tiistai 28. heinäkuuta 2015

Tuunattu muna


Tuunasin betonimunalle kultaiset housut ja pitsisen vyön. Enää ei pieni pykälä haittaa! Nyt täytyy vain tuunailla lisää munia, jotta sen ei tarvitse ylikypsän avocadon kanssa poseerata valokuvissa.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Betonia


Mielessä on jo pitkään ollut betonitöiden tekeminen ja viime perjantaina sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja ajatus eteni toiminnaksi. Sipsipönttöjä olen kerännyt jo vuosia ja nyt loputkin niistä pääsivät uusiokäyttöön. Keltaisen muovimunan (tai ison pussillisen kirjavia munia) olen ostanut Tiimarin loppuunmyynnistä. Ajatus taisi niiden suhteen olla se, että päällystäisin ne pääsiäismuniksi, mutta kas kummaa kun sekin on jäänyt tekemättä. Kirjaimet ostin Prisman alennuskorista kesäkuussa.


Betoni on ihan rautakaupan rakennusbetonia (Vetonit S100). 25kg säkki maksoi reilun viisi euroa ja siihen tarvitsi vain sekoittaa sopivasti vettä. Sopivasti on suhteellinen käsite, mutta Betonia ja kullan kimallusta-kirjassa sanotaan, että  massasta pitäisi pystyä pyörittämään pallo joka pysyy kasassa. No en pyöritellyt palloja, tein ihan vain mututuntumalla.


Sipsipönttöjen pohjat rasvasin vaseliinilla, kirjassa puhuttiin ruokaöljystä, mutta sitä minulla ei ollut. Ihan vain sen metalli pohjan rasvasin, jotta betoni ei jämähdä kiinni siihen. Putket täyteen betonia ja sitten painoin rasvatun tuikkukupin märkään massaan. Kupeissa olisi pitänyt olla jokin paino, sillä nyt ne nousivat itsekseen ylös. Asia toki korjaantui kun massa alkoi kuivua, mutta ensimmäiset pari tuntia kävin aina välillä painamassa kupit takaisin alas.


Kaksi päivää annoin töiden kuivua kuistilla muovipussin alla ja tänään irrottelin muotit. Pahvit irtosivat hyvin ja pohjatkaan eivät jumittaneet kun ne oli rasvattu. Betonissa on reikiä, koloja ja karkeampia kohtia, mutta eikös se ole tarkoituskin että materiaalin tunnistaa.



Kirjaimet onnistuivat hyvin ja samoin myös muna, vaikka hieman epäilin, että tuleeko siitä mitään. Muotti oli kaksiosainen ja sen takia puolessa välissä munaa on pieni pykälä. Kauneusvirheestä huolimatta tykkään munastakin tosi paljon. Muotti on käytettävissä uudestaan ja enemmänkin niitä muovimunia on, joten voipi olla, että perustan munatehtaan vielä ennen loman loppua. 
Yksi kirjaimista hajosi kun muottia irroitin, mutta se olikin ainoa johon en laittanut rautalankaa tueksi. Kirjaimien sisällä on siis "luuranko" pitämässä niitä kasassa.


Lopputulos on kyllä hyvä, vaikka itse sanonkin. Johan se alkaa illatkin hämärtymään, joten kynttilöiden polttamisen voi jo hyvillä mielin aloittaa.  Ja uusia ideoita on muhimassa jo vaikka kuinka paljon, joten tuskin tämä oli viimeinen kokeilu betonin kanssa.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Sienisota


Eilen koiralenkillä huomasin, että meidän vakkaripaikan lisäksi lenkin varrella on peräti kaksi uutta kanttarellipaikkaa. Tänään otin ämpärin mukaan kun lenkille lähdettiin. Ensimmäinen paikka oli ihan uusi ja siellä oli todella paljon kanttarelleja. Se oli jokseenkin paljas ja aurinkoinen paikka (tuskin olisin sitä muutoin huomannutkaan ohi kävellessä) joten osa sienistä oli pahoin kuivahtaneita ja osin syötyjäkin. Huonot sienet jätin sinne ja loput keräsin mukaan. 
Seuraava paikka oli nuorta leppää kasvava ojan rinne, erittäin vaikeakulkuista risukkoa. Löysin sen paikan jo pari vuotta sitten, kun niittokone oli leikannut lepikön matalaksi. Sen kesän jälkeen siinä paikassa ei ole seniä kasvanut, mutta joka vuosi olen kuitenkin tarkistanut. No siellä lepikössä rämmin, kun huomasin että siihen ensimmäisen paikan viereen (noin sadan metrin päähän) ajoi autolla pariskunta sienikorien kanssa. 
Ensimmäinen ajatus oli se, että he huomaavat jääneensä tyhjinkäsin ja suuntaavat kohti kolmatta paikkaa eli sitä minun vakkaripaikkaa (joku muukin nimittäin kehtaa siitä sieniä kerätä). He eivät olleet nähneet minua vielä ja oletin etteivät he tiedä sitä paikkaa missä sillä hetkellä olin. Jätin sienet keräämättä, otin koiran kainaloon ja hiivin hieman kauemmaksi "muka mustikoita poimimaan". Siitä sitten mustikoita keräillen puolijuoksua kohti vakkaripaikkaa ja jihuu! Ehdin ensin! Takaisin päin kävellessä pariskunta ajoi minua vastaan ja kovasti rouva osoitteli minun ämpäriä ohi mennessään. Vilkuteltiin iloisesti toisillemme ja jatkoin matkaa takaisin siihen risukkoon jossa olin aiemmin. Ja siellähän ne sienet minua odotteli! 
Nyt täällä sitten putsaillaan kanttarelleja ja ollaan erittäin tyytyväisiä siihen, että lähdettiin Niilon kanssa heti aamupalan jälkeen ulos ja jätettiin tiskit tiskaamatta. Jos olisin tiskannut, niin saalis olisi jäänyt paljon pienemmäksi. Ja edelleenkään en sieniä itse syö, äidille menevät tänäkin vuonna.

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Harakankellopelto

Monen matkailijan suosikkikohde löytyy Ranskan Provencesta heinäkuussa, kun suuret siniset laventelipellot ovat upeimmillaan. Koska matkailen rahatonna tämän kesän, niin minä tyydyin käymään vain tuossa naapurin pellolla..





Taitaa harakankellot hieman tuoksussa hävitä laventelille, mutta värinsä puolesta yltävät kyllä ihan samalle tasolle. Jos en jaksa pellolle asti kävelle, niin tätä voin ihailla ihan omasta makuuhuoneesta käsin. Ei tarvitse nousta edes sängystä jos niin kovasti laiskottaa. Kunhan silmiäni jaksan hieman raottaa, niin sieltä se violetti pelto siintää pihlajanoksien lomasta.


Tänään myös huomasin, että olen tietämättäni saanut ensimmäiset asukkaan uuteen pihavajaan. Tarkoitus oli kyllä hankkia kanoja, mutta sainkin pääskysiä. Pari viikkoa sitten seurasin kuinka räystäspääskyt lentelivät vajaan ja sieltä ulos. Kävin jo silloin katsomassa onko niillä pesä siellä, mutta en löytänyt vaikka etsin. Kuittasin koko tilanteen sillä, että varjossa on enempi ötököitä syötäväksi. Tänään hain vajasta taas jotain ja järkytyin sitä sotkua mikä oli minua vastassa. Paskaa oli ihan mukava keko keskellä uutta ja puhdasta lattiaa ja sen avulla löysin viimein sen pesänkin. Hiljasta oli pesässä, mutta voihan se olla että siellä ollaan paniikissa kökötetty sen aikaa kun minä vajassa olin. Pihalle jäin seuraamaan mitä tapahtuu, mutta ei näkynyt enää olevan liikennettä vajaan, joten pesä on varmaankin jo tyhjä.