keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Lasikupu


Monissa blogeissa ja sisustuslehdissä on ollut esillä lasikupuja jo muutaman vuoden ajan. Olen sellaista itsellenikin halunnut, mutta sisustusliikkeissä ne ovat ihan törkyisen kalliita. Tänään kävin kirpputorilla ja löysin viidellä eurolla vanhan saksalaisen kupolikellon jonka kupoli oli peräti lasia. Kellon sai helposti irti avaamalla kaksi mutteria ja sitten vain spraymaalilla pohja matta mustaksi.
Ja tämähän on niin kätevä ja kiva ja sinne voi laittaa sisälle ihan mitä vaan! Mutta kun olin päässyt siihen vaiheeseen, että sisälle olisi jotain pitänyt laittaa, niin mitään ei tullut mieleen. Aikani kolusin kaappeja ja laatikoita ja muuta en keksinyt kun nuo kävyt. Kiva se on silti, minusta ainakin.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Vieraita


Ohimennen heitin työkaverilleni kommentin facebookissa, että tulkaa käymään ajelulla joku kerta. Siihen viestiin oli toinen työkaveri kommentoinut, että hänkin tulee. Toivotin kaikki tervetulleiksi ja ilmoitin, että sunnuntai on pihatyöpäivä, joten ottakaa omat haravat mukaan. Sinä aikana kun olen täällä asunut ei ole kukaan niistä oikeasti tullut jotka ovat aikoneet (sukua lukuun ottamatta). Aika monet vierasvarat olen saanut yksin syödä.
Yllätys oli siis suuri, kun aamupäivällä sain puhelun jossa osoitetta kysyttiin. Ei muuta kuin äkkiä kauppaan jotain tarjottavaa ostamaan ja pikasiivous sisällä jottei ensimmäisenä ole vastassa vaatekasat ja tiskivuori. Normaalisti laitan viirin salkoon vasta ensimmäisenä kesälomapäivänä, mutta tänä keväänä tein poikkeuksen, vieraiden kunniaksi! Ja hyvä että jotenkin heitä juhlistin, sillä he tulivat oikeasti HARAVOIDEN kanssa! Nyt on piha pientä länttiä vaille haravoitu. Ihan loistava päivä!


Jyrsityt krookukset menettivät lehtensä, mutta kukat säilyivät ja nyt ne jo kukkivat.  Näsiän jälkeen toisena kuitenkin kukki kevätkaihonkukka. On niin harmi, etten minä osaa kuvata noita kukkia niin että niiden oikeat värit näkyisivät. Krookuksen terälehdet ovat ulkopuolelta ihanan valkoiset ja sisältä kauniin keltaiset ja se on uskomattoman kaunis. Kevätkaihonkukkakin on sinisempi kuin kuvassa ja se oikein loistaa tuolla penkissä.


Aamupäivällä sain yrttipenkin (tuo pitkä ja matala) putsattua ja oregano on tainnut säilyä hengissä, mutta timjamille on käynyt huonosti. Piparminttukin näyttää pahalta, mutta koitan koko ajan muistaa, että nyt eletään vasta huhtikuuta ja kesään on vielä aikaa. Vanhojen laatikoiden mullat on nyt käännetty ja kylvöjä vaille valmiit. Uusiin laatikoihin on multaa tänään kärrätty ja kaksi on jo valmiina, mutta viimeinen tarvitsee vielä pari kärryllistä täytettä. Sain ostetua täältä sellaisen suursäkillisen multaa, mutta se oli vielä sisäsltä hieman kohmeessa, joten työt jatkuvat kunhan multa hieman sulaa. Sain sen säkin tarjouksella, koska se oli viime vuodeltä jäänyt. Muutoin olisikin ollut halvempaa ostaa multa pikkupusseissa kuin isossa säkissä, mikä on mielestäni aika tyhmää. Kyseinen puutarha aikoo kuitenkin tulevaisuudessa myydä omaa multaa samoissa kuution säkeissä, mutta vielä se ei onnistu, kun siihen toimintaan tarvitaan jokin lupa. Kun he sen luvan saavat ja oma multaa voivat myydä, niin silloin hinta tulee halvemmaksi isolle säkille kuin pienille pusseille.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Mökkituliaiset

Pääsiäinen tuli vietettyä sukulaisten mökillä Hämeessä. Mukavaa oli, tuli syötyä hyvin (ikinä ennen lammas ei ole ollut niin hyvää!) ja kun seurakin oli parhain mahdollinen, niin mikäs siinä pääsiäistä vietellessä. Kuvaamisesta on välillä tullut enempi velvollisuus kuin nautinto ja siksi reissulta ei ole yhtään kuvaa vaikka kamera olikin mukana. Minä olin kuvauslomalla.
Kevät ei ollut siellä etelässä viikkoja edellä, vaikka joskus niinkin on käynyt. Silti oli ihana  nähdä sinivuokkojen kukkivan ja perhosten lentävän. Joutsenia ja kurkia nähtiin useita ja pari hirveäkin. Kaulushaikara "puhalteli pulloonsa" iltasella. Niitä ei ole täällä meillä päin, mutta mökillä sellainen on elostaan ilmoitellut jo useampana kesänä. Mustavariksenkin näin ensimmäistä kertaa eläisssäni tällä reissulla. Eivät ne kirjan mukaan tuolla päin varsinaisesti asusta, mutta ei se mikään muukaan lintu voinut olla. 
Ja mitäpä tuo idiootti itselleen tuliaisina mökkireissulta? No käpyjä tietenkin! Pussillisen isoja kuusenkäpyjä keräsin siitä pellon reinalta ja nyt ne tuolla kuistilla odottavat lopullista sijoitustaa.


Kävyistä on tullut jonkin sortin pakkomielle viimeisen vuoden aikana. Pihalta kaadetuista lepistä on pienet kävyt kerätty aika tarkasti talteen ja jos niitä jossain lenkkipolkujen varrella näen, niin mukaani kerään. Tarkoituksena olisi myös kerätä auenneita männynkäpyjä talteen. Koristeeksi lähinnä, mutta tokihan kävyistä (lähinnä männynkävyistä) voi steariiniin kastamalla tehdä myös hyviä syttöjä pönttiksiin.


tiistai 15. huhtikuuta 2014

Laatikot


Ei riittänyt minulle kuusi isoa kasvimaalaatikkoa, vaan piti hankkia lisää viljelytilaa. Lavakaulukset on ostettu Kodin Terrasta. Monesta paikasta niitä kyselin ja olisihan niitä ollut muuallakin, mutta Terran tarjous (2kpl 25€) oli edullisin. Olen laittanut laatikot vain nurmen päälle ja vuoraan pohjat paksulla kerroksella sanomalehtiä, jotta nurmikko ei pääse enää kasvamaan. Multa vielä puuttuu, koska en ole päättänyt tilaanko kuorman omaan pihaan vai ostanko vain pikkusäkkejä. Kukkapenkkeihinkin multaa tarvisin, joten aika paljon sitä kuluu tänä kesänä. Sellainen suursäkki olisi hyvä, mutta en tiedä saako niitä täältä päin mistään.


Jokin sinnikäs pieni eläin käy yöaikaan jyrsimässä lyhyeksi minun sipulikukkat, joten krookuksia ei tänä keväänä varmaankaan nähdä. Onneksi istutin sipuleita (muistaakseni tulppaaneita) myös huussin kulmalla olevaan vanhaan laatikkoon, joten joitakin kukkia saadaan tänä kevänä vielä ihastella.


Vaikka aurinko paistaa, niin tuuli on kova ja aamulla satoi myös räntää, joten hieman olivat muurahaiset hitaita liikkeissään, mutta kovasti ne jo kekoaan korjailivat.




Tuolla risukossa tien toisella puolella kasvaa muutamia näsiöitä eli riidenmarjoja. Ne ovat aina kevään ensimmäisiä kukkijoita. Koskaan aikaisemmin en ole näsiän kukkia haistanut, mutta kun olin kuvaamassa niin tuuli tyyntyi hetkeksi ja ihana tuoksu kantautui nenään. Vanha kasvikirja sanoo, että näsiän marjat ja muutkin kasvin osat ovat kuolettavan myrkyllisiä, joten olen aina tyytynyt katseleaan kasvia vain tuolla pihalla. Nyt kyllä teki mieli ottaa oksa maljakkoon tuoksumaan, mutta jätin kuitenkin ottamatta. Pitää käydä tuolla pihalla sitä aina välillä tuoksuttelemassa.


Seuraava kukkija taitaa olla tämä kevätkaihonkukka.


 Kylänraitilla postinhaku matkalla.

 Oma koti postilaatikolta katsottuna.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Lippia


Kaksi vuotta sitten luin sellaisesta yrtistä kuin sitruunaverbena eli lippia. Siitä asti olen koittanut saada käsiini sen siemeniä tai taimia, mutta en ole niitä mistään löytänyt. Eräässä nettikaupassa taimia oli viime keväänä ollut myynnissä, mutta ne olivat jo loppu kun niitä älysin sieltä kysellä.
Lauantaina kävin Prismassa ja sieltä Järvikylän salaattien ja yrttien seasta se sitten löytyi ja ihan sattumalta. Pitelin käsissäni jotain erikoissalaattia ja koitin etsiä sen hintaa, mutta kun se hintalappurivistö oli niin pitkä, niin päätin vain etsiä kalleimman hinnan ja tarkistaa josko se olisi sen salaatin hinta. Suurimman hinnan (3,95€) alla oli kuitenkin sitruunaverbenan nimi. Salaatti unohtui siihen paikaan ja aloin etsiä lippiaa siitä yrttimerestä joka edessäni oli.
Kotona leikkasin sen muovipurkin pois juuripaakun ympäriltä ja istutin yrtin isompaan ruukkuun juurtumaan. Multana on kylvömultaa (muuta ei ollut) ja sekaan laitoin vermikuliittia, sillä kasvi on kuulemma juoppo ja vermikuliitti käsittääkseni auttaa pitämään mullan kosteana. 
Hoito-ohjeita minulla ei oikein ole, mutta luultavasti tuo kasvi ei leikkaamisesta pahastu kun onhan se tarkoitettu ruuanlaittoon. Luin myös, että sen voi kesällä viedä ulos ja kenties sen saa selviämään talvesta, jos on tarjota sille viileä paikka sisätiloissa.


Tuoksu on huumaavaa! Kun tässä pöydän ääressä istun aamupuurolla, niin takuuvarmasti herään kun hieman tuota yrttiä heilutan. Tuoksu on ihanan raikas ja sitruunainen. Maku kuulemma laimenee jos lehdet kuivaa, mutta ihan varmasti aijon kokeilla myös kuivaamista. Tuoreenakin tuosta saa varmasti ihanaa teetä haudutettua. Kävi myös mielessä, että voisikohan siitä tehdä sitä kuorintavoidetta, mitä viime kesänä koivunlehdistä tein..

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Paperia


Tukholman tuliaisina ostin itselleni myös aimo kasan paketti-/pakkauspaperia. Täällä ei oikein ole mitään kivaa myynnissä missään ja nyt kun löysin hyvännäköisiä papereita, niin ostin sitten hieman reilummin. Yksiväriset (musta ja valkoinen) ja tuo ruskeapohjainen paperi ovat Åhlensilta. Kuviolliset paperit ovat Lagerhausista.


Hamsterina oleminen taas kannatti, sillä työhuoneeseen oli kerääntynyt myös muutamia sipsipurkkeja ihan sillä ajatuksella, että niitä saattaa joskus vielä tarvita. Ei niissä vieläkään mitään sisällä ole, mutta ovatpahan kauniimpia katsella kun siellä hyllyn kulmalla nököttävät.


Taisin jo kaupassa sanoa ystävälleni, että näitä pöllöjähän voi vaikka värittää. Ihan pakko oli hieman kokeilla ja kivaltahan nuo näyttävät väreissäkin. Hieman oli 15-vuotta vanhat tussit päässeet kuivahtamaan. Raskisikohan sitä kerran vuosikymmenessä ostaa uudet..

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Kukot ja kana


Yleensä se menee toisin päin, eli kukko ja kanat, mutta milloinkas meillä olisi tehty asiat niin kuin "yleenä tehdään". Yllä olevat isot kukot oli äiti ostanut minulle kirpputorilta. Viimeinen pieni kukko minulla oli jo ennestään ja nyt se sai kavereita.
Alla oleva kananen muutti meille Tukholmasta. Ihan vain Indiskasta, mutta ei sellaista putiikkia täällä päin ole, joten ihan ulkomaille piti mokoman kanan takia lähteä. Ensin pidin sitä kukkona, mutta kyllä se kana taitaa olla tai sitten nuo intialaiset kukot ovat aika kanamaisia.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Hirvenpää

 

Tokihan tällaiseen vanhaan taloon tarvitaan se perinteinen hirvenpää seinälle. Tämä  oululainen "metsästysmuisto" kulkeutui tänne Helsingistä (Tukholman kautta kiertäen) ja päätyy arvoiselleen paikalle, kunhan se paikka vain löytyy. Hirttä vasten se näyttää hyvältä, joten hirsinen paikka sille täytyy löytää. Keraamisen hirvenpään on tehnyt Silja Mustaparta ja TÄÄLTÄ löydät lisää tietoja. Linkki ei ole etusivulle, sillä Silmun tarina on hieno ja se on syytä kaikkien lukea.

Lisää Tukholman reissusta ja muista ostoksista myöhemmin.