torstai 31. joulukuuta 2015

2015


Aamulla töihin ajaessa mietin mennyttä vuotta. Pohdittua aikani totesin, että minun vuotta 2015 leimaa pitkälti työ. Alkuvuodesta työtä ei ollut, kevään aikana oli kolme määräaikaista pestiä, kesällä taas hieman työttömyyttä ja elokuun alussa vihdoin se vakituinen työpaikka. En osannut etukäteen edes ajatella, että kuinka paljon se merkitsee kun ei koko aikaa tarvitse miettiä toimeentuloa. Rahastahan on tiukkaa edelleen, mutta joka kuukausi tulee kuitenkin palkka ja jos en jotain tarvittavaa pysty hankkimaan heti, niin yleensä kuitenkin jo seuraavana tilipäivänä.
En ajatellut mitään konkreettisia lupauksia tehdä uudelle vuodelle (kuten karkkilakkoa), mutta jotain pientä kumminkin. Kun työtä ei tarvitse enää murehtia, niin ajattelin keskittyä itseeni. Kun eteen tulee tilanteita, että minulta odotetaan jotain, niin aion miettiä että haluanko oikeasti tehdä sen mitä minulta odotetaan vai tekisinkö mielummin jotain muuta. Välillä on tuntunut, että minulla ei ole omaa tahtoa ollenkaan, vaan teen vain asioita joita kaltaisiltani ihmisiltä odotetaan. Tietoisempaa läsnäoloa ja itsensä kuuntelemista, se on minulla seuraavan vuoden tavoitteena. 
Ja nyt minun tietoinen läsnäolo ilmoittaa, että pitsa on valmista, joten siirryn sitä syömään ja kyllä, minä haluan sitä ihan itse.

Parempaa Uutta Vuotta kaikille!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Perinteinen jouluflunssa


Taas se iski, eli perinteinen jouluflunssa. Onkohan tämä nyt jo kolmas vai peräti neljäs joulu kun sairastuin aatoksi. Tänään olen kuitenkin saanut kaiken pakollisen tehtyä. Lahjat on paketoitu ja huominen jälkiruoka leivottu. Koskaan aikaisemmin en ole pätkiskakkua tehnyt, mutta taikina maistui hyvältä, kakku kypsyi sopivasti ja tuoksuu ihanalle, joten ehkä se onnistui. Huomiselle jätin kakun koristelun, koska ilman kuorrutetta se on helpompi kuljettaa. Nyt on kinkku uunissa ja siinäpä ne minun jouluvalmistelut sitten onkin. 
Ei sitä joulufiilistä vieläkään ole, mutta enää en koe sitä ahdistavana. Pari yötä vielä ja koko jouluhärdelli on taas ohi.  Ensi jouluna en lupaa kenellekään yhtään mitään. On ihan turha odottaa minua joululounaalle tai tapanintansseihin tai mihinkään muuallekaan. Tulen jos huvittaa, mutta en aio itseäni pakottaa mihinkään mikä ei huvita. Jos rahat saan vaan säästettyä, niin se uima-allasvaihtoehtokin kuulostaisi hyvälle..

Kaikesta huolimatta, HYVÄÄ JOULUA kaikille ja elkää stressatko!

perjantai 18. joulukuuta 2015

Huonemänty


Kotimatkalla kävin kukkakaupassa etsimässä kadonnutta joulufiilistä. Fiilis on edelleen hukassa, mutta nyt pöytää koristaa huonemänty. Jos tuo mänty kasvaa ja vankistuu yhtä nopeasti kuin huonekuusi, niin parin vuoden päästä siihen voi ripustaa koristeitakin (jos on sitä fiilistä).
Olen hieman ihmetellyt tätä täydellistä joulufiiliksen puutetta. Viime jouluna jäi jo kuusi hankkimatta ja tänä jouluna en suostunut ottamaan vieraitakaan vastaan. Olen luvannut mennä aattona siskoni luo syömään ja avaamaan lahjoja lasten kanssa, mutta ei sekään oikein huvittaisi. Jos olisi rahaa, niin lähtisin äkkilähdöllä jonnekkin lämpimään. Matkalaukku täyeen kirjoja ja uima-altaan reunalle loikoilemaan. Ehkäpä siinä on suunnitelma seuraavalle joululle. 

tiistai 15. joulukuuta 2015

Minulle!


Mikäs on parempaa kuin työpaikan joululounaan jälkeen jäädä kaupungille ostamaan lahjoja? Jäädä ostamaan niitä lahjoja itselle! Oikea syy lahjojen ostoon oli tarve ja palkkapäivä. Viime viikolla työnsin jalkani verkkahousujen haaruksista läpi, kun koitin niitä jalkaan laittaa, joten uusille oli tarvetta. Ja onpa nyt niin siistit pöksyt, että kehtaa laittaa vaikka töihin, silloin kun töissä on verkkahousupäiviä. 
Talven ja pakkasten tullessa minun iho kuivuu ja nyt jo ollaan siinä vaiheessa, että mitkään kosteusvoiteet eivät tunnu auttavan. Kiristää, kutiaa ja kirvelee vaikka mitä tekisin. Olen kuukauden päivät googlannut eri tuotteita ja päädyin ostamaan Mádaran kasvoöljyä. Sopivasti sattui olemaan 46€ purnukka 20% alennuksessa, joten hintakaan ei niin pahasti kirpaissut. Olen myös tullut siihen tulokseen, että pian 34-vuotta täyttävä nainen saa jo ostaa kauneudenhoitotuotteitaan oikeista kosmetiikkamyymälöistä. Muutamia The Body Shop:n tuotteita lukuunottamatta, kaikki on tähän asti ostettu aina joko apteekista tai marketista.
Kirjan ostamista en ollut suunnitellut ja ei sille tarvettakaan ollut, joten olkoon tämä heräteostos sitten se minun joululahja itselleni.

lauantai 12. joulukuuta 2015

Vieraita kompostissa

Pari viikkoa sitten huomasin, että talouskompostorissa on käynyt vieraita. Hangella (silloin oli hetkellisesti lunta) oli pieni sievä keko ja kompostin etuseinä raollaan. Seuraaviksi päiviksi oli luvattu lämmintä ja vesisateita, joten päätin odottaa viikonloppuun ennen kuin korjaan kompostin. Lämmintä tuli ja lumi suli ja kompostikin tuli korjattua. 
Nyt olen reilun viikon lähtenyt kotoa pimeällä ja tullut pimeällä, joten en ole kompostia sen enempää tarkkaillut. Tänään  koiralenkiltä palatessa huomasin, ettei se komposti ole saanut rauhassa olla. Etulevy oli taas auki ja kompostin sisältö leviteltynä pitkin pihaa.


Etulevyn takaa löytyi myös kolo.


Ei auttanut muu, kuin uudestaan korjata kompostorin etulevy. Varmuuden vuoksi vahvistin levyn paikoillaan pysymisen myös liinalla. Kompostori oli tarkoitus siirtää saunan taakse jo viime keväänä, mutta tuossa tulevan raparperin paikalla se edelleen olla möllöttää. Olisikohan tämä nyt se ensi kevään ensimmäinen tehtävä?


Talon alla on ollut parina yönä aika kovaa rapinaa ja nyt mielenkiinnolla odotan mitä rapinalle tapahtuu, kun ruokakomeron ovi on teljetty. Lintujen ruokinnan olen aloittanut jo niillä itse tehdyillä ruokintapaloilla. Lintulautakin oli tarkoitus laittaa, mutta nyt se jää kyllä laittamatta, koska en halua rapisialle uutta ruokailupaikkaa luoda. Kenties kuitenkin uskallan kauralyhteen laittaa puuhun, kunhan joulu tulee ja taidan useamman ruokapalankin ripustaa pihaan, jotta linnut tänne kuitenkin löytävät.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Mitäpä minulle kuuluu?


No eipä tässä ihmeempiä. Lauantaina aamulla töihin kävellessä oli maisema hieman muuttunut. Kotia ajelin vasta kymmenen jälkeen illalla ja täytyy kyllä sanoa, että on ihan eri asia ajaa pimeässä ilman lunta kuin lumen kanssa. Se valon määrä oli ihan käsittämätön. Lehdessä taidettiin sanoa, että lumi heijastaa valosta 80-90 prosenttia takaisin, eli valon määrä miltein tuplaantuu lumen sataessa maahan.


Sunnuntaina oli siivouspäivä ja samalla siivosin työhuoneen pöydällä villinä käsvaneet chilit. Osan kasveista nakkasin menemään, kun ne olivat niin huonossa kunnossa, mutta muutaman kasvin jätin talvehtimaan. Satoakin keräsin.


Maanantaina oli vielä vapaapäivä ja kävin Niilon kanssa pitkällä lenkillä. Aurinkokin paistoi ja pääsimme nauttimaan ihanasta auringonlaskusta. Kuva ei tietenkään tee oikeutta todellisuudelle.


Vattajalla on puolustusvoimien ilmatorjuntaharjoitus menossa ja sen huomaa myös kaupungissa. Tämä sai minut hymyilemään tänään kun töihin kävelin.


Kun ensimmäisen koirani ostin, niin siltä istumalta opin petaamaan sänkyni. Jos en aamuisin pedannut, niin silloin jouduin vaihtamaan lakanat. Se hiekan ja ravan määrä on ihan käsittämätön, mikä pienestäkin koirasta irtoaa. Niilo on vuosien saatossa oppinut petaamaan myös ihan itse. Ja minkäs minä sille mahdan jos pieni poika mielummin nukkuu iltaunensa täkin alla ja pylly tyynyllä, kuin päiväpeiton päällä.

maanantai 16. marraskuuta 2015

Takki tyhjänä


Lauantaina oli ensi-ilta ja kohtalaisen paljon töitä vaatinut rupeama päättyi. Viimeisen kahden viikon aikana ylityötunnit ovat muuttuneet kuudestatoista tunnista 42 tuntiin. Töitä on siis ollut paljon ja epävarmuutta myös. Kun illalla töistä lähtiessä suunnittelee tekevänsä tietyt asiat huomenna, niin aamuun mennessä on jo suunnitelmat muuttuneet. Turhaa työtä on ollut paljon tässä projektissa. Ollaan etukäteen suunniteltu asiat tietyllä tavalla, mutta tehdessä suunnitelmat ovat muuttuneet ja vieläpä useaan otteeseen. Aina ensi-illan jälkeen on takki tyhjänä, mutta tällä kertaa vielä normaaliakin enempi.
Sunnuntaina ajelin kaupungista kotia kohden ja tuli sellainen olo, että en halua nousta pois autosta, että ajaminen on ainoa asia mihin sinä päivänä kykenen. Siispä jatkoin matkaa. Nälkä tuli ja olin lähellä Kaustista, joten kävin siellä syömässä. Jatkoin taas matkaa ja Evijärven kohdilla päätin poiketa kirpputorilla, mutta Agatha olikin kiinni. Kirpputoreilu tuntui kuitenkin niin kivalta ajatukselta, että päätin ajaa Pietarsaareen Kirppishallille. Ja kun kerta Pietarsaaressa olin, niin poikkeaminen Sundsin puutarhalla oli varsin helppoa.
Ostin itselleni jouluruusun ja samalla tarttui mukaan myös muutama joulupallo. Minä en ole ollut mitenkään innostunut tästä viime aikojen timantti villityksestä, mutta Sundsilta ostin yhden joka sopii mielestäni hyvin myös minun kotiini.



 Kirppikseltä mukaan lähti kynttelikkö ja Pandan vanha konvehtirasia.


Olen joskus aiemminkin huomannut, että päämäärätön ajeleminen tekee hyvää pääkopalle. Kaupungista lähteissä mieli oli matalalla ja hieman ahdisti ajatus seuraavan jutun aloittamisestakin, mutta 175 kilometriä myöhemmin oli päässä olevat ajatukset järjestyksessä ja huomasin laulavani radiossa soivien biisien mukana. Jos vapaata olisi ollut enemmän kuin nämä kaksi päivää, niin olisin saattanut ajella kauemmaksikin. 

P.S. Vaikka takki tyhjeni, niin ei kuitenkaan turhaan, sillä koko yleisö aplodeerasi seisten :)

torstai 5. marraskuuta 2015

Posliinikukka

Pysähdyin katselemaan posliinikukkaani kun vaatehuoneesta tavaraa hain. Se ei ole vielä kertaakaan kukkinut, mutta tuntuu kasvavan hyvää vauhtia. Alun sain mummoltani ja olin ihan varma, että tämä kasvi on tököttänyt työhuoneen seinällä jo useamman vuoden.


Hieman blogia selailin ja huomasin, että vasta vuosi sitten heinäkuussa on työhuone valmistunut ja silloin sama kasvi oli huomattavasti pienempi. Reilussa vuodessa posliinikukka on vähintään tuplannut kokonsa. Eihän se vielä kovin tuuhea ole, mutta lonkerot venyvät pituutta päivittäin. Yksi lonkero oli luikerrellut katonrajassa menevien johtojen alitse ja sitä en saanut sieltä pois ilman lonkeron katkeamista. Alla kuva viime vuoden heinäkuulta.


Ja täytyypä muuten sanoa, että tuo työhuoneen "tapetti" miellyttää minua edelleen. Loistava ratkaisu, vaikka itse sanonkin.

perjantai 30. lokakuuta 2015

Yö ulkona

Se taisi olla tiistain ja keskiviikon välinen yö, kun nukuin pihalla. Ei ollut mitään erityistä syytä ulkona nukkumiselle, teki vain mieli. Kuvat eivät ole hääppöisiä, sillä ne ovat otettu puhelimella pimeässä. 


Facebookissa tästä yöpymisestä mainitsin ja monet kyselivät jälkeen päin, että miten meni ja missä nukuin. No hyvin meni ja taivasalla nukuin. Minun makuupussi on kaksikymmentä vuotta vanha ja se on oikein hyvä kesäkeleille, mutta kesä on kaukana lokakuun lopulla. Jotenka kannoin pihalle vintillä olevan vanhan patjan (tuli talon ostossa kaupanpäällisinä), neljä villahuopaa ja tyynyn. Samalla varustuksella olen nukkunut ulkona myös aiemmin, mutta en koskaan näin myöhään syksyllä.


Muutama huolellisesti suunniteltu vaatekerta sekä pipo, kaulahuivi, rukkaset ja tossut. Eipä siinä sen kummallisempia teknisiäkerrastoja tarvita. 


Koitin toki käyttää "salaista asetta" eli kuuma koiraa apunani, mutta Niilo päätti olla neiti ja pyrki sisälle jo vartin päästä yöpuulle menosta. En tiedä, että oliko syynä tuo koiruuden takki vai jokin muu, sillä aiemmilla kerroilla Niilo on suosiolla käpertynyt kainaloon nukkumaan.


Ja HYVIN NUKUIN! Uni tuli heti, kun olin päästänyt koiruuden takaisin sisälle. Koko yön nukuin kuin tukki ja vasta viiden aikaan heräsin ensimmäistä kertaa. Silloinkaan en olisi herännyt, jos en olisi kylkeä kääntänyt ja huomannut tyynyn olevan kuurassa (kämmenen kuva saunan katossa samalta aamulta). Seuraava työpäivä oli kiireestä huolimatta tuottoisa ja tehokas, jaksoin paremmin kuin uskoinkaan. Luulen raittiilla ulkoilmalla olleen jotain tekemistä tämän asian kanssa..

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kurpitsalyhty


Söin viime viikolla kaupan kasvissosekeittoa ja se oli yllättävän hyvää. Tutkin pakkauksen ainesosaluetteloa ja se oli varsin mallikelpoinen valmisruuaksi. Modifioitu vahamaissitärkkelys oli ainoa ainesosa jolla saattaa olla oma E-koodinsa (en tarkistanut, joten en tiedä varmasti), mutta muuten ainekset olivat ihan sitä itseään. Ainesluettelon ensimmäisenä, veden jälkeen, olivat kurpitsa ja bataatti. Molemmat ovat minlle jokseenkin tuntemattomia entuudestaan. Bataattikokemukset ovat olleet huonoja, sillä se on sellaisenaan liian makea minun makuun. Kurpitsaa en taas ole maistanutkaan muuna kuin pikkelsinä ja minä en pidä mistään missä on etikkaa. Punajuuriakaan en syönyt vuosiin sen jälkeen kun lapsena olin etikkapunajuuria maistanut. Kerran sitteen ravintolassa annoksessa olikin uunissa paahdettuja punajuuria ja kylläpäs muuten olivatkin hyviä. 
Palkkapäivän suurella kauppareissulla hevi-osastolla silmini osui kurpitsa ja sen kummemmin ajattelematta sen mukaani otin. Olen tuota kurpitsaa nyt pari päivää katsellut ja googlannut reseptejä. Netin kurpitsamaailmassa surffatessa tulee väkisinkin vastaan kaiverrettuja kurpitsalyhtyjä ja siitä se ajatus sitten lähti...


Veitsellä leikkasin "hatun" irti ja ruokalusikalla, pienellä soppakauhalla ja metallisella mitalla koversin sisukset irti kurpitsasta. Kovertaminen oli aika kovaa puuhaa tai sitten minulla oli vain väärät välineet, mutta välillä oli pakko pitää taukoja sillä kädet väsyivät värkätessä. Jo hattua leikatessa totesin, että veitsellä en saa kaunista kuviota aikaiseksi. Kuori on sen verran kovaa että veitseä on vaikea liikuttaa sujuvasti. 
Muistelin, että jossain sisustuslehdessä oli kurpitsa kuvioitu sillä työkalulla jolla poistetaan omenasta siemenkota. Melkein jo päätin, että jätän koristelun seuraavaan päivään, jotta saan äidiltä sen kysisen työkalun lainaan, mutta olisihan se ollut ikävä jättää askarteluprojekti kesken. Mietin pitkään, että mitä sellaista minulla kotona on, jolla saisin kurpitsan kuvioitua ja porakone tuli mieleen. Lyijykynällä hahmottelin kiekurat kurpitsaan ja ei muuta kuin poraamaan. 



Kolmen millin reiät olivat liian pieniä, jotta kurpitsan sisällä olisi kynttilä palanut silloi kun hattu oli paikoillaan. Kynttilän valo oli muutoinkin aika heikkoa, mutta onneksi minulla oli pieni led-valosarja joka toimi paremmin
Se keitto jäi tältä päivältä tekemättä, mutta pakastimessa on nyt noin 700grammaa valmista kurpitsasosetta. Siitä se keitto on helppo valmistaa tai pyöräyttää vaikka sämpylät. Saattaapa ensi kesänä kasvimaallakin kasvaa kurpitsaa, sen verran mukavaa puuhaa niiden koristeleminen on ja kaupasta ostettuna hinta on aika korkea.


tiistai 13. lokakuuta 2015

Ulkovalot


No nyt on uudella vajalla ulkovalot! Molempien ovien päällä on pyöreät lasikuvut posliini kannoilla. Lundagårdin nettikaupasta ne tilasin ja kuukausi sitten kävin ne  jo hakemassakin, mutta sähkötyöt ovat odotelleet muiden osien hankintaa. Vajasta tulee punainen ja lamppujen kohdat isä maalasi jo, jotta sitten kun vajaa maalataan, niin ei tarvitse lamppuja irrotella.
Kuva ei ole kaunis, kun ei tuo vajan etunen vielä kovin edustuskelpoinen ole, mutta omat odotukset ovat korkealla. Iso terassi ja kukkapenkit ympärille. Syreenipensaita ja jotain kivaa "pihataidetta" vajan seinään, niin johan kelpaa kesäpäiviä viettää. Valmista ei ole vielä ensikesänä ja tuski seuraavanakaan, mutta jos tuon vanhan vajan saisin hävitettyä pois tieltä seuraavan kesäloman aikana. Kenties kanalan ja terassin perustustöitäkin saisi aloitettua. Perustusten kaivamiseen (lähinnä vanhan vajan alusen hävittämiseen) tarvitaan toki kaivinkonetta ja vaikkei se nyt miljoonia maksa, niin remonttirahat on viimeistä senttiä myöten jo käytetty. Täytyy talvi koittaa nuukailla mahdollisimman tarkasti, jotta saisin hieman rempparahaa säästettyä. 
Aina välillä sitä toivoo lottovoittoa tai ainakin hieman parempaa palkkaa, jotta ei tarvisi koko ajan pohtia että mihin on varaa ja mihin ei. Ei sitä rahaa ylettömästi tarvisi olla ja pieni lottovoitto on toki sekin, että huussille näkee mennä ilman taskulamppua.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Maustehylly


Vanhassa vajassa kävin halkoja hakemassa ja samalla päivittelin sitä sotkua ja roinaa mitä vaja on pullollaan. Sieltä rojun keskeltä bongasin vanhan lipaston laatikon ja päätin kierrättää sen maustehyllyksi. Juuriharjalla ja mäntysuovalla pesin laatikon ja sen jälkeen vielä pyyhkäisin hiekkapaperilla pinttynyttä likaa pois. Voi olla, että joku kerta sipaisen ohuen kerroksen valkoista vahaa puuosia raikastamaan, mutta nyt mennään tällä. Taakse kiinnitin rautalangan, jonka varassa laatikko roikkuu. Muuta ei sitten tarvinnut tehdäkkään.


torstai 8. lokakuuta 2015

Tukos


Viime keväänä naakat pitivät levähdyspaikkaa yhden piipun päällä. Samaan aikaan makuuhuoneen pönttiksestä veto väheni ja ajattelin, että se johtuu niistä naakoista. Pyysin isää käymään katolla varmistamassa, että piipun päällä oleva verkko on kunnolla paikoillaan ja ettei sen päällä ole roskia. Kaikki oli ok ja ajattelin, että vedon vähyys johtuu piipun kosteudesta. Siihen aikaan toukokuun alussa ei enää lämmitetty joka päivä ja koska kevät oli sateinen ja piipun päällä ei ole hattua, niin se kuulosti loogiselta selitykseltä. Koska lämmitystarvetta ei ollut, niin ajattelin siirtää ongelman myöhempään ajankohtaan. Toisin sanoen, ajattelin että kyllä kesä ja aurinko piipun taas kuivattaa ja ongelma poistuu itsestään. 
Kesä tuli ja meni. Lämmitystarvetta ei tullut. Vasta syyskuun puolessa välissä alkoi kosteus hiipiä nurkkiin joten ajattelin laittaa pienet kuivattelutulet uuneihin. Salin ja eteisen pönttisten kanssa ei ollut mitään ongelmia ja keittiön hellakin veti ihan mukavasti pienen föönillä puhaltelun jälkeen. Mutta makuuhuoneessa kaikki savu tuli sisälle. Soitin isälle ja varmistin, että eihän siellä nyt vain ole mitään tukosta, kun savu kulkee väärään suuntaan. Isä sanoi ettei tukos ole mahdollinen, sillä eteisen uuni vetää ja makkarin ja eteisen uunien hormit menee samaan piippuun. Uskottavaa ja se ritilä on ollut siellä piipun päällä koko ajan, joten miten se tukos olisi sinne piippuun mennyt?
Olen nyt parin viikon ajan yrittänyt vaikka mitä. Olen pitänyt luukkua ja peltiä auki, jotta kylmä ilma laskeutuu pois piipusta. Olen polttanut pesässä lämpökynttilöitä ja puhaltanut föönillä ilmaa alaräppänään. Olen lämmittänyt eteisen uunia ja keittiön hellaa, jotta vieressä oleva lämpö kuivattaisi märän piipun. Olen jättänyt tappamatta muutaman hämähäkin ja jopa pelastin yhden hukkumiselta, jotta maailmankaikkeuden tasapainon järkkyminen ei tätä ongelmaa pahentaisi. Olen myös tanssinut pönttistanssia ja lausunut loitsuja:

Pönttöuuni, pyöreä poika,
Vanha Veikka Valkea.
Vedä savut sisuksiisi,
ime ilmaa innolla.
(Syökse savu sysiyöhön,
hylkää huono henkonen.
Anna liekkien leimuta,
lämmön levitä lehtereille.)

Turhaa, niin täysin turhaa on ollut kaikki tämä ja savu on aina päätynyt sisälle. Pakkasten tultua, eli maanantaina annoin vihdoin periksi ja soitin isälle ja ilmoitin, että ongelma on nyt sinun, tee jotain.
Isä kävi tiistaina katolla ja asiaa tutkittuaan huomasi, että ne keväiset naakat ovat piipun ritilän raoista pudotelleen piippuun risuja ja roskia parin ämpärillisen verran. Siinä kohtaa missä eteisen ja makkarin hormit yhtyvät, on pieni tasanne ja roskaa oli siinä tasanteella ja makkarin hormissa, mutta ei eteisen pönttiksen puolella. Jo tiistaina isä yritti saada roskat pois, mutta työvälineiden puuttuessa asiaan palattiin uudelleen tänään. Omat yritykset eivät tänäänkään onnistuneet, sillä makkarin uunin hormissa on mutka, johon ei suoralla työkalulla päässyt käsiksi ja niitä risuja oli varissut aika pitkälti myös sinne mutkaan. Soitin siis nuohoojan paikalle ja  kahden tunnin kuluttua oli ongelma historiaa. 
Tässä nyt hioskelen strategiaa ensi keväänä alkavaa naakkasotaa varten. Työkaveri ehdotti ilmakivääriä tai ainakin pieniä kiviä ja ritsaa. Näin eläintenviikon kunniaksi ja maailmankaikkeuden tasapainon säilyttämiseksi, ajattelin kokeilla ensin jotain vähemmän väkivaltaista, kuten sitä hattua piipun päälle.

P.S. Suluissa oleva "loitsu" on myöhemmin lisätty. Uutta Kalevalaa kirjoittelen, kun aikaa kuluttelen.. :) 

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Porkkanasato


Nykäisin huussimatkalla porkkanat ylös maasta. Tuossa ne nyt puuhellan päällä nököttävät odottamassa käsittelyä eli pesemistä, pilkkomista, kiehauttammista ja pakastamista. Olisihan se hienoa, jos olisi se maakellari johon voisi porkkanat säilöä sellaisenaan. Mutta kun ei ole, niin pakastaminen on ihan hyvä keino säilöä sato.


Tänä vuonna viljelin kahdenlaista porkkanaa. Oli ihan normaali oranssiporkkana joka on kohtalaisen makea ja toisena kokeilin kirjavia porkkanoita. Mukavan näköisiä nuo kirjavat porkkanat ovat, mutta niiden käyttö hieman mietityttää. Mahtaako violetti tai valkoinen porkkanaraaste olla yhtä makoisaa kuin oranssi? Täytyy pitää porkkanataisting kunhan saan ensimmäiset juurekset pestyä. Jos noista ei muuhun käyttöön ole, niin sitten teen niistä sosetta ja leivon sämpylöitä.
Ihan mukava sato tuli, vaikka osa porkkanoista jäi todella pieniksi ja ensimmäistä kertaa minun aikana sadossa oli myös jonkin verran toukkia. Täytyy muistaa ensi vuonna viljellä porkkanat toisessa laatikossa, jos se toukkaongelmaan auttaisi.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Luumu



Toukokuussa 2012 sain työkaveriltani luumupuun taimen. Pari vuotta koitin pitää puun alkua hengissä, mutta en onnistunut. Kun vihdoin nostin rangan ylös maasta, niin huomasin ettei se ollut kahdessa kesässä tehnyt yhtään uusia juuria.
Vuosi sitten sain työkavereiltani tuparilahjaksi uuden luumupuun. Viime talvena kauriit sitä hieman lyhensivät ja koko kesän se on näyttänyt hieman onnettomalta. Hailakan väriseltä ja muutoinkin surkea lehtiseltä. Kesäkuussa siinä oli toki kolme kukkaa, mutta en huomannut, että niistä olisi mitään kehittynyt. Tästä johtuen yllätys olikin suuri, kun tänään löysin puustani luumun!
Päiväni (kenties jopa viikkoni) pelastui tästä yhdestä luumusta, joka toki on kivikova ja muutoinkin täysin syömäkelvoton. Nyt googlailen netistä luumureseptejä ja mietin miten kannattaisi tulevien vuosien sato käyttää hyödyksi. Typerää, tiedän sen. Ensi vuonna minulla on ehkä kolme tai neljä luumua, joista vain yksi on syömäkelpoinen. Mutta eläkeikään kun pääsen, niin silloin sato on jo ihan jotain muuta!

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Korin tuunausta


Olen ostanut eurooppalaiselta ruokatorilta tuollaisen jokseenkin räikeän värisen korin kolmisen vuotta sitten. Tuolla eteisen nurkassa se on hansikaskorinvirkaa toimittanut ja alusta asti sen väri on minun silmää häirinnyt. Vaikkakin tietoisesti ostin värikkään korin muutoin niin valkoista/harmaata eteistä koristamaan.
Eilen tuli ns. mitta täyteen ja irrotin korin nahkaiset kahvat. Ne olivat kiinni metallisilla "nastoilla", mutta porakoneella oli helppo pyöräyttää nastat rikki. Pohjalle vedin harmaan pohjamaalisprayn jämät ja se päälle useamman kerroksen mattamustaa sprayta. Tänään pyysi isältä vielä hänen pullonsa jämät, jotta sain muutaman kolon peitettyä, sillä omat maalit loppuivat hieman kesken. Työpaikalta lainasin vetoniitti-, eli popniittipyssyn ja muutaman niitin. Pienien prikkojen ja poppareiden avulla kiinnitin kahvat takaisin paikoilleen ja valmista. Korista tuli huomattavasti paremman näköinen!


Haluatteko tietää salaisuuden? Ei mennyt tämä tuunausprojekti niin kuin Strömsössä. Kori on jotain heinänkaltaista materiaalia ja se joustaa, eli korin muoto muuttuu kun sen esimerkiksi nostaa kahvoista ylös. Spraymaali ei jousta. Toisin sanoen maali varisee irti jos koria käsittelee. Typerintä koko asiassa on se, että minä olisin tiennyt sen jo etukäteen. En vain ehtinyt ajatella asiaa, kun oli niin kiire tuunata tuo mokoma kori. Nyt etsin pipoille ja hanskoile jonkin toisen säilyttimen ja koitan keksiä korille jotain sellaista käyttöä, ettei siihen tarvitse koskea.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Huussin siirto osa3


No nyt on tehty isän kanssa jotain mitä en toistamiseen halua tehdä. Nostettiin nimittäin kahdestaan huussin uusi katto paikoilleen. Katto oli siis tehty valmiiksi maassa ja nostettiin paikoilleen. Normaalisti katto olisi varmaankin rakennettu suoraan paikoilleen, mutta nyt käytettiin vanhan huussin vanhaa kattoa pohjana ja se oli varmaankin (en huomannut isältä kysyä) helpompi muokata sopivaksi maankamaralla. 
Ensimmäisen kerran kattoa nostettiin kun siirrettiin se lähemmäksi huussia ja sen ponnistuksen jälkeen olin ihan varma, ettei sitä möhkälettä kahdestaan paikoilleen saada, se nimittäin painoi ja PALJON! Meillä oli lautoja nojallaan huussin seinää vasten ja niiden päälle onnistuimme katon kuljettamaan. Siitä sitten vain hivuttamaan kattoa ylemmäs sentti sentiltä. Ensin lankuilla kammeten ja sitten käsillä työntäen. Jos rehelisiä ollaan, niin olihan se ihan hullujen hommaa. Jossain vaiheessa olin ihan varma, että se samperin katto romahtaa alas ja jommalta kummalta meistä lähtee joko henki taikka liikuntakyky. Ei onneksi romahtanut ja huussikaan ei kaatunut painon alla. Ainoa pieni haveri oli kaatuneen tukipuun tekemä pieni kolhu pöntön styroksikannessa, eli eipä juuri mitään. Kysyin urakan jälkeen isältä katon painoa ja hän arvioi sen noin 200kg painoiseksi. Pelkästään uusi kattohuoparulla painoi reilut 30kg ja huopaahan oli tuplasti, sillä vanha jätettiin uuden alle ja siihen vielä kaikki puuosat päälle. Täysin järjetön urakka, mutta nyt on huussin katto huussin katolla.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Syyspuuhia


Olen joskus varmaan kertonut, että vuosia sitten on tuossa naapurin tontilla viljelty vadelmaa. Sitä perua on puska minun taloni päädyssä ja pari muuta tuolla pellon laidalla. Olen näistä puskista kerännyt vadelmia itselleni ja ihan mukavan sadon olen aiempina vuosina saanut. Tänä vuonna kukkia oli paljon ja raakileitakin ihan kiitettävästi, mutta itse marjat jäivät aika vähälle. Ne vain kuivuivat ennen kuin kypsyivät. Yksi puska kauempana pellolla oli täynnä meheviä marjoja,  mutta poimimatta jäivät kun tuon pallon puskasta löysin.
Jännä miten voi elää koko elämänsä ilmat että näkee isoja ampiaispesiä ja sitten yhtenä kesänä törmää niihin joka paikassa. Luulen, että pesän punaiset raidat ovat punamultamaalia naapurin vajasta.


Vadelmasadolla ei voi juhlia, mutta lantuilla voi! Tai eihän tuo sato kovin suuri ole (noin 1kg pilkottuna), mutta on tämä parempi kuin aikaisemmin, sillä tämä on ensimmäinen vuosi kun saan lanttua säilöön talveksi. Kun ei sitä kellaria vielä ole, niin täytyi pilkkoa, kiehauttaa ja pakastaa tuokin sato. Minulla oli nyt ensimmäistä kertaa hallaharso lanttujen päällä miltein koko kesän, joten öttiäisiä oli todella vähän aiempiin vuosiin verrattuna. Hieman aikaisemmin olisin voinut lantut nostaa, sillä isoimmat olivat jo tikkuisia ja muutama yksilö oli myös lahonnut sisältä. Ovat kiva lisä ruokiin talveksi nuo lantut, sillä porkkanasato on jäämässä pieneksi. Porkkanat ovat vielä maassa odottamassa, että minulla on sen verran vapaata jotta ehdin ne pakastimeen kiehautella.


Tänään oli vihdoin myös puu-urakka. Tai ainakin urakan aloitus. Yksi nainen, yksi päivä, vuosi sitten murtunut ranne (se edelleen turpoaa rasituksesta) ja kymmenen kuutioita koivuhalkoja. Päämäärä oli jokseenkin kunnianhimoinen, sillä halusin saada kaikki puut sisälle tänään, mutta eipä onnistunut. Suunilleen puolet on nyt sisällä ja niistäkin vain osa pinottuna. Koko viikon olen niin pitkään töissä, että en valoisan aikaan ole kotosalla ollenkaan. Urakka jatkuu siis lauantaina. Sateita on luvattu, mutta toivotaan että pressuviritelmät pitävät suurimmat vesimäärät pois puiden kimpusta.


Kasvimaalla ei porkkanoiden lisäksi ole enää mitään (paitsi roskat). Tilli kukkii vielä komeasti, mutta ei minulla ole mitään käyttöä niille. Olen tuonut kukkia sisälle maljakkoon kun niistä tulee niin hyvä tuoksu. Tillin tuoksusta minulla tulee mieleen mummin ja ukin koti. Mummilla oli aina tillikimppu kuivumassa keittiössä ja se tuoksu vie minut edelleen suoraan lapsuuteen.

perjantai 28. elokuuta 2015

Huussin siirto osa2


Se oli jo alkuviikosta kun isä kävi huussin siirtämässä uudelle paikalle. En todellakaan tiedä miten hän on sen yksinään saanut siirrettyä, mutta tuolla uuden vajan päädyssä se nyt on. Samalla avartui piha. Ihan hirvittää se uuden nurmikon määrä, joka pihaan tulee, kun vanha vaja puretaan. Kuka sen ruohikon jaksaa edes leikata!?! Tälle kesälle olen jo antanut periksi nurmikon suhteen, enää en vain kykene, kasvakoon prkl!
Totuuden nimissä täytyy sanoa, että uutta pihasuunnitelmaa pyörittelen mielessä koko ajan ja lähtökohdat ovat: 
  1. Mahdollisimman vähän leikattavaa nurmikkoa!!
  2. Helppo kasvimaan kastelu
  3. Ei rikkaruohojen kitkentää!
Saa nähdä milloin suunnitelmat valmistuvat, vai valmistuvatko koskaan, toteutuksesta puhumattakaan. 
Ajatuksena olisi myös tehdä isohko terassi tuohon uuden vajan eteen. Siihen saisi puutarhapöydän, keinutuolin ja jonkinlaisen grillinkin (varsinkin jos nuotiopaikan teko pitkittyy). Siltikin jäisi vielä tilaa kasvatella yrttejä ruukuissa ja tomaattia seinän vierellä.


Pönttö on päässyt jo omalle paikalleen, mutta ovi ja toinen sivuseinä puuttuvat edelleen. Nyt täytyisi vain päättää, että kumpaan suuntaan ovi aukeaa. Kanalan ovi tulee huussin ovea vastapäätä ja se aukeaa vajan seinää vasten. Jos kesällä haluaa pitää kanalan ovea auki tai jos pitää kottikärryjen kanssa liikkua sisälle, niin se on helpompaa kun ovi ei ole tiellä. Nätiltä näyttäisi jos vastakkain olevat ovet avautuisivat samalla tavalla, mutta mutta.. Minä en halua huussin sisälle erillistä lamppua, joten talvella huussissa näkee vajan pihavalon avulla (tai kynttilän) ja valo kantaa paremmin sisään jos ovi avautuu pihalle päin. Osin valon takia, mutta pääsääntöisesti opitun tavan vuoksi, minä istun huussissa ovi avoinna, joten myös naapureiden viihtyvyyden kannalta pihalle päin avautuva ovi olisi parempi. Tosin uusi huussi on syrjemmässä ja naapuriongelma on ollut olemassa vain lyhyen hetken keväisin, kun lumet ovat sulaneet, mutta puissa ei vielä ole lehtiä. Käytännöllisyys vai symmetria, kas siinä pulma... 
Niin ja tiedoksi vaan, että huussin ovessa on salpa myös sisäpuolella. Jos täällä on vieraita, niin sekä minä että vieraat saamme toimittaa asiamme täysin omassa rauhassa. Mikään ei ole niin ällöä kuin "seurustelupissat".
Valosta sen verran, että isä kysyi eilen, että millaiset laitetaan. Valoa olisi siis tulossa jo täksi talveksi, mutta pitäisi vain päättää että minkälaista valoa. Olen päätynyt kahteen valoon, mutta tulevatko ne kattoon vai seinään vai toinen kattoon ja toinen tulevan kanalan seinään.. Ja millaiset niiden pitäisi olla?  Argh! Ahdistus! Sen tiedän, että en halua mitään led-lampuista tehtyä kiitorataa pihalleni. Valosaastetta on maailmassa ihan tarpeeksi, joten ihan vain ne oleelliset valot hankin. Haluan myös nähdä kaikki taivaan tähdet kun huussiin kuljen, joten mitään superhyperheittimiä ei minun pihalle ole tulossa. Ennemmin otan sen taskulampun mukaan, jos jotain tarkemmin täytyy nähdä.

maanantai 24. elokuuta 2015

Huussin siirto osa1


Tähän asti ulkohuussin paikka on ollut vanhan vajan päädyssä, eli miltein keskellä tonttia. Koska vanha vaja puretaan pois, niin huussin paikkaakin pitää vaihtaa. Uusi paikka löytyy uuden vajan päädystä ja ei enää niin keskeiseltä paikalta. Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy uusi huussin paikka, ovi tulee tuohon missä kuistin lattia päättyy. Oikeanpuoleisessa kuvassa on huussin uusi betoniperustus.
 

Viime viikolla isä purki vanhan huussin katon ja tuollaisessa "hieman" lämpimässä pressuvessassa olen viikonlopun ajan asioinut. Eilen minulla oli sitten edessä huussin tyhjennyt (ja saunapäivä). Vanhasta huussista on enää jäljellä pelkät seinät, kun itse pönttökin on jo tyhjä, pesty ja odottaa uutta ja lopullista paikkaansa.
Huussin siirto ei ollut mikään yllätys, mutta en siitä ihan kauhean innoissani ole, sillä talvi ja pimeys ovat tulossa. Matka pitenee ja koska ulkovaloja ei vieläkään ole muualla kuin ulko-oven edessä, niin matka myös pimenee, sillä valo ei kanna enää uudelle huussille asti. Sitten kun kaikki on valmista, vanha vaja on purettu, kanala ja terassi rakennettu ja kaikki valot asennettu, niin matka ei ole mikään ongelma. Tämä talvi täytyy vain kärvistellä taskulampun kanssa ja toivoa, että seuraava on jo helpompi.


Ja mitenkäs täällä on vessa-asiat hoidettu nyt kun huussi on väliaikaisesti poissa käytöstä? No vanhempieni veneen vanhalla kemiallisella huussilla, eli Visa Potty-käymälällä. Piti isälle soittaa, ennen kuin uskalsin tuolle pöntölle istua, ja kysyä käyttöohjeita, sen verran on jännä laitos kyseessä. Siinä uuden vajan lattialla asioilla istuessani meinasi hieman olla pokassa pitelemistä. Kaikkeen sitä ihminen joutuukin, ennen kun vanhaksi elää..

lauantai 22. elokuuta 2015

Pesä



Kuka arvaa mitä tämä kirjava materiaali on?


Puun pinnalla se "kasvaa" ja on erittäin kevyttä.

 
Kenno paljastaa, että halkopinosta löytyi ampiaispesä! Oli onneksi tyhjä, sillä muutoin olisin ihan varmasti rikkonut muutaman maailmanennätyksen, kuten esimimerkiksi pikajuoksun ja kiljumisen. Aika moni on varmasti nähnyt kuinka ampiainen kerää harmaantuneen puun pinnalta kuitua mukaansa. Ei se sitä syö, mutta pureskelee kyllä ja siitä pureskellusta kuidusta rakennetaan pesä. Eri värit ovat vain erilaisista paikoista haettua kuitua. Itse veikkaan, että vihreät raidat ovat peräisin tuulensuojalevyistä. Minulla ei sellaista levyä pitäisi missään olla, mutta naapurit ovat kyllä tarpeeksi lähellä sillä ampiaiset voivat kuulemma lentää noin kilometrin päähän pesästään.


P.S. Sohva on jo kokonaan purettu, mutta talous ei anna myöten ostaa tarvittavia osia (kuten uudet jouset), joten projekti odottaa lottovoittoa tai ainakin seuraavaa palkkapäivää. Päällyskankaat minulla jo on tai ainakin luulen niin, mutta en ole vielä päättänyt onko ideani hyvä vai ei. Pari vuotta sitten ostin ison kasan Ruotsin armeijan vanhoja säkkejä ja ajattelin, että voisin noilla beigen värisillä tuon sohvan päällystää. Kaikki logot, reijät ja saumat saisivat jäädä näkösälle..