torstai 25. kesäkuuta 2015

Kasvivärjäyskurssilla

Kasveja kerättynä kurssia varten

Lämmityspatojen pystytystä

Koivunlehdet padassa porisemassa

Molemmat langat värjätty koivulla,
 toinen oli vain valkea ja toinen harmaa


Hyvin kuivuu tuulessa

Omat langat

Eilen ja tänään olen ollut kasvivärjäyskurssilla värjäämässä villalankoja. Oli todella mukavat kaksi päivää ja oli myös hyödyllinen kurssi. Olen ajatellut, että eihän sitä välttämättä tarvitse tälle kurssille mennä, kun voi lukea kirjoista ja netistä ohjeita ja tehdä itse, mutta monet asiat olisin tehnyt väärin, ellei olisi joku ollut neuvomassa. Olisihan se hienoa, jos kotonakin olisi oma väripata (vaikka tuolla vajan takana), jonka voisi laittaa porisemaan aina kun huvittaa ja ajan kanssa voisi värejä keitellä. No oli omaa pataa tai ei, niin kasveja alan ainakin keräämään jo seuraavaa kurssia varten. Kuivattuina kasvit säilyvät ja ne jopa päästävät enempi väriä kuin tuoreet kasvit. 

Alimman kuvan värit eivät tietenkään pidä yhtä todellisten värien kanssa, mutta vasemmalta oikealle langat on värjätty seuraavilla kasveilla:
  • nokkonen
  • kuusenkäpy
  • pajunkuori
  • kahvi
  • keltasipuli
  • maitohorsma
  • peltokorte
  • suopursu
  • koivu
  • lehtisekoitus (mm. pajua, pihlajaa, koivua, tuomea, punaherukkaa, vaahteraa)
  • punasipuli
Omia suosikkeja on ehdottomasti punasipuli. Vihreä on kaunis ja jos aikaa olisi ollut enemmä, niin samasta väriliemestä olisi voinu tehdä myös toisen värjäyksen, jolloin vihreä olisi ollut samaa sävyä, mutta vaaleampi. Lehtisekoituksesta tuli todella heleä keltainen, milein sama kuin koivusta, mutta kirkkaampi. Peltokorte on ihanan vaaleankeltainen, ehdottomasti kuivaan sitäkin lisää varastoon. Keltasipulin ja kahvin välillä ei ole suurta eroa, mutta keltasipulissa on aavistuksen lämpimämpi sävy. Ja pajunkuori on KAUNIS! En ihan heti keksi mitä haluaisin tehdä vaalealla beigellä ja minä en mielestäni ole  mikään "beige ihminen", mutta sävy on erittäin hyvä! Jos jokin pettymys pitää mainita, niin nokkonen. Se on muutoin maineeltaan niin super, että ajattelin sen olevan jotain ylivertaista myös värjäyksessä. Todellisuudessa en huomaa langassa juurikaan eroa värjäämättömän langan kanssa. Hieman se on harmaampi, mutta niin vähän, ettei sen takia olisi kaikkea tuota vaivaa viitsinyt nähdä.
Punaisemmat langat kuvissa ovat veriseitikkiä ja kiventieraa. Niitä minulla ei ollut ja koska niitä oli niin vähän, joten vain he saivat värjätä jotka olivat niitä tuoneet. Seuraavalle kerralle aijon poimia myös niitä mukaani, sillä nyt punertavat värit puuttuvat minulta kokonaan.
Ja mitäkä langoista tulee? Ei vielä mitään hajua. Neulominen ei ole ihan minun juttuni, mutta olen minä jo jotain kirjoneuleella tehtyjä ranteenlämmittimiä miettinyt. Villinä ideana kävi mielessä myös pieni ryijy, mutta sen toteutus jääköön odottamaan eläkepäiviä.

Oli mukavaa ja kaksi päivää tuulessa ja sateessa vaativat nyt veronsa, silmät eivät pysy enää auki ja on pakko mennä nukkumaan. En jaksa edes lukea läpi kirjoittamaani tekstiä, joten antakaa anteeksi kirjoitusvirheet.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Leirille!

Hengissä ollaan! Tai jos ihan rehellisiä ollaan, niin viime aikoina on ollut aika pahaa "matalapainetta" havaittavissa. Töiden lopetus oli varsin tiukkaa puristusta ja vaikka olen lomallakin jo kolmatta viikkoa, niin mitään en ole saanut tehdyksi. Nukun pitkään, otan päiväunet ja menen ajoissa nukkumaan, siinäpä minun päivän puuhat. 
Nyt alkaa jo hieman helpottamaan ja eilen sain jopa loput kasvimaasta käännettyä ja perunan kylvettyä (ei ihan ehtinyt juhannukseksi oman maan uudet potut). Tänään olin kummikakaran kanssa kirjastossa sadetta pitelemässä ja ke-to olisin menossa kasvivärjäyskurssille. Pikkuhiljaa lähtee siis tämäkin kesäloma käyntiin. Ja lomaa on taas elokuun alkuun asti, joten ihan mukavasti ehdin vielä lomaillakin vaikka alku on maatessa mennytkin.


Ensi kesäksi tuli jo sovittua menoja, sillä lupasin lähteä mukaan partiolaisten Finnjamboreelle eli Roihulle. Ei ole tainnut tässä blogissa ennemmin tullakkaan esille se, että olen partiolainen. Molemmat vanhempani ovat partiolaisia ja itsekkin liityin mukaan toimintaan heti kun se oli mahdollista, eli seitsemän vuotiaana ekaluokkalaisena. Leirejä, retkiä, kursseja ja kaikenlaista yhdessä puuhaamista kesti aktiivisesti noin 15-vuotta. Tarus 2004 oli minun viimeinen partioleiri. Partiokavereiden kanssa olen toki ollut tekemisissä pitkin matkaa, mutta opiskelujen rinnalle tulivat työt ja kun opiskelut loppuivat, niin työt muuttuivat kokoaikaisiksi ja sen jälkeen vaihtuivatkin jo asuinpaikkakunnat.
Minä en ole maksanut Suomen Partiolaisten jäsenmaksua, minä en ole vuosiin kuulunut mihinkään lippukuntaan ja jos minulta kysyttäisiin, että harrastanko partiota? Vastaisin, että en harrasta. Mutta minä olen partiolainen. Minun mielestä ihminen voi olla jotain, vaikka hän ei sitä aktiivisesti juuri sillä hetkellä tekisikään. Ja kun partioystäväni (jonka olen partioriparilla -97 tavannut) kysyi minua mukaan ensi kesän leirille, niin lupasin ilman muuta lähteä!
Sen verran innostuin, että aloin käymään läpi tarvittavia leirivarusteita. Makuupussi löytyy, rinkka löytyy, goretex-vaatteitakin löytyy. Ruokailuvälinepussikin on olemassa (mummun kirjailema violetti kangaspussi sinisellä muovinarulla varustettuna), mutta sitä en vielä ole lötänyt. Aikani vintillä pengottuani löysin myös vanhan partiopaitani! Tuo on se samainen paita joka oli päälläni ripiltä päästessäni ja uskokaa tai älkää, niin se miltein mahtuu päälle!! Tokihan äiti aikoinaan käski ostaa tarpeeksi suuren puseron, jotta siinä on kasvunvaraa ja jotta sen alle mahtuu tarvittaessa myös villavaatteita. Nyt on kasvunvara kiritty umpeen ja alin nappi ei mennyt enää kiinni, mutta onhan tässä vuosi aikaa saada pusero mahtumaan. Kuka muu yli kolmikymppinen kulkee vielä rippivaatteissaan? Täytyy kyllä myöntää, että tuo ukkini vanha partiovyö on sen verran lyhyt, että siihen en taida mahtua enää ikinä :)