuttamaan kattoa ylemmäs sentti sentiltä. Ensin lankuilla kammeten ja sitten käsillä työntäen. Jos rehelisiä ollaan, niin olihan se ihan hullujen hommaa. Jossain vaiheessa olin ihan varma, että se samperin katto romahtaa alas ja jommalta kummalta meistä lähtee joko henki taikka liikuntakyky. Ei onneksi romahtanut ja huussikaan ei kaatunut painon alla. Ainoa pieni haveri oli kaatuneen tukipuun tekemä pieni kolhu pöntön styroksikannessa, eli eipä juuri mitään. Kysyin urakan jälkeen isältä katon painoa ja hän arvioi sen noin 200kg painoiseksi. Pelkästään uusi kattohuoparulla painoi reilut 30kg ja huopaahan oli tuplasti, sillä vanha jätettiin uuden alle ja siihen vielä kaikki puuosat päälle. Täysin järjetön urakka, mutta nyt on huussin katto huussin katolla.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Syyspuuhia


Olen joskus varmaan kertonut, että vuosia sitten on tuossa naapurin tontilla viljelty vadelmaa. Sitä perua on puska minun taloni päädyssä ja pari muuta tuolla pellon laidalla. Olen näistä puskista kerännyt vadelmia itselleni ja ihan mukavan sadon olen aiempina vuosina saanut. Tänä vuonna kukkia oli paljon ja raakileitakin ihan kiitettävästi, mutta itse marjat jäivät aika vähälle. Ne vain kuivuivat ennen kuin kypsyivät. Yksi puska kauempana pellolla oli täynnä meheviä marjoja,  mutta poimimatta jäivät kun tuon pallon puskasta löysin.
Jännä miten voi elää koko elämänsä ilmat että näkee isoja ampiaispesiä ja sitten yhtenä kesänä törmää niihin joka paikassa. Luulen, että pesän punaiset raidat ovat punamultamaalia naapurin vajasta.


Vadelmasadolla ei voi juhlia, mutta lantuilla voi! Tai eihän tuo sato kovin suuri ole (noin 1kg pilkottuna), mutta on tämä parempi kuin aikaisemmin, sillä tämä on ensimmäinen vuosi kun saan lanttua säilöön talveksi. Kun ei sitä kellaria vielä ole, niin täytyi pilkkoa, kiehauttaa ja pakastaa tuokin sato. Minulla oli nyt ensimmäistä kertaa hallaharso lanttujen päällä miltein koko kesän, joten öttiäisiä oli todella vähän aiempiin vuosiin verrattuna. Hieman aikaisemmin olisin voinut lantut nostaa, sillä isoimmat olivat jo tikkuisia ja muutama yksilö oli myös lahonnut sisältä. Ovat kiva lisä ruokiin talveksi nuo lantut, sillä porkkanasato on jäämässä pieneksi. Porkkanat ovat vielä maassa odottamassa, että minulla on sen verran vapaata jotta ehdin ne pakastimeen kiehautella.


Tänään oli vihdoin myös puu-urakka. Tai ainakin urakan aloitus. Yksi nainen, yksi päivä, vuosi sitten murtunut ranne (se edelleen turpoaa rasituksesta) ja kymmenen kuutioita koivuhalkoja. Päämäärä oli jokseenkin kunnianhimoinen, sillä halusin saada kaikki puut sisälle tänään, mutta eipä onnistunut. Suunilleen puolet on nyt sisällä ja niistäkin vain osa pinottuna. Koko viikon olen niin pitkään töissä, että en valoisan aikaan ole kotosalla ollenkaan. Urakka jatkuu siis lauantaina. Sateita on luvattu, mutta toivotaan että pressuviritelmät pitävät suurimmat vesimäärät pois puiden kimpusta.


Kasvimaalla ei porkkanoiden lisäksi ole enää mitään (paitsi roskat). Tilli kukkii vielä komeasti, mutta ei minulla ole mitään käyttöä niille. Olen tuonut kukkia sisälle maljakkoon kun niistä tulee niin hyvä tuoksu. Tillin tuoksusta minulla tulee mieleen mummin ja ukin koti. Mummilla oli aina tillikimppu kuivumassa keittiössä ja se tuoksu vie minut edelleen suoraan lapsuuteen.