sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Ketjureaktio

En osannut aamulla aavistaakkaan, että millaisen ketjureaktion laitan liikkeelle, kun nakkasin likaiset patalaput pyykkikoriin. Likaisten tilalle tarvitsin puhtaat ja ne olivat jossain keskellä sitä läjää, jota liinavaatteiksi tavataan kutsua. Täytyi siis kipata koko läjä lattialle ja järjestellä astiapyyhkeet, pöytäliinaat ja lakanat uudestaan hyllylle. Läjän keskeltä löysin vanhat sohvatyynyjen päälliset, jotka miellyttivät omaa silmää näin neljän vuoden tauon jälkeen.


Kaivoin siis silitysraudan ja -laudan esille, silitin tyynynpäälliset ja vaihdoin sohvatyynyt hieman keväisempään sävyyn. Kun ne silitysvälineet olivat jo valmiiksi esillä, niin samalla silitin myös pari pöytäliinaa, muutaman puseron ja pestyn verhokankaan. 


Ja kun se verhokangas oli silitetty, niin samalla vauhdilla ne verhot voi myös ommella jotta ei kangas uudelleen rypisty. Otin siis ompelukoneen esille ja surautin keittiön alakaapin eteen uudet verhot. Koska sekä silitys- että ompelutarvikkeet olivat jo valmiiksi levällään, niin samallahan sitä voi ommella myös jotain muuta.


Kaivelin kankaanpainantakurssilla painettuja kankaita varastosta ja ompelin lisää tyynyjä. Nyt on tyynyjä niin paljon, etten tiedä mihin niiden kanssa oikein joutuu. Kaikenlaista ne likaiset patalaput saavat aikaan :)

maanantai 19. tammikuuta 2015

Päivä pitenee


Kuurassa on kuistin ikkunat ja lämpömittarikin on reippaasti pakkasen puolella, mutta aurinko (ja siemenluettelot) saa jo kaipaamaan kevättä. Ihan kuin linnutkin jo laulelisivat rohkeammin.



Nyt eletään vasta tammikuun puoltaväliä, joten kovia pakkasia ja lumituiskuja on vielä luvassa ihan liiankin kanssa, mutta jo tekisi mieli päästä pihalle puuhaamaan. Syksyllä olin niin kyllästynyt puutarhan hoitamiseen, että kuolleet kehäkukat ovat edelleen padassa ja herneen tuetkin ovat jääneet hankeen lahoamaan.


Niilo tykkää kun hanki kantaa ja voi viilettää täyttä vauhtia pitkin peltoja. Parasta Niilosta on kuitenkin se, että hanki ei kanna minua ja piski voi ihan rauhassa syödä kaikki pupunpapanat kun minä en pääse sen luo estelemään.


Päivä on nyt noin puolitoista tuntia pidempi kuin jouluaattona ja sisällä kukat ovat sen jo huomanneet. Ensimmäinen pelargonia on jo avannut ensimmäiset nuppunsa, joten eiköhän kohta ole jo aika vaihtaa mullat ja leikkoa liian pitkiksi venähtäneet oksat.


Myös pasuunakukka on herännyt horroksestaan. Täytyy kyllä myöntää, että se kaipaisi viileämmän paikan talvehtimista varten. Ensimmäisen talven se vietti keskeneräisessä salissa ja silloin lämpötila oli vain noin +5-10astetta. Kukka nukkui pidempään keväällä ja kukki komeasti syksyllä. Viime talvena sali oli jo valmis ja lämmin (vähintään +15) joten kukan horros oli lyhyempi. Komeasti se kasvoi viime kesänäkin, mutta se ei kukkinut ollenkaan. Saattoihan syynä olla toki huono lannoituskin tai liian vähäinen kastelu. Kesän se on pihalla ja viime alkukesä oli aika viileä, joten saattoihan sekin kukintaan vaikuttaa. Oli miten oli, kasvu on alkanut, joten kasteluakin täytynee lisätä ja varovaista lannoitusta aloitella.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Piirrustuksia


Kurkkasin aamulla vaatehuoneen nurkassa lojuneeseen muovilaatikkoon ja löysin sieltä aarteen. Ensin näytti siltä, että siellä on vain tyhjiä akvarelli- ja piirustuslehtiöitä, mutta jokaisen lehtiön välistä löytyikin minun vanhoja harjoitustöitä.  Olen lukion jälkeen ollut vuoden Limingan Taidekoulussa ja sen jälkeen opiskelin artesaaniksi, joten harjoitustöitä on kertynyt. Kaikki ei tietenkään ole enää tallessa ja jotain on säilössä mummulan puohissa, mutta näiden olemassa oloa en muistanut ollenkaan.
Vanhoja luonnosvihkojakin löysin ja hyvät naurut sain kun selasin niitä satoja croquispiirroksia joita olen JOUTUNUT piirtämään. Minä inhoan sitä ja aina sitä piti vain tehdä. Useampaan kertaan olin luonnoslehtiöihin kirjoittanut, että Minä vihaan tätä, Loppuis jo, Mä en jaksa! Eikä ne kuvat todellakaan imarrelleet malleja, hyvä jos ihmisiksi tunnisti niitä minun söherryksiä.  Hyvä vaan, etten ole koskaan haaveillut muotokuvamaalarin urasta.
Löytyi joukosta onneksi ihan hyviäkin töitä. Ja löysin myös muutaman luonnoksen joistain vanhoista pääsykoetöistä. En tosin muista, että mihin koulutukseen olen niillä töillä koittanut pyrkiä. Melkein tekisi mieli taas piirtää. Kaikki tarvikkeet on edelleen olemassa, joten ei tarvitsisi kuin aloittaa vaan. Osaisikohan sitä vielä, monen vuoden tauon jälkeen..


Samasta laatikosta löytyi myös pieni talouspaperinöttyrä, joka oli huolellisesti teipattu ja siinä oli minun nimi päällä. Ei mitään hajua, että mitä osasia nämä ovat, mutta jostain syystä ne on pitänyt säästää. Laatikosta löytyi myös auton jarrupalat, joten nämä voivat olla ihan mitä tahansa!

torstai 8. tammikuuta 2015

Mustaksi muuttuu



Täällä ollaan vähän tuunailtu juttuja sillä mustalla maalilla jolla jo keinutuolin maalasin. Tuo halkoteline ilmestyi jostain kolme vuotta sitten kun tänne muutin. Koko tämän ajan on ollut tarkoitus ostaa uusi tilalle, mutta en ole saanut aikaiseksi. Kolmessa vuodessa teline on käynyt tutuksi ja osaan täyttää sen sopivilla puilla, niin että saan kahdesti makuuhuoneen pönttiksen lämmitettyä ja molemmilla sytytyskerroilla on pieniä puita käytössä. Ei muuta kuin mustaa väriä pintaan ja heti tuli halkotelineestä edustuskelpoisempi.


Hellan vieressä roikkuu pieni harja, jolla puuroskia lakaisen kasaan. Aiemmin harja on roikkunut pelkästään naulasta, mutta halkopinosta löytyi sopiva pihlajan palanen naulakoksi. Puukolla rapsuti kuoren pois, sahasin kappaleen sopivan pituiseksi ja lopuksi maalasin mustalla. Itse tykkään, että on viimestellyimmän näköinen kokonaisuus.
Hellan vieressä olevat hirret ovat edelleen putsaamatta. Hellan paikalla on ollut toisenlainen tulisija joskus aikaisemmin ja vanhat rappaukset ovat sotkeneet hirret. Ihan rapsuttamalla nuo hirret saa putsattua, mutta se rapsuttelu odottaa vielä inspiraatiota. Kenties se inspiraatio iskee jopa tänä vuonna, sillä nyt on nuo laastin jämät alkaneet ensimmäistä kertaa omaa silmää häiritsemään.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Mustikka kukkii!


Kyllä ne vaan Strömsössä tietää! Mustikka nimittäin kukkii kun tuo varpuja sisälle lämpimään. Ei ihan kukkinut jouluksi ja värikin noista kukista puuttuu, mutta kukkia ne ovat silti. Ja nämä kukat myös tuoksuvat! Sitä ei metsässä koskaan laita merkille, että mistä kaikesta se metsän tuoksu oikein muodostuu, mutta nytpä osaan erottaa sieltä ainakin mustikan. 
Vuosi vaihtui taas ja tällä kertaa nukuin sen ohi. Kuume ja kurkkukipu on muutoinkin pitäneet minut pedin puolella koko viikon. Tänään olen jo hieman puuhaillut kotitöiden parissa ja kantanut puita sisälle kuivumaan, sillä ovat luvanneet taas kovia pakkasia. Kunhan saan taudin kokonaan selätettyä, niin kaikenlaisia ompelutöitä olisi ohjelmistossa ja vähän myös maalailuja (mustalla).

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!