sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Hukassa?


Täällä mä olen. Ihan vain kotona, mut silti hieman hukassa. Kuva on Kaisaniemen kasvitieteelisestä puutarhasta. En muista enää tuon kukan nimeä, mut ei sillä ole myöskään mitään merkitystä. Se oli kuitenkin hyvä päivä, kun siellä kummitukseni kanssa kävin.
Kevät, kasvu, uusiutuminen. Hienoja asioita, mutta ne asiat ei paljoa auta jos olet ylimääräinen ja turha. Just nyt olen töissä, mutta kaksi kuukautta ja sitten mä viimeistään tiedän, et olenko oikeasti työnantajalleni tärkeä, vai onko se kaikki puhetta vain..

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

"Kuistilla"


Aikaisemmin olen istnut keväisin huussin kuistilla. "Kuisti" on ehkä liioittelua, sillä huussin edessä on vain kaksi kuormalavaa toimittamassa portaiden virkaa. Se on kuitenkin ollut aurinkoinen ja tuuleton paikka istua, joten siinä me ollaan Niilon kanssa päivää paistateltu. Tänään me vaihdettiin kuistia, eli siirryttiin uuden vajan eteen istuskelemaan. Vajan eteen olisi jossain vaiheessa tulossa patio, joten oleskelupaikka tulee jatkossakin sijaitsemaan pihan tuolla kulmalla.
Ihan koko päivää me ei olla vain istuskeltu auringossa, tai Niilo on, mutta minä en. Olen siivonnut talven pois pihasta. Potkukelkka, lumikola ja lapiot on nyt uudessa varastossa odottamassa ensi talvea. Samoin myös myrskylyhdyt ja talipalloautomaatit, jotka eivät olleet tänä vuonna käyttössä. Lintulautakin kaatui tuulessa pari päivää sitten, joten sen laitoin myös pois. Itse tehdyillä ruokapaloilla saavat linnut nyt selvitä lopun kevättä, jos kova takatalvi iskee, niin ainahan sen lintulaudan voi uudelleen tuoda pihaan.
Keskellä pihaa minulla on vanha rautapata ja sen tumman pinnan oli aurinko jo niin hyvin lämmittänyt, että multa oli miltein sulanut. Keskellä oli vielä jäinen klöntti, mutta viime kesäiset kehäkukat sain kuitenkin jo revittyä pois padasta. Kasvimaalaatikot ovat vielä ihan jäässä. Vain pari senttiä on sulaa multaa pinnalla ja laatikoiden reunoilla. Kestää siis vielä tovin, ennen kun pääsen kasvimaata kääntämään, mutta eiköhän tuolla pihalla ole muutakin puuhaa ihan riittämiin. Sitä paitsi minut soitettiin takaisin töihin. Reilun viikon voin vielä istuskella kuistilla, mutta sen jälkeen ei tarvitse pariin kuukauteen joutilaisuudesta kärsiä.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Kevät +10/30 ja 11/30


Viime vuonna oli piha ja pellot paljaina jo tähän aikaan. Nyt on vielä lunta jäljellä, mutta eiköhän sekin pian sula. Kuvassa oleva pöllipino oli pihalla jo viime keväänä. Toiveissa olisi, että sen saisi pian hävitettyä eli pienittyä puuliiteriin.



Hieman ovat kasvimaan laatikot kärsineet talvesta, mutta eivätköhän nämä laatikot vieläkin aja asiansa.  Pienen korjaamien jälkeen ainakin.


Viime syksynä jäi vähän kaikki syystyöt tekemättä ja sen saurauksena viime vuotinen persilja on alkanut kasvamaan yrttilaatikossa. Jos sen antaisi nyt olla, niin saisin aikaista satoa ja voisin koittaa myös omien siementen keräämistä. Voi tosin olla sen verran ahdasta kasvimaalla jo valmiiksi, että ei ole tilaa persiljaa kukittaa. Tässä asiassa voi päätöksen teon onneksi jättää ensi kuuhun tai jopa seuraavaan.


Haravoimaan ei vielä onneksi joudu valitettavasti pääse, mutta kohta voisi jo aloittaa noiden risukasojen silppuamisen oksasilppurilla. Silppua tarvitsen ainakin marjapensaiden ja ruusujen juurille. Tarkoitus olisi levittää sitä myös saunan taakse, jotta se ei olisi täynnä rikkaruohoja.


Eikä tarvita kuin pieni aukko lumipeitteeseen, niin heti alkavat sipulikukat pukkaamaan pintaan. Tulppaanit, narsissit ja krookukset kurkistelevat jo siellä varjoisimmassakin penkissä.


Kohta alkaa vaatimaan jo miettimistä tämä romuista luopuminen. Romut eivät varmasti ole loppuneet, mutta sellaiset alusta asti mielessä olleet tavarat alkavat olemaan nyt kerättynä kasaan. 
Nyt poistoihin päätyy kirpputorilta ostamani vanha "käsilaukku". En tiedä onko se käsilaukku vai jokin muu, mutta se ei soveltunutkaan siihen tarkoitukseen mihin sitä ajattelin. Muutenkaan se ei niin paljoa silmää miellytä, että haluaisin sen säilyttää. 
Puurasiassa oli tuikkukynttilöitä ja sain sen kerran lahjaksi. Säästin rasian, sillä ajattelin keksiväni sille jotain uutta käyttöä. Enpä vain ole keksinyt sitä uutta tarkoitusta, joten kiertoon vain.

torstai 5. maaliskuuta 2015

7/30, 8/30 ja 9/30


Tänään poistolistalle pääsevät seuraavat romut:
  • "Johtojen niputtaja letku" eli viralliselta nimeltään Kierrenauha. Ostin paketin kun asuin Kotkassa, mutta koskaan en saanut aikaiseksi niitä johtoja paikoilleen laittaa. Nyt kun ei ole televisiota, digiboxia ja dvd-soitinta, niin eipä ole myöskään johtohelvettiä, joka täytyisi selvittää.
  • Lasikuvun alusta. Kastelin kukkia ja laitoin kastelukannun kirjahyllyyn, jotta voin avata tikkaat joiden avulla yletyn kastelemaan kirjahyllyn päällä olevan saniaisen. Kannu tönäisi kirjaa, joka puolestaan pukkasi kupua, joka tipahti lattialle ja hajosi miljooniksi pieniksi siruiksi. Säästin alustan, jos vaikka löytäisin siihen uuden kuvun, mutta eipä ole sopivaa kokoa löytynyt.
  • Ikean tankoon ripustettava keittiöhylly. Minulla tuo on roikkunut ketjuilla ikkunan edessä ja siinä on säilytetty tuoreita yrttejä ja muita kivoja pikkujuttuja. Tämäkin on lojunut kaapin perällä jo vuosia, joten eiköhän se jouda kirpputorille.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

4/30, 5/30 ja 6/30


Nyt kävi niin, että yllätyin kun lähdin tuota pinnatuolia vintiltä hakemaan. Niitä olikin kaksi! Jossain vaiheessa muistan kyllä miettineeni, että miten yksi tuoli voi olla joka paikassa aina haittona, mutta kaksi tuolia selittää tämän ilmiön jo hieman paremmin. Tuolit menevät työkaverilleni (tai entiselle sellaiselle, kun enhän mä enää töissä ole), sillä hän keräilee pinnatuoleja. Tuskin hän on mitään pinnatuolimuseota perustamassa, mutta he asuvat isossa talossa jossa on paljon tilaa tuoleille. Olin myös näkeväni pinnatuoleja hänen tyttäriensä keittiössä.
Vanhat keittiöpyyhkeet ovat lojuneet kaapissa jo pitkään. Niihin on lika pinttynyt ja värit pesuissa haalistuneet. Edellinen koirani on ne myös hampaillaan muokannut hieman "ilmavimmiksi". Täällä tekstiilijätteen voi viedä hyötykäyttöasemalle, mutta nämä pyyhkeet menevät isälle. Hän tarvitsee koko ajan rättejä kun remontoi, korjaa ja rakentaa venevajalla. Aina pitää pyyhkiä maalisia pensseleitä, öljyisiä käsiä tai rasvaisia osia. Hyötikselle pyyhkeet päätyvät sitten kun ovat seuraavassakin tehtävässään palvelleet.
Betty Boop-peltipurkki on matkamuisto joltain matkalta. Siskon kanssa siellä oltiin, mutta en nyt muista missä me käytiin. Vaikka muutoin peltipurkit ovat minulle mieleen, niin ei tämä uusi purkki ole kaapin perukoilta poistunut enää vuosiin. Ja mitä sitä tyhjää purkkia säästelemään, joten se pääsee kirpparille uutta kotia etsimään.