torstai 31. heinäkuuta 2014

Viimeinen lomapäivä


Tänään on minun viimeinen lomapäivä. Takana on 65 kesäistä päivää ja tuntuu, etten ole saanut mitään tehdyksi. Toisaalta tuntuu myös, etten ole saanut kunnolla levätyksikään. Jotenkin ollut koko tämä kesä outoa roikkumista jossain loman ja stressin välimaastossa. Huomenna alkaa tiukka kuuden viikon rutistus ja sen jälken hieman helpottaa (toivottavasti), mutta mitään pehmeää laskeutumista takaisin arkeen ei ole luvassa.
Ihan en saanut kahdeksaa pientä projektia toteutettua (puhumattakaan siitä ulkoseinän maalaamisesta), mutta olkoon viidentenä projektina saunanportaiden perustan tekeminen. Maata kaivoin pois ja laitoin tilalle soraa ja hiekkaa. Päälle ladoin äidin ja isän naapurista saatuja laattoja. Vieläkun saisin ne portaat tehtyä, niin alkaisi olemaan pieniä maalaushommia vaille valmista.


Myös vaja etenee hyvää vauhtia. 

 

Kasvimaallakin näyttää ihan mukavalta. Sipulit olen jo nostanut kuivumaan. Punasipuleista tuli komeita, mutta keltasipulit olisivat voineet olla avistuksen isompiakin. Kesäkurpitsaa riittää useampaankin talouteen. Lavakauluksessa kasvaa viisi taimea ja sadosta on tulossa runsas.




Siskolle vein jo satsin satoa eilen kun kävin kylässä, mutta jos koko suku ei halua syödä kesäkurpitsaa päivittäin seuraavina viikkoina, niin  vietävää riittää myös työpaikalle.


Vaikka kesä ei loman myötä lopukkaan, niin ilmassa on jo loppukesän merkkejä. Naapurin ruispelto on jo enempi keltainen kuin vihreä ja kurjet ovat jo kokoontumassa. Päiväkävelyllä näin noin kahdenkymmenen kurjen parven lentelemässä pellon yllä. Myös pikkulinnut ovat kerääntymässä yhteen ja viihtyvät hyvin minun pihlajissa. Noissa puissa on paljon kuolleita oksia ja lahonneita runkoja, jotka houkuttelevat sinne hyönteisiä, joten niiden perässä linnut ovat.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Ensimmäinen sato


Kesän ensimmäinen sato on kerätty talteen. Harvensin porkkanat tänään ja nippu mini kokoisia porkkanoita päätyi kattilan kautta lautaselle. Valkosipulien varret olivat kuolleet ja ihan mielenkiinnosta kaivoin sipulit ylös maasta. Pieniähän ne on, mutta voinpahan ainakin kokkailla ruokia joihin tulee kokonainen valkosipuli :)


JätkäPätkä on saanut nyt parina päivänä iltaruokansa jäisenä. Sain joskus nappulasäkin kylkiäisinä raakaruoka pakasteita ja niitä on Niilo nyt nauttinut. Hieman täytyi ensin ihmetellä, että mitä "lautasella" oikein on tarjolla,  mutta jo seuraavana iltana alkoi häntä heilumaan kun pakastimelle menin. Näitä täytynee ostaa lisää.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Tällainen päivä...


Aina silloin tällöin sattuu tällaisia päiviä, että kaikki ei mene ihan putkeen. Aamupäivän olen potenut kovaa päänsärkyä. Lääkkeet ei auttaneet, mutta suolavesi paransi kivun, joten nestehukka taisi olla säryn syynä.
Äsken ajattelin antaa koiralle pakastimesta jäisen luun jotta olisi Niilollakin hieman mukavampi olla. Silloin huomasin, että kallellaan ollut maalipurkki oli valuttanut lattialle. Liisteripurkki ja pahvilaatikoo olivat liimautuneet kiinni lattiaan ja sotku on aikamoinen. Olen paperilla suurimman osan tuosta nihkeästä maalilimasta kaapinut roskikseen, mutta vielä on siivottavaa. Pitää odottaa huomiseen, että isä tuo tärpättiä jolla voin loput maalista putsailla. Voi tosin käydä niin, että lattiaa pitää hioa ja maalata uudestaan. Onni onnettomuudessa on se, että maali on valunut vintinportaiden alle eikä keskelle eteistä.
Kun aloin ottamaan kuvaa sotkusta, niin huomasin että kameran muistikortti on mystisesti poistanut kaikki sillä olleet kuvat. Minähän olen ollut viikon lomailemassa, joten kaikki lomakuvat meni sen siliäntien. Ei ole kuvia Fiskarssista, ei Suomenlinnasta eikä mökiltä. Ei ole äidille kuvia keraamiikkahelmistä, ei minulle kuvia sammalaisesta kannosta tai koiranputkista (siitä olisi tullut uusi kuva kankaanpainoa varten). Ihan on mysteeri miten kortti on voinut tyhjentyä itsekseen. Onhan se jo useamman vuoden vanha, mutta tuskimpa se asiaan vaikuttaa. Taidan kuitenkin ostaa varuilta uuden kortin.
Nyt keitän iltateet ja menen sen jälkeen sänkyyn lukemaan, jotta ei enää uusia vahinkoja tälle päivälle kertyisi.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Ukkonen


Siellä se taas jyrähtelee, ukkonen nimittäin. En minä sitä pelkää, mutta jos se kunnolla päälle rysähtää niin kunnioitusta se herättää. On siinä hyvätkin puolensa, sillä viileämpi ilma ja sade ovat varsin tervetulleita. Täällä on ollut koko kesän erittäin kuivaa. Kun muualta on raportoitu räntäsateista lähtien vaikka mitä, niin täällä ei ole juurikaan satanut. Jopa nyt ukkoskuurojen aikana on sateet olleet todella niukkoja ja kasvimaata on saanut mennä kastelemaan sateidenkin jälkeen. 
Vaikka vanha hirsitalo on pitkälle kesään jokseenkin viileä, niin kyllä näillä helteillä alkaa olla lämmintä myös sisällä. Joku saattaapi nyt sanoa sen kirosanan (ilmalämpöpumppu), mutta minä en kuuntele sellaista puhetta! Kun laittaa makuuhuoneesta verhot kiinni aina kun sinne paistaa ja pitää etuovea auki koko illan niin hyvin jäähtyy tämäkin koti. Kuistin ja eteisen välisen oven pidän auki myös öisin, jotta yön viileys pääsee kuistin kautta sisälle.
Minä pärjään hieman lämpimämmässäkin säässä, mutta koiralla on ollut aika kuuma. Tänään se jaksoi kävellä roskapöntölle (n.100m) kunnes laittoi varjoon maaten. Nipan lempipaikka on ollut tuossa betonisilla ulkoportailla. Olen välillä kastellut portaat ja taas on ollut mukava siinä loikoilla. Eräs yö heräsin kuvaamaan usvaa pellolla, mutta ei jaksanut koiruus silloin lähteä mukaan vaikka olisi saanut vapaana viilettää pitkin kosteaa peltoa. Jätkä käänsi siis kylkeä ja minä kävin öisellä kävelyretkellä ihan yksin. Kuvista ei tullut juurikaan mitään. Olisi pitänyt ottaa jalusta mukaan, mutta kun ensimmäistä kertaa jotain kokeilee, niin ei osaa kaikkea ottaa huomioon. Seuraavalla kerralla sillen..

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Työpöytä


Nyt on otettu työpöytä (ja työhuone) käyttöön. Pari puutetta olen huomannut, sillä se alkuperäinen tuoli ei ole olleskaan hyvä. Se viettää jokseenkin taakse, joten pöydän ylle on mahdoton yltää. Tarvitaan myöskin lamppu. Kattolamppu valaisee hieman, mutta sekin selän takaa. Muutoin toimii minun ratkaisut hyvin.
Jos jää epäselväksi, että mitä olen askarrallut, niin tuosta sipsipöntöstä olisi tarkoitus tulla nukkekotiin pönttis..

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Hylly


Eihän siinä kestänyt kuin reippaat kaksi vuotta, jotta sain haluamani hyllyn keittiöön.  Viime kuussa sain hankittua levyn ja kannattimet, mutta edelleen kesti hetken ennen kuin työ tuli tehtyä loppuun. Tänään löytyi sopivaa motivaatiota, sillä muutoin olisi pitänyt leikata nurmikko ja se on minun inhokki homma. Siispä levyn maalaus ja kuivumista odotellessa etsiskelin sopivia ruuveja miljoonalaatikosta. Kannattimet kiinni ja hylly seinälle. Sen verran on talo kierossa, että ihan silmällä katsoen laitoin hyllyn seinälle. Katsoin minä vatupassillakin, mutta silloin hylly näytti olevan enempi kierossa kuin nyt kun se on oikeasti kierossa. Pysyttiin siis tyylille uskollisena, pikkaisen kierossa on hyvä.


Nostelin hellan päälle kertyneet tavarat hyllylle sen enempää suunnittelematta, mutta aika mukkavia asetelmia sinne saa tehtyä kunhan hieman ajattelee mitä tekee. Tarkoitus olisi säilyttää tuolla hyllyllä päivittäin tarvittavia kauniita juttuja. Kaikkia ruokajuttuja ei voi pitää noin valoisassa paikassa, mutta riisit ja ryynit säilyvät siellä kyllä. Keskellä hyllyä on muuten se kadoksissa ollut mortteli, joka löytyi askartelutarvikelaatikosta kun työhuonetta siivosin.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Pyykkipäivä


Tänään on ollut pyykkipäivä ja tänään olen myös ensimmäistä kertaa käyttänyt jo aikoja sitten ostamaani pulsaattoripesukonetta. Pulsaattorikoneeseen päädyin, koska sisällä ei ole vesipistettä kuin keittiössä, joka on ilman pyykkikonettakin liian pieni, ja saunalle ei tule vettä muutoin kun kantamalla.


Ei ole tätä laitetta suunniteltu kotimaan markkinoita ajatellen, sillä kielinä ovat viro ja venäjä.


Käyttöohjeet oli onneksi myös suomeksi, joten ei muuta kun kaatamaan vettä koneeseen. Lämpömittari on kuvassa mukana sen takia, että tuo kone ei sitä vettä lämmitä vaan se pitää tehdä ihan itse. Eilen oli kuitenkin saunapäivä, niin pata oli täynnä lämmintä pesuvettä. Kun kone oli täynnä, niin sekaan kaadettiin pyykkipulveri ja likaiset vaatteet, jonka jälkeen kone sai rauhassa pyykätä vartin verran.


Sopivasti oli aikaa lueskella lehteä ja lipitellä lonkeroa, kun kone rupsutti menemään. Kun ohjelma oli käyty läpi, niin sitten puhtaat pyykit vain vatiin odottamaan ja seuraavat vaatteet koneeseen. Jos on kauhean likaista pyykkiä, niin silloin pesuvesi pitää toki vaihtaa, mutta kun pesin vain omia vaatteita, jotka ovat lähinnä hikisiä, niin  pesin kaikki samassa vedessä.
Kun kaikki vaatteet oli pesty, niin pesuvesi tyhjennettiin (sen tuo fiksuvekotin tekee itse kunhan vain nappia vääntää). Kone huuhdottiin sisältä ja vaatteet laitettiin linkoon. Linko on pienempi kuin pesupuoli, joten vaatekasa piti lingota useammassa osassa. Kun kaikki oli lingottu kertaalleen, niin vaatteet laitettiin takaisin koneeseen ja kaadettiin huuhteluvesi päälle. Taas sai kone rauhassa pyöriä noin 10minuuttia ja kun kaikki vaatteet oli huuhdottu, niin ne lingottiin toisen kerran ja valmista tuli.



Vaatiihan tuo pyykkääminen hieman enempi tekemistä, kuin normikoneella peseminen, mutta lopputulos on ihan yhtä hyvä. Kun oli vesi valmiina, niin hieman vajaat kaksi tuntia tuossa kesti. Pienet pyykit kannattaa edelleenkin pestä käsin vadissa, mutta jos on enempi pestävää tai lakanoita (nyt oli), niin kyllä pulsaattorin kanssa pääsee helpommalla kuin ilman. En osaa sanoa, että kuinka paljon normaalikone vie vettä, mutta minulla sitä  kului nyt noin 90litraa, eli aika monta ämpärilistä sitä sai kantaa. Luulempa myös, että huuhtominen kannattaa tehdä saavissa pienemmällä vesi määrällä, eikä koneessa. Ensi kerralla pesen pulsaattorilla, linkoan pesuveden pois, huuhtelen vadissa ja linkoan huuhteluveden pois. Siinäpä suunnitelmaa, kunhan saan ensin sotkettua noi vaatteet uudelleen.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Kankaanpainantaa


Muut ovat viettäneet helteisiä kesäpäiviä ulkona ja minä olen istunut sisällä. Kävin nelisen vuotta sitten kankaanpainantakurssilla, mutta silloin tekemäni seula meni hieman pilalle, joten en ole kotona painanut mitään sen jälkeen. Syksyisin olen tarkistanut kansalaisopiston kurssitarjonnan, mutta olen aina viikonloput töissä, joten en ole päässyt kursseille mukaan. Nyt huomasin paikallisen Taitoshopin sivuilla kesäkursseja ja sinne siis menin.
Sain vanhan seulan putsattua ja siihen uuden kuvan tehtyä ja ostin vielä pienemmän seulan ja siinäkin on nyt kuvat valmiina. Koepainannat tein kurssilla, jotta näin että seulat onnistuivat, mutta loput painamiset jätin kotiin. Pienemmällä seulalla on kaksi postikorteiksi tarkoitettua kuvaa (joulukortit) ja suuremmalla seulalla ajattelin painaa ainakin kassin ja pari pienempää pussukkaa.


Ennen kurssia haeskelin netistä tietoa, että miten ne valokuvat pitikään muokata, jotta painaminen onnistuu. En löytänyt havaintokuvia, joten tässäpä sellaiset jos joku kaipailee ja itselle muistutukseski seuraavaa kurssia varten. 
Yllä on siis minun ottama valokuva mistä lähdin liikkeelle. Halusin vaakakuvan jossa on puun runkoja. Rajasin alhalta pois takana näkyvän metsäkaistaleen, sillä siitä olisi tullut vain musta möykky. Ylhäältä rajasin samaisesta syystä pois mäntyjen latvukset.  


Rajauksen jälkeen kuva muokattiin mustavalkoiseksi. Varjokohdat tummennettiin mustiksi ja vaaleita kohtia korotettiin jotta kuvasta tuli mahdollisimman terävä. Tästä kuvasta tulostettiin kalvot joiden avulla kuva valotettiin seulan pintaan.


Ja tältä näyttää valmis kuva kankaalla. Helppoa kuin heinänteko, varsinkin kun on opettaja neuvomassa koko ajan mitä pitää tehdä. Meitä oli kurssilla vain kaksi, joten kauaa ei tarvinnut opettajan neuvoja odotella.
Tässä on viime aikoina podettu hieman työpaikka-ahdistusta ja olenkin aika paljon miettinyt, että mitä tekisin jos en tekisi sitä mitä nyt teen. Aijemminkin on opiskelu käväissyt mielessä, mutta tänään se on pyörinyt mielessä ihan toden teolla. Reipas vuosi sitten en olisi mistään hinnasta enää lähtenyt opiskelemaan, olin ihan varma että minun koulut on nyt käyty, mutta näin se mieli taas muuttuu..

torstai 3. heinäkuuta 2014

Projekti nro 4


Kuukausi sitten aloittelin työhuoneen siivoamista ja tänään se vihdoin valmistui. Motivaatio katosi matkalla johonkin ja sitä piti etsiskellä muutama viikko, mutta eilen ja tänään on loput romut saatu paikoilleen. Oli kuulkaas hyvä tunne kun sai vihdoin kaikki nurkat työhuoneesta imuroitua, hämähäkinseitit pölytettyä pois hirsien raoista ja puhtaan maton lattiaan.


Nukkekotiin jäi vielä hieman tavaroita lojumaan, mutta kunhan taas jaksan niin lajittelen nekin omille paikoilleen. Suurin osa tavaroista on tosin nukkekodin tavaroita, joten kunhan minulla on aikaa (eläkkeellä?)  ja saan nukkiksen valmiiksi, niin ne päätyvät sinne takaisin.
Kirjahyllyyn olen nyt todella tyytyväinen. kaikella pienelle sälälle on omat laatikkonsa ja siltikään hylly ei näytä liian raskaalta ja täyteen ahdatulta. Kenties oli onni onnettomuudessa, että en saanut noita vihreitä pikkulaatikoita tuon enempää, sillä nuo mustat näyttävät hyvältä. Seinään laitoin vintiltä löytyneen vanhan emalikyltin jossa mainostetaan Superlonia. Ei ehkä ihan perinteinen taulu, mutta minun työhuoneeseen ihan passeli.


Vanha oliiviöljypurkki ja helmitaulu ovat kirpparilta. Öljypurkissa säilön kaikki pakettipaperit mitä minulla on ja helmitaululla voi vaikka laskea vuosia siihen eläkkeeseen :)
Mukavaa saada jotain valmiiksi ja huomenna voin taas keskittyä projekteihin tuolla pihalla tai ainakin säätiedotus lupaili hyvää ilmaa. Ja lauantaina menen TÄNNE!