perjantai 31. tammikuuta 2014

Lähtikö lapasesta?

Tänään oli taas kirpputorikierroksen aika. Töihin en löytänyt mitään mitä olin etsimässä, mutta omia ostoksia tuli tehtyä. Meinasi karata shoppailut lapasesta, mutta onneton rahatilanne esti täysimittaisen hulluttelun.


Mukaan tarttui tämä Riihimäen kannellinen lasipurkki. Onhan minulla joitain purkkeja jo ennestään, mutta tämä poikkeaa olemassa olevista sillä, että se on täysin pyreä. En muista ennen tällaista purkkia nähneenikään, sillä normaalisti Riihimäen purkit ovat niitä pyöreäkulmaisia. Ajattelin ensin, että purkki on joku muu ja vain kansi Riihimäkeä, mutta vilkuttava ilves on myös purkin pohjassa.
Keltainen pieni  emalivati on Finellin ja ostin sen kaveriksi isolle punaiselle vadille joka minulla oli jo kotona. Kirpputorille jäi vielä keskikokoinen tummanvihreä vati ja ajattelin käydä sen ostamassa sarjaan jatkoksi. Se on ollut siellä myynnissä jo pari kuukautta, mutta jotenkin se ei ole vain tarttunut mukaan. Nyt kun olen päättänyt sen ostaa, niin se on varmaan jo mennyt kun pääsen sitä hakemaan...


Jottei peltipurkit lopu vaan kesken, niin ostinpa yhden sellaisen lisää kokoelmaani. Pauligin vanha tee-purkki on kaunis ja pitkään sitä pyörittelin kädessäni. Ajattelin, että 10€ on siitä aika paljon ja meinasin jo jättää purkin ostamatta, mutta sitten avasin sen. Purkin sisäkanteen on painettu teen keitto-ohjeet ja se ratkaisi asian, purkki muutti  meille!


Näitä lautasia ostin kaksi ja ne ovat pieniä ja syviä, eli varmaankin jotain jälkiruokakulhoja tai vastaavia. Nämä ovat englantilaisia, mutta sopivat hyvin minun vanhoihin Arabian maisemalautasiin. Ja hintaa oli vain 0,70€ kappale eli miltein ilmaisia.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Keramiikkalaattoja



Se taisi olla jokin viimekesäinen lehti, jossa oli kuva erivärisistä pitsikuvioisista keramiikkalaatoista. Äidille sanoin, että tollaisille voisi olla käyttöä ja kas kummaa, nyt minulla on 40 kappaletta ihan omia keramiikkalaattoja.
Alkuperäinen ajatus oli päällystää näillä kuistin ikkunalaudat, mutta talven mittaan on muitakin vaihtoehtoja käynyt mielessä. Nyt en oikein tiedä mitä näillä tekisin kun vaihtoehtoja on paljon, mutta jonnekkin ne käyttöön tulee. Alkuunsa saavat toimitta pöytäliinan virkaa tuolla salin puolella.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Kalamurekepihvit


Ei ole tämän talon keittiötä ahdettu täyteen mitään nykyajan hienoja keittiökoneita, joten ihan tällä perinteisellä ja hyvin toimivalla Universal Fleischhackmaschinella on tänään jauhettu kalaa. Koskaan aikaisemmin en ole kalapihvejä tehnyt, mutta niin hyviä niistä tuli että aion tehdä niitä toistenkin. Resepti on oma kyhäelmä useasta reseptistä, sillä en löytänyt netistä yhtään sellaista tarkkaa ohjetta joka sopisi minun tämän hetkiseen ruokavalioon.

Kalamurekepihvit

400g seitiä
200g silakkafileitä
200g keitettyä perunaa (~3 keskikokoista)
60g sipulia (~2 hyvin pientä)
1 kanamuna (itse käytin pelkän valkuaisen)
1dl tuoretta tilliä silputtuna
2rkl sitruunamehua
valkopippuria
mustapippuria
korianteria jauhettuna
suolaa

Kalat, lohkotut sipulit (keltasipuli oli loppu, joten käytin punasipulia) ja keitetyt perunat veivasin kahdesti lihamllyn läpi. Sain aikaan epämääräisen näköistä harmahtavaa mössöä, johon lisäsin kanamunan, tillin ja mausteet. Kastelin kädet kylmällä vedellä, sekoitin mausteet ja munan taikinaan ja muovasin pihvit pellille. Minä sain tuosta määrästä aikaiseksi 15pientä pihviä. Paistoin pihvit pannulla (pienessä määrässä öljyä) molemmin puolin kauniin värisiksi ja laitoin ne sen jälkeen vielä hetkeksi uuniin. Nyt menee aika epämääräiseksi tämäkin ohjeet, sillä laitoin pihvit puuhellan uuniin. Mittari näytti siinä vaiheessa noin 100astetta, mutta ajasta en osaa sanoa mitään sillä puuhellan uunia kun käyttää niin ruoka on valmista sitten kun se on valmista. 
Tuossapa on nyt hyvin evästä seuraavien treenipäivien varalle, perunaa en saa syödä muutoin kun kunnon treenien jälkeen. Kaveriksi ajattelin tehdä juuresmuusia perunasta, kukkakaalista ja porkkanasta ja ilman maitoa, sillä sekään ei ruokavalioon tällä hetkellä kuulu. 

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Taas kipeänä

Tämä talvi on ollut oikea sairastelujentalvi. Viime vuoden puolella taisin olla peräti kahdesti pois töistä flunssan ja kuumeilun takia. Koko kaksi viikoisen joululoman olin kipeänä ja nyt taas. Normaalisti en juurikaan sairastele ja töistä en ole pariin edelliseen vuoteen ollut kertaakaan pois flunssan takia.
Olen pohtinut, että olisikohan tämä sairastelu jonkinlainen suojamekanismi väsymistä vastaan. Ennen joulua oli töissä aika raskasta, ihmiset oli väsyneitä ja hommia oli paljon ja heti sairastuin. Myös nyt on ollut aika kiire ja muiden sairastelujen takia olen omien töiden lisäksi tehnyt myös muiden töitä. Ei se ylimääräinen työ ole ollut raskasta, mutta epätietoisuus sitäkin enemmän. 
Ennen burnoutia menin töihin vaikka olisin hieman kipeä ollutkin, mutta sepä johtikin sitten siihen pikkaisen pitempään sairaslomaan. Nykyään oma asenne työtä kohtaan on sallivampi. Jos olen sairas, niin sitten olen poissa ja sillä selvä. Jos jokin asia ei jostain syystä onnistu, niin sitten ei onnistu ja sitä ei tarvitse sen enempää murehtia. Aina ei asiat suju niin kuin Strömsössä, mutta tylsäähän se olisi jos kaikki aina onnistuisi täydellisesti.
Vaikka onkin ikävää olla kipeänä, niin ompaha hyvä syy laiskotella ja viettää päivää sängyssä. Makoiluun saa loistavasti yhdistettyä kesän kylvöjen suunnittelun. Puutarhan Ilo-lehti ja Korpikankaan siemenluettelo on jo aika hyvin läpi selattu, mutta vanhojakin siemeniä on niin paljon, että tänä vuonna ei varmaankaan tarvitse uusia edes ostella.









Työhuoneen ikkunalla on pelargoniat alkaneet kasvattamaan uusia lehtiä. Muutama nuppukin on jo näkyvissä, mutta tuskimpa tähän aikaan vuodesta kovin suurta kukintaa on odotettavissa. Vaikka kukat ovat jo nyt alkaneet virkoamaan talvilevolta, niin aijon ne siltikin leikata vasta mullan vaihdon yhteydessä helmi-maaliskuussa.
Chilit eivät kaipaa mullan vaihtoa, vaan kompostointia. Viime talvena viidestä chilistä selvisi kaksi, mutta toista talvea ne eivät enää selvinneetkään. Onneksi on siemeniä, jotta voin kylvää uusia chilejä. Ja mikä parasta, chilit voi kylvää jo tammikuussa!

lauantai 11. tammikuuta 2014

Nuohooja


Maalla asun ja täällä on näköjään totuttu hoitamaan asioita hieman toisella tavalla kuin kaupungissa. Ei löytynyt yhteistä aikaa nuohoojan kanssa, joten hän ehdotti että jätän hänelle avaimen jonnekkin jemmaan, jotta hän voi käydä meillä nuohoamassa sillä aikaa kun minä olen töissä. Näin kuulemma toimitaan naapureidenkin kanssa. Sama nuohooja on käynyt meillä jo viime vuonna ja samasta firmasta oli myös sitä edellisen vuoden nuohooja. Viime vuonna ostin tältä mieheltä myös uuninluukut ja kävin viemässä maksun niistä luukuista hänen kotiovellensa kukkaruukun alle. Ihan täysin vieraasta miehestä ei siis ollut kyse. Vähän tämä homma kuitenkin epäilytti, mutta eilen töihin lähtiessä jätin kuitenkin ulko-oven lukitsematta. Läppärin ja kameran laitoin lähteissä piiloon vaatehuoneeseen. Kun tulin kotiin niin ovi oli lukossa, kaikki hormit nuohottu ja lasku keittiön pöydällä. Lumetkin oli harjattu portailta ennen sisälle tuloa, sillä harjanvarressa on mustat käden jäljet.


Pakko lisätä vielä sellainen pieni fakta, että tämä nuohooja on pikkupoikana käynyt täällä kaupassa. Hänen joku sukulaisensa asui tuolla ison koulun kupeessa ja kun hän oli siellä kylässä, niin hän sai välillä tulla tänne ostamaan karkkia :)

perjantai 3. tammikuuta 2014

PT


PT, eli personal trainer. Sellainen tuli palkattua. Aiemmin syksyllä kerroin kuinka liityin mukaan superdieetti-ryhmään ja sehän oli ja meni jo. Varsinaisen dieetin aikana laihduin sen tavoitteena olleen 10kg, mutta kokonaistulos on tällä hetkellä -13kiloa, ilman joulua se olisi jo -14, mutta kun en malttanut kieltäytyä kinkusta ja laatokoista..
Alku on ollut hyvä, mutta vielä ei olla lähelläkään sitä lopullista tavoitetta. Olen yllättänyt ja ylittänytkin itseni monella tapaa viimeisen kolmen kuukauden aikana. Vaikka olen treenien jälkeen oksentanut kirkon kulmalla ja kontannut sitä seuraavat neljä päivää, niin töitä on silti tehty eniten korvien välissä... Minusta on siihen!, Minä pystyn! ja ennen kaikkea, Minä olen sen arvoinen!
Tärkeimmäksi minulle on tämän muutoksen aikana muodostunut valmentajalta saatu tuki ja kannustus. Sitä helposti kuvittelee, että sen saman tuen saisi kotoa, mutta ei se ole sama asia. Vaikka olen saanut paljon hyvää palautetta perheeltä, suvulta ja työkavereilta, niin ei se vielä anna niitä tarvittavia voimia taivaltaa eteenpäin. Kun keskiviikkoisin laitan sähköpostia omalle valmentajalle, niin sitä on kuin tulisilla hiilillä, kunnes saan vastauksen. Joka viikko en saanut hyvää tulosta ja välillä tuli pieniä lipsumisia ruokavaliossa, mutta kertaakaan en saanut mitään muuta kuin positiivista palautetta.
Saman valmentajan kanssa jatkan vielä seuraavat kolme kuukautta ja sen jälkeen aijon jo pärjätä yksikseni loppujen kilojen kanssa. Maksaahan tämä taas pienen omaisuuden, mutta kun en ihan vielä luota itseeni niin paljoa, että yksin pystyisin urakan loppuun viemään, niin pakkohan ne rahat on jostain haalia kasaan, muutoin saattaisi saavutetut tulokset hävitä sinne kuuluisaan Kankkulan kaivoon. 
Jottei kevät ole ihan sitä samaa treeniä kuin tähänkin asti, niin taisin sanoa PT:lle, että haluan oppia juoksemaan. Heti tuli ehdotus puolimaratoonista, mutta josko nyt viiteen kilometriin tähdättäisiin ensin ja katsellaan pitempiä matkoja vasta sen etapin jälkeen.. 


P.S. Sipulit liittyvät aiheeseen siten, että niitä saan syödä ja ne ovat nyt sitten loppu, omat sipulit nimittäin. Ensi vuonna saan kasvatta niitä entistä enemmän..

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Hyvää vuotta 2014!


Nyt se vaihtui. Vuosi nimittäin ja mitäkä sitten. Olenko kokonaan uusi ihminen tai teenkö kaiken erilailla kuin ennen? Tuskimpa vain. Ainoa mikä muuttui on se, että vuosilukua kirjoittaessa täytyy olla taas hetken aikaa tarkkana. Sekään ei tosin ole enää niin erikoista kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Nyt se on vain vuosiluku ja sen tiedostaa kyllä, mutta aijemmin se taisi olla jotein suurempaa tai sitten elämänkokemus oli vain sen verran pienempi, että vuoden vaihtumisestakin täytyi tehdä numero.
En aijo tehdä mitään "tilinpäätöstä" menneestä vuodesta ja en tee myöskään sen kummempia lupauksia tälle uudelle vuodelle. Aijon elää ja olla samoin kun tähänkin asti ja aijon olla siihen myös tyytyväinen. Haaveita ja unelmia minulla toki on, mutta ne eivät ole mitenkään sidottuja tähän kyseiseen vuoteen tai edes siihen seuraavaan. Hyvää Uutta Vuotta kaikille ja ennen kaikkea...

Paljon peukkuja omien haaveiden toteuttamiseen!