keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Erilaisuus




Tuossa reilun kilometrin päässä on kaksi taloa, naapurit. Kuvien perusteella ei uskoisi, että näillä kahdella talolla on välimatkaa vain muutama kymmenen metriä. Minä pidän tuosta vanhasta enempi, mutta tekeekö se tuosta uudesta ja erikoisesta huonomman? Ja koska se on minun mielipide, niin onko se parempi vai huonompi, kuin jonkun toisen? 
Minun arjessa ollaan viime päivinä puhuttu paljon mielipiteistä ja niiden eroista. Kuka päättää, että mikä on hyvää ja hyväksyttyä? Ja miksi juuri SE on hyvää ja hyväksyttyä? Mikä sen määrittää? Ja jos jokin on tuttua, turvallista ja hyväksi havaittua, niin onko se ainoa oikea tapa toimia? Ei varmaankaan ole, mutta onko muutos aina parempi?
Ensin inhosin tuota "parakkia" vanhojen talojen rinnalla, mutta jostain syystä se on se ainoa talo jonka tuon tien varrelta muistan. Se jäi mieleen ja ensimmäisen kerran jälkeen olen käynyt sitä usein katsomassa. Nämä kuvat ovat keväältä 2012 (ei meillä enää lunta ole) ja olen sitä mieltä, että tuo talo on "kehittynyt" ajan saatossa. Kenties kehitys on tapahtunut vain minun mielessäni, mutta tuo talo ei ole enää niin luotaan työntävä ja outo kuin ensimmäisellä kerralla.
Tuo talo täässä ympäristössä on poikkeus, erilainen ja outo. Jossain muualla se olisi enempi kotonaan, mutta minä pidän siitä täällä. Tässä pienessä kylässä on se jokin, jonka takia se erottuu lukuisista muista pienistä kylistä. Täällä on tuo talo, joka uskaltaa olla erilainen kuin muut. Rakentaisinko itse tuollaisen talon tällaiseen ympäristöön? Tuskin, sillä minulta puuttuu se tarvittava rohkeus.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Laulujoutsen



Ajoin tänään töihin maisemareittiä, kun oli niin ihanan aurinkoinen päivä ja jotenkin kevyt ja kiva fiilis. Kamerakin tarttui mukaan ja hyvä niin. Kuvat eivät nyt kovin hyviä ole, mutta joutsenet ovat kerrankin jotain muuta kuin pieniä pisteitä kaukaisuudessa. Yllä oleva pariskunta ruokaili pellolla ihan tuossa vieressä.


Tämä pariskunta ruokaili puolestaan seuraavalla pellolla. Nämä olivat niin tien vieressä, että pelkäsin niiden lentävän pois kun en ajanutkaan ohi, vaan pysähdyin siihen tien reunaan. Linnut katselivat kun ajoin siihen viereen ja lähtivät rauhallisesti kävelemään kauemmaksi autosta, mutta en onneksi sen enempää niiden eloa häirinnyt.
Laulujoutsen on todellakin ansainnut paikkansa kansallislintunamme, se on upea ja kunnioitusta herättävä lintu. Aina kun sen jossain tapaa, niin se sykähdyttää. Se on varmaankin se koko ja rauhallisuus, joka vaikuttaa eniten. Jos ne olisivat luonteeltaan säikkyjä ja hysteerisiä, niin kansallislintunakin olisi varmaan jokin ihan toinen laji. 
Kouluajoilta muistan, kuinka laulujoutsenen uhanalaisuudesta mainittiin joka käänteessä kun joutsenet tulivat puheeksi. Sen takia olenkin aina kuvitellut joutsenen nähdessäni, että se on ollut kyhmyjoutsen. Vasta kun muutin tänne maalle, ja googlasin enempi tietoja joutsenista, huomasin ettei täällä päin maata juurikaan tavat kyhmyjoutsenia ja ne eivät lentäessään edes "laula", kuten laulujoutsenet (näin muistan jostain lukeneeni). Upeita lintuja ja ihanaa, että ne näinkin lähellä minua viihtyvät.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Kuukauden saalis


Olen tainnut jo useampaan otteeseen kertoakin suhteestani kirjoihin. Paikallinen kirjakauppias tervehtii minua nykyään varsin iloisesti kun astun sisälle liikkeeseen. Välillä minulta kysellään, että mitä minä sieltä oikein ostan ja ajattelinkin nyt esitellä viimeisen kuukauden ostokset. Ja heti kerrottakoon, että ihan näin paljoa minä en kirjoja joka kuukausi ostele, mutta nyt vain sattui monta hyvää kohdalle ja oli hieman rahaakin.
  • Alimmaisena on Virpi Maria Siiran kirja Oma Koppa. Ihana kirja ja IHANA BLOGI!
  • Sitä seuraa Sonja Lumpeen Kotipihan kasvihuone. Sonja Lumpeen edellinen kirja (Satoa saunan takaa) on ainoa puutarhakirja jonka olen lukenu oikeasti kannesta kanteen ja ei ollut virheostot tämäkään.
  • Tämän ostin siskolta jouluna saadulla lahjakortilla ja tämä on Oman kopan ohella niitä kirjoja jonka ilmestymistä olen odotellut jo viime kesästä. Kirsti Hassinen ja Omat kanat, omat munat. Puolessa välissä ollaan ja hyvältä vaikuttaa. Ihanat kuvat ja paljon tärkeää tietoa omaa kanalaa ajatellen. Kannattaa kurkata myös Maatiaismuorin blogi.
  • Mons Kallentoft, Kevätkuolema. Tätä olen odotellut kirjastoon jo jonkin aikaa, mutta kun ei se sinne ole ilmestynyt niin ostin omaksi kun sattui silmään hyllyn reunalta. Ihan ok, mutta ei niin hyvä kuin aijemmat.
  • Erik Axl Sund, Varistyttö. "Sysimusta dekkari aloittaa palkitun Varistyttö-trilogian, joka oli ilmestyessään välitön yleisö- ja arvostelumenestys." "Pyyhkii lattiaa Stieg Larssonilla." Näin lupaavat kansipapereissa, saapi nähdä toteutuuko lupaukset.
  • Jean Giono, Mies joka istutti puita. Vuosia sitten kirjoitin tämän kirjan nimen biologian vihkoni kulmaan ja kun se nyt tuli uudestaan esiin Kaarina Davisin blogissa, niin päätiin hankkia kyseisen kirjan.
Pinosta puuttuvat Tuula Karjalaisen kirjoittama Tove Janssonin elämänkerta ja Molla Millssin virkkauskirja Virkkuri, sillä ne on lukemisen jälkeen lainattu jo etiä päin.
Linkit sattuivat kaikki nyt Adlibriksen sivuille, mutta eipä tuo kai haittaa. Olen sieltäkin kirjoja joskus tilannut ja hyvin on kaikki aina sujunut. Kirjat ovat siellä usein myös edullisempia kuin kirjakaupoista ostettuna.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Tiput




Hieman alkoi töissä tänään lapsettamaan ja kun ei oikein ollut mitään tekemistä, niin mikäs sen parempi  keino kuluttaa aikaa kuin leikkiminen. Ohran siemenet on kaivettu esille siemenlaatikosta ja nyt voi pääsiäisruohon kylväminen alkaa, koristeet on jo valmiit!

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Kevät


Kevät on täällä! Linnut laulaa ja aurinko paistaa, joten mikäs tässä on sunnuntaita viettää ja seurailla samalla joutsenten ruokailua pellolla. Lunta ei täällä juurikaan ole, pieniä länttejä ojien pohjilla ja varjoisilla paikoilla, mutta omalla pihalla ei ole enää yhtään. Tontin kuivimman nurkan voisi jo haravoida, mutta onneksi on ollut niin tulinen päivä ettei ole tarvinnut siihen puuhaan ryhtyä. Syksyllä istutetut sippulikukat pilkistelevät jo mullasta ja jos ruohosipuli jatkaa kasvuaan tällä vauhdilla, niin ensimmäiset maistiaiset saan vielä tämän kuun puolella. Kasvimaalaatikoissa multa on sulanut jo 15cm syvyydeltä ja ei se niin märältä vaikuttanut mitä pelkäsin, joten valkosipulien suhteen on vielä pieni mahdollisuus. Viime vuonnahan ne mätänivät penkkiin kun oli niin märkää.
Ihana keväinen päivä ja ihania kevään merkkejä, mutta saapa nähdä miten tässä käy kun ollaan vasta maaliskuun alussa. Pieniä pakkasia ja varmasti vielä luntakin on luvassa, mutta josko edes niiltä kovemmilta pakkasilta säästyttäisiin, niin ei kaikki tuolla pihalla palellu kuoliaaksi.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Kevätsiivous


Tänään on ensimmäinen viidestä vapaapäivästä ja tänään alkoi myös kevätsiivous. Tarkoitus oli hoitaa viime viikon tiskit ja imuroida ensi kertaa sitten tammikuun, mutta eksyinkin työhuoneeseen järjestelemään kaaosta (joka olisi ihan hyvin voinut vielä odottaa kuukauden tai pari).  Ensimmäiseltä Helsingin reissulta tarttui mukaan kaksi pakettia Ikean säilytyslaatikoita, joten keräsin pöydillä lojuvia tavaroita niihin. Dymo on tämän viikon ostos Clas Ohlsonilta ja varsin kiva hankinta onkin. Heti ilmaantui laatikoihin myös nimikyltit, vaikka normaalisti ne jäävät aina uupumaan kun innostus lopahtaa kesken järjestämisen. Noita laatikoita tarvitsen lisää ja ajattelin soitella tädilleni tai serklleni kun ei niitä nettikaupan kautta saa tilattua. Josko he ostaisivat niitä minulle ja laittaisivat vaikka postiin. Tuota pientä roinaa on joka paikka pullollaan ja aika kätevästi ne roinat saa tuollaisiin pieniin laatikoihin järjesteltyä.



Matkalaukuista pitää vielä pyyhkiä pölyt, mutta alimmainen on täynnä paperia. Keskimmäisessä on kaikki langat ja kutimet mitä minulla on. Päällimmäinen on tyhjä, mutta se onkin se laukku joka otetaan pienille reissuille mukaan. Kahden laukun pino oli jotenkin pienen näköinen, joten käyttölaukku pääsi koristeeksi huipulle.


Koristeeksi huipulle pääsi myös isotädin Afrikan tuliainen vuosien takaa (ennen minun aikaani). Alimmaisessa rasiassa on Fimo-massat ja päällimmäiseen keräsin kaikki tämän talouden napit. Mukava oli päivä puuhastella, vaikka en saanut raivattua kuin pikkuistakin pienemmän kolon tuon kaaoksen keskelle.


Nyt hieman tulpaanien tuoksuttelua ja blogien lukua ja sitten ajoissa nukkumaan, jotta huomenna voi kaaoksen kesytys jatkua tai ainakin se imurointi täytyisi suorittaa. Saunankin vois vaikka lämmittää..