maanantai 18. toukokuuta 2015

Lupu


Tupulle ja Hupulle kävi vähän köpelösti, mutta Lupulla menee hyvin.


Ja onhan näin likaisella lattialla sapuskaakin tarjolla.


Hieman vain tassut sutii, kun lattia on liukas.

P.s. Ansat on toki jo viritetty ja Niilokin on koittanut tehdä Lupun kanssa tuttavuutta, mutta tuloksetta. Tässä keittiössä ruokailee minun ja Niilon lisäksi siis myös Lupu, toistaiseksi...

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Itkettää...

Älä katso, jos eläinvauvojen surkea kohtalo järkyttää elämääsi!!

 

 

 

Hiirulaisia ja muita pieniä jyrsijöitä on tullut pyydettyä lukemattomia määriä viime vuosien aikana ja sitä Rottaa pyydystäessä lähti henki myös yhdeltä viattomalta talitintiltä, se tuntui pahalta. Mutta nyt täytyy myöntää, että tuli ihan itku...
Olin iltavuorossa ja kotia tullessa oli jo hieman hämärää. Niilo kävi vesikupilla, mutta ei halunnut juoda. Puuhastelin omiani aikani, kunnes laitoin puuhellaan tulet ja ajattelin lämmittää tortillan iltapalaksi. Lautasta hakiessa vilkaisin koiran kuppiin, jotta vaihtaisin veden seisoneen tilalle.


En lähde edes veikkaamaan lajia, mutta vauvoja ne hukkuessaan olivat. Koskaan aijemmin ei ole näin käynyt ja toivottavasti ei enää käykkään. 
Enkä tiedä miksi tämä näin pahalta tuntuu. Onko syynä se, että en ollut valmistautunut siihen? En ollut virittänyt ansaa ja silti kaksi jyrsijää kuoli? Onko tuolla vauva-asteella jotain tekemistä asian kanssa? Olisiko ollut ok, jos hukkuneet olisivat olleet aikuisia yksilöitä? Totuushan on kuitenkin se, että aikuistuessaan hiirulaiset olisivat loukkuun lopulta päätyneet, jos eivät olisi osoitettaan vaihtaneet. Mistä siis johtuu tämä itku ja paha mieli?

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Työmatkalla



Sunnuntaina aamusta hyppäsin junan kyytiin ja lähdin Helsinkiin ammattikillan tapaamiseen. Tämän ammattikunnan edustajia ei tässä maassa ole mitenkään ylettömän paljon ja moni kollega on työpaikkansa ainoa alallaan. Ja yksin olen minäkin, joten on mukava että kerran vuodessa kokoonnutaan yhteen vaihtamaan kuulumisia ja tutustumaan uusiin materiaaleihin ja tekniikoihin. Tällä kertaa kokoonnuttiin siis Helsingissä. 
Perillä olin jo iltapäivällä ja epävirallisen tapaamisen alkuun (käytiin Steam Hellsingissä kaljalla) oli vielä useampi tunti aikaa, joten poikkesin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Maaliskuussa kävin ensimmäistä kertaa kyseisessä paikassa mutta silloin ei pihalla ollut vielä mitään nähtävää. Tällä kertaa en maksanut sisälle pääsystä, mutta kiertelin ilmaiseksi ulkona ihailemassa näkymiä. Tuoksu oli jotain ihan käsittämätöntä. Ensin se tuntui hyvälle, mutta jossain vaiheessa huomasin tuoksun olevan liian voimakas ja se jopa ärsytti minua. Tokihan minua vaivasi alkava flunssakin, joten nenä oli jo valmiiksi ärtynyt.










Sunnuntai-illan baarireissun lopetin lyhyeen hieman heikon olon takia, mutta ei auttanut pitkät yöunetkaan, sillä maanantaina olin kuitenkin kipeä. Kun Helsinkiin asti matkustaa työtapaamiseen, niin ei ihan hevillä halua jättää väliin sitä varsinaista ohjelmaa, joten särkylääkkeen voimalla päivä porskutettiin. Kävimme Aalto-yliopistolla tutustumassa 3D-tulostamiseen. Mielenkiintoinen laite ja ihan varmasti se on tuleivaisuuden työkalu myös minun alalla, mutta ei vielä tänä päivänä. Katsotaan kymmenen tai viidentoista vuoden päästä, että miten ne laitteet ovat kehittyneet ja ennen kaikkea, mitä on tapahtunut laadukkaiden laitteiden hinnalle.

 
Ohjelma loppui kolmen aikana ja juna kotiin lähti 18.30, joten oli aikaa pyöriä kaupungilla. Ja oli muuten elämäni pisimmät tunnit! Kuume nousi ja ei ollut mitään paikkaa missä olisi voinut levätä. Kävin Akateemisessa selailemassa kirjoja ja etsimässä aikuisten värityskirjaa. Tässä kotona kun istuskelee ja radiota kuuntelee, niin olisi kiva tehdä käsilläkin jotain siinä samalla. Jostakin kuulin näistä aikuisten värityskirjoista ja se tuntui heti minunlaiseltani tekemiseltä. Olen jopa jossain vaiheessa ajatellut ostaa itselleni ihan lasten värityskirjan.


Tämä on mandala-värityskirja, muut kirjat olivat loppuneet suuren kysynnän myötä, mutta mandalat sopivat minulle hyvin. Kuvat ovat siis huomattavasti yksityiskohtaisempia kuin lapsille tarkoitetut. Aikuisille on myös omia numerokuvia. Tiedättehän ne tehtävät, joissa vedetään viiva numerosta toiseen ja siitä muodostuu kuva? Olisin ostanut sellaisenkin, mutta ainoassa löytämässäni kirjassa oli kuuluisien ihmisten kasvoja ja minä olisin halunnut rakennuksia ja kaupunkimaisemia. Mutta onhan noissa sadassa mandalassa nyt hetkeksi puuhaa joten ei tässä ihan heti tarvita mitään numerokuvia. Ihanaa kun lapsettaa!

torstai 7. toukokuuta 2015

Mielen tyhjennystä


Normaalisti työt vähenevät kevään viimeisellä jaksolla, mutta nyt olen siivonnut "uutta" työpaikkaani kuin viimeistä päivää. Tällä hetkellä tilanne on se, että huonekalut alkavat olla oikeilla paikoillaan, mutta kaikki tavarat ovat sikin sokin eri kokoisissa kasoissa ympäri työtilaa. Aikaa on vielä kolme viikkoa ennen kesän "lomaa" eli hetkellistä työttömyyttä. Jos kaiken ajan saisi käyttää siivoamiseen, niin olisin viikossa valmis, mutta kun ne oikeatkin työt täytyy tehdä. Iltasella tulee pyöriteltyä mielessä seuraavan päivän aikataulua ja mietittyä, että minkälaisen tavoitteen itselleen siivoamisen suhteen antaa. Jotta en jää työasioita koko illaksi mielessäni pyörittelemään, niin tarvitaan mielen tyhjennystä. Ja mikä olisikaan parempi tapa, kuin mittailla omia tiluksia.


Saunan seinustalla kasvava köynnösruusu, Pohjantähti, on selvinnyt hyvin ensimmäisestä talvestaan ja viime päivien lämmin sää ja sade on saanut sen jo availemaan lehtiään.


Saunan päädyssä pionit ja loistosalviat ovat myös heränneet kevääseen. Takana rivissä kasvavat sipulikukat ovat jättilaukkaa. Ne pitäisi istuttaa syksyllä, mutta kun se unohtui, niin sipulit viettivät talven eteisen kenkälaatikossa ja vaatehuoneen nurkassa. Taisi olla maaliskuuta kun nostin sipulipussin jääkaappiin, jotta ne eivät ala kasvamaan sisälämpötilan noustessa. Noin kuukausi sitten laitoin sipulit maahan ja kaikki ovat alkaneet kasvaa! Saapa nähdä, että kukkivatko ne vielä tänä kesänä..


Kukkioita on tullut kukkapenkkiinkin, sillä kevätkaihonkukka on avannut ensimmäiset nuppunsa.


Kasvimaalla kukkii sinne viikko sitten istutetut kevätvuohenjuuret. Ruohosipulin nostin ylös maasta huhtikuun lopulla ja jaoin sen. Ihan vain lapiolla survaisin paakun kahtia ja nypin pois kaiken mädän ja kuolleen näköisen aineksen, sekä rikkaruohot. Ei näyttänyt sipuli rajusta toimenpiteestä välittävän, sillä hyvin ovat lähteneet kasvuun paakun molemmat puoliskot.


Tämä (ei niin sotilaallisessa rivissä oleva) joukko on Aleksandra-talvivalkosipulia. Ensimmäistä kertaa syksyllä kylvetyt sipulit ovat säilyneet hengissä talven yli! Sain itusilmut Kaarina Davisilta viime keväänä ja ne olivat maassa kasvamassa koko kesän. Syksyllä itusilmut kaivettiin ylös maasta ja istutettiin uudelleen. Jos kaikki menee hyvin, niin syksyllä pitäisi vihdoin olla sadonkorjuun aika. Toivon myös saavani omia itusilmuja, jotka voin laittaa ensi kesäksi maahan kasvamaan ja saada sitä seuraavana vuonna omista itusilmuista kasvatettuja valkosipuleita. Tämänkin asian kohdalla aika näyttää miten käy..