sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Kattila


Eilen meni minun nuukailut mönkään. Tiesin kyllä itsekkin, että huonosti siinä käy kun minä päätän lähteä kirpputoreille vain katselemaan ja aikaa viettämään. Mukaan tarttui Finelin Primavera-kattila viidelläkymmenellä eurolla.


Olihan tuolla hintaa, mutta kattila on sisältäkin kuin uusi ja minä voin sen ottaa käyttöön. Moni keräilee vanhaa emalia hyllyjen päälle koristeiksi, mutta minä ole päättänyt että jos ostan jotain, niin sen on oltava käyttökunnossa. Saman sarjan punainen pikkuinen pannu minulla on teeveden keittämistä varten ja se on käytössä päivittäin. Tästä ostoksesta tulee minulle uusi soppakattila. 2,5l on ihan riittävän iso yhden ihmisen keittoa haudutellessa.


Rahaa minulla ei ole koskaan ollut paljoa ja aina on pitänyt laskeskella mihin kaikkeen ne riittävät ja mihin ei, mutta muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta minulla on aina ollut sen verran "ylimääräistä" että olen voinut ostaa vaikka kukkia kotiin tai jonkun lehden luettavaksi. Tänäänkin kauppareissulla tarttui kimppu ruusuja mukaan siitä kassan vierestä. Vasta kotona muistin, että mitään turhaa ei pitänyt enää ostella. Vaatii näköjään tarkkaavaisuutta nuo ruokakaupassa käynnit, jos oikeasti aijon tulla vähällä toimeen.

Mutta ovathan nuo ruusut kauniita! Heti tuli kevät kotiin, kun on vaaleanpunaisia kukkia pöydällä! Ja huomenna syödään hernekeittoa keltaisesta kattilasta :)

torstai 25. joulukuuta 2014

Joulurauha


Jos olisin aloittanut tämän kirjoittamisen pari tuntia sitten, niin otsikko olisi ollut, että Joulu meni jo. Kun vieraat eilen kuuden aikaan lähtivät, olin niin väsynyt että menin suoraan sänkyyn lukemaan ja aika ajoissa olin jo unessakin. Aamulla herätessäni ajattelin tehdä omaan tahtiin sitä mitä itse haluan ja olla täysin välittämättä joulupäivästä, joitain koristeitakin keräsin jo pois.
Tyhjensin saunan vesipadan, jotta se ei jäädy nyt kun pakkaset ovat saapuneet. Viime talvena tyhjensin sen ensimmäisen kerran ja se helpotti arkea huomattavasti, kun ei tarvinnut lämmittää pataa vain jotta se ei jäätyisi. Saunoessa yhdelle ihmiselle riittää hyvin kaksi ämpärillistä lämmintä vettä, jotka voin keittiön hanasta laskea kun olen saunaan lähdössä. Säästyypä myös polttopuita.
Muutoin päivä on kulunut pönttöuuneja lämmitellessä ja hernekeittoa keitellessä. Kun on kuitenkin pidän tulia puuhellassa miltein koko päivän, niin samalla siinä syntyy pitkään haudutettua hernerokkaa kuin itsestään. Puiden lisäämisen lomassa olen syönyt kinkkuvoileipiä ja kuunnellut radiota. Äsken kuuntelin Juha Tapion jouluista haastattelua ja hän puhui oikeasta joulurauhasta. Siitä joulurauhasta joka tulee lahjojen jakamisen, syömisen ja kaiken sen aaton pakollisen tekemisen jälkeen. Luulen, että minulla on tänään ollut se oikea joulurauha. 

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

4. Adventti


Viimeistä adventtia olen viettänyt tonttuillen. Itselleni tonttuilin uudet maustepurkit. Idea on täältä, vaikka etiketit toteutin dymolla, sillä tulostinta minulla ei ole ja käsialakin on vähän sitää sun tätä. Eihän tällä maustepurkkiprojektilla olisi mikään kiire ollut, mutta ne salaiset tonttuilut vaativat spraymaalin käyttöä, joten samalla hajulla maalasin nämä kannetkin. Sprayasin toki kuistilla, mutta esineet täytyi tuoda sisälle kuivumaan, jotta maali oikeasti kuivuu eikä vain jäädy, joten hajukin tuli sisälle. Poistin vielä purkkien liiman jämät tinnerillä, joten ihan muina tonttuina, pää pyörällä täällä nyt iltaa istutaan ja glögiä lämmitellään.

perjantai 19. joulukuuta 2014

Muutoksen tuulia sisustuksessa

 Olen ollut viime kuukausina todella paljon kotona. Ensin seitsämän viikkoa sairaslomalla ja nyt pari viikkoa kesälomalla. Samalla on nämä omat nurkat alkaneet häiritsemään. Koko sisustus on ikään kuin ilmaantunut sattumalta siinä remontoinnin yhteydessä. Toki olen koittanut miettiä, että mitä haluan ja mikä olisi kivaa, mutta vasta nyt kun remontista on jo aika, alkaa se oma sisustusidea kirkastumaan. Sali on se suurin murhe, jotenkin se ei vain tunnu niin omalta kuin haluaisin. Suuret jutut on hyvät, kuten tapetti ja katto ja pönttiksen väri, mutta lattian ruskea on alkanut hieman epäilyttämään ja kaikki huonekalut eivät oikein miellytä.


Koska rahaa ei ole ja muutoinkin on tyhmää sisustaa koko sali uusiksi vuoden välein, niin pienillä muutoksilla mennään. Keinutuoli on muuttunut mustaksi tällä viikolla. Se on 50€ kirpputorilöytö Kotkasta (asuin silloin siellä) ja kulkenut mukana viimeiset neljä asuntoa. Valkoinen maalipinta oli ihan hyvässä kunnossa, eli ei sitä olisi tarvinnut maalata, mutta musta väri miellytti enemmän. Litran maalipurkki maksoi 20€ ja maalia kului vain pari desiä (paria kohtaa pitää vielä paikkailla), joten voi olla että jotkin muutkin esineet saavat uuden mustan pinnan kunhan joulusta päästään. Huom! En ostanut maalia nyt, sillä miehän nuukailen. Maali on ostettu jotakin varten joskus ja otettiin nyt vain käyttöön.


 Koitin mallata lampaantaljaa keinuun, mutta "papparaisella" oli päiväunisuunnitelmia...

tiistai 16. joulukuuta 2014

Pitää varoa mitä toivoo..

Neljä vuotta vakituinen työpaikka on ollut ihan tuossa ulottuvilla. Välillä olen uskonut siihen enempi ja välillä vähempi. Ystäväni kanssa kerran jo keskustelin siitä miten se vakituinen sopimus vaikuttaisi. Säännölliset tulot, mahdollisuus suunnitella elämää hieman pidemmälle jne. Perus asioita, joita kaikki varmasti osaa arvostaa. Yksi minun haave on ollut myös vuorotteluvapaa. Ajatus oli, että voisin olla kotona kokonaisen vuoden ja elää mahdollisimman omavaraisesti ja vähällä rahalla. No ei tullut vakipaikkaa eikä vuorotteluvapaata, vaan tuli tämä työttömyys. Ystävä naurahti, että nytpä voit ainakin kokeilla sitä vähällä rahalla elämistä ja se onkin minun tämän hetkinen suunnitelma. Vuorotteluvapaan ehdot ovat muuttuneet tänä syksynä ja nykyään tarvitaan 16 vuoden työhistoria ennen kuin vapaata myönnetään. Minun työhistorialla olisin saanut odotella vuorotteluvapaata vielä yhdeksän pitkää vuotta.
Täällä on taskulaskin raksuttanut ahkerasti viime päivinä ja luulenpa, että ihan hyvin tulen työttömänäkin toimeen. Kaikesta turhasta olen jo luopunut, kuten kuntosalijäsenyydestä ja ainoasta tilaamastani lehdestä. Kotona ollessa voin myös lämmittää taloa puilla ja se näkyy sähkölaskussa. Voin myös käyttää puuhellaa kokkaamiseen, vaikka se enempi aikaa viekin kuin sähköhella, mutta aikaahan minulla nyt on. Autoa minulla ei nyt ole ja polkupyöräkin on jäänyt kaupunkiin, joten minnekkään en pääse vaikka haluaisin, mutta olen myös samalla huomannut että pienellä suunnittelulla ja ostoslistan avulla yhdellä kauppareissulla selviää koko viikon.

Perunat ja porkkanat omasta maasta. Punajuuret kaupasta :)

Ruoka on muutoinkin se mistä pystyn säästämään. Olen nimittäin tottunut käymään kaupassa miltein päivittäin ja mukaan on tarttunut miltein aina jotain einestä töihin evääksi. Nyt jää einekset kaupaan ja ruoka tehdään ihan itse alusta asti ja pakastetaan ylimääräiset. Minulla on muuten kaksi pakastinta ja molemmat ovat tällä hetkellä aika täynnä. On omenalohkoja, raastettua kesäkurpitsaa, luomu jauhelihaa, marjoja ja juureksia. Päätin että kaikki syödään tavalla taikka toisella, mutta mitään ei pois laiteta. (Mitä mä teen sillä kesäkurpitsa raasteella?) Nyt pihistellään ja säästetään täysin rinnoin ja koko rahan edestä! En tee mitään lupausta, että en osta enää koskaan mitään, mutta tarkkaan täytyy mietiä mihin rahojani jatkossa laitan ja mihin en.
Yhden poikkeuksen olen itselleni luvannut ja se on luomu. Sinä päivänä kun kuulin töideni loppuvan, niin yksi ensimmäisistä asioista oli huoli siitä, että pitää luopua luomusta. Kaikki ostamani ei ole luomua, mutta ne tuotteet jotka olen tottunut luomuna ostamaan, aijon ostaa luomuna myös jatkossa. Säästän mielummin jostain muualta.
Edelleen olisin valmis jättämään joulun välistä ja siirtymään suoraan kevään odotteluun ja siemenkuvastojen ihanaan maailmaan. Pari kuukautta sitten vannoin, että ensi kesänä en kasvata mitään, mutta niin se mieli muuttuu kun saa hetken pitää viljelytaukoa. Perunat alkaa pian loppumaan, mutta porkkanoita ja sipuleita riittää vielä pariksi kuukaudeksi. Marjoja ei ole mennyt tänä syksynä niin paljoa kuin viime syksynä, joten ne taitavat riittää seuraavaan satoon saakka.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

3. Adventti


Kävin eilen Antik Helénillä ja mukaan tarttui vanha laatikko. Sen runko on peltiä ja kansi puuta. Kaupanpäällisiksi sain vinkin, että laatikkoa voi käyttää vaikka kaappina ja kaappihan siitä sitten kuistille tulikin.


Kaapin olemus on aika "lääkekaappimainen", mutta en minä siellä lääkkeitä säilytä. Tai voihan lamppuöljyä ja ulkokyttilöitä sanoa lääkkeiksi pimeyttä vastaan. Kyseessä on muuten kierrätysesine, sillä laatikon/kaapin peltiosat ovat osin peräisin Hangö Kex-peltipurkeista.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Henkari


Päivän puuhaan liittyi vahvasti pesulasta saatu rautahenkari. Sitä ei ollut pakko teipata maalarinteipillä keittiönoveen, mutta ovi oli ainoa tarpeeksi iso alusta jolle henkari mahtui kuvattavaksi niin, että se myös alustalta erottui.


Sitten ei muuta kuin vääntelemään. Renkaasta tuli mielestäni liian iso, joten katkaisin henkarin ja ohuella rautalangalla sidoin henkarin pienemmäksi ympyräksi. Sen jälkeen lähdin Niilon kanssa lenkille metsään.


Puolukanvarvut on ohuella rautalangalla kieputettu henkarin ympärille ja lopuksi koristeltu laatikosta löytyneellä pitsinauhalla. Nyt täytyy kyllä sanoa, että en tiedä saako varpuja poimia toisten metsistä. Sammalta ja jäkälää ei saa, eikä oksia saa katkoa puista, mutta kukkia taas saa poimia. Mutta luetaanko varpujen kerääminen kukkien poimimiseksi vai maanpohjan keräämiseksi? Itse leikkasin varvut saksilla ja keräsin niitä sieltä täältä, joten kukaan ei huomaa mistä olen varpuni kerännyt.


Samalla "ryöstöretkellä" keräsin myös kimpun mustikanvarpuja maljakkoon. Strömsössä laitettiin mustikanvarpuja veteen, jotta ne kukkisivat jouluna. Nämäkin ovat vedessä vaikka kukkimiseen en uskokaan, mutta josko pieniä lehtiä saisin niihin kasvamaan.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

2. Adventti


Niin se taas viikko vierähti ja saapui toinen adventti. Vaikka sairaslomalla ollessani kovasti uhosin, että aloitan joulun odottamisen hyvissä ajoin, niin se into lopahti hyvin pian. Asiaan vaikutti työnantajan ilmoitus, ettei minun työsopimusta enää uusita. Takana on neljä vuotta määräaikaisia ja sopimus on ollut katkolla monesti ennenkin, mutta perjantaina aloitin ylityövapaat, ensi perjantaina alkaa kesäloma ja vuoden vaihtuessa jäänkin sitten työttömäksi. 
Joulufiilis on edelleen hukassa, mutta josko se löytyisi kun kotia siivoilen ja laitan koristeita esille. Siivoamisessa ja paikkojen järjestämisessä onkin hommaa, sillä sairaslomalla en pystynyt juuri mitään tekemään ja sen jälkeen olin kolme viikkoa aika tiiviisti töissä. Joka paikkaan on kertynyt ihmeellisiä tavararöykkiöitä ja jostain syystä suurin osa roskistakin on jäänyt pöydille lojumaan..



Päivät pimenee vielä jonkin aikaa ja parasta kotona olemisessa on se, että lyhyen valoisan aikana voi lähteä lenkille. Sisällä voi siivoilla pimeänkin aikana tai olla siivoamatta jos ei huvita.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

1. Adventti


Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille! Tästä se joulun odotus virallisesti alkaa. Tänään olen askarrellut "kirjakuusia". Kirpparilta olen ostanut muutamia vanhoja kirjoja ja niistä taittelin kuusen mallisia koristeita jouluksi. Minä tykkään :)

lauantai 29. marraskuuta 2014

Pulloja

Paikallisella "nettikirpparilla", eli RegiOnlinessa oli myynnissä vanhoja apteekin pulloja. Myynti-ilmoitus oli jätetty jo useita tunteja aiemmin, joten ajattelin pullojen jo menneen, mutta soitinpa siltikin myyjälle. Ja näin minusta tuli reilun 30 vanhan lääkepullon omistaja. On tuolla seassa muutamia muitakin lasipulloja, mutta onko sen niin väliä, sillä koko satsi maksoi vain 30€.



Yllä olevat etiketilliset pullot oli se syy miksi kukkaron nyörejä löysäilin, mutta eiköhän suurin osa muistakin pulloista omaan säilöön jää. Alemmassa kuvassa olevia pieniä kirkkaita pulloja on yhteensä kymmenen ja niihin saa kauniisti esille vaikka leikkokukkia tai pihalta poimittuja lepänkäpyjä. Voinhan toki alkaa matkustelemaan ja keräämään eri kohteista eriväristä hiekkaa muistoiksi. Kymmenen pulloa, kymmenen eri kohdetta.


lauantai 22. marraskuuta 2014

Kolme vuotta

3-vuotta sitten

Eilen tuli kolme vuotta siitä, kun sain oman kotini avaimet käteen. Monenlaista on matkan varrella sattunut ja valmista ei ole vieläkään. Monet kerrat olen epäillyt itseäni ja suutuspäissäni aikonut myydä koko paskan ja muuttaa vuokralle kaupunkiin, mutta täällä sitä edelleen ollaan. Toisinaan työmatka tuntuu liian pitkältä (lähinnä iltaesitysten jälkeen näin talvisaikaan, kun on jo pimeää) tai talon lämmittäminen liian raskaalta (lähinnä silloin kun tulen illalla kotiin ja sisällä ei ole kuivia puita). Hiiristä on ollut harmia, samoin rotasta ja ikkunatkin pitäisi kunnostaa ja ulkovuori maalata. Kolmen vuoden jälkeen tehtävälista tuntuu pidemmältä kuin taloa ostaessa. Paljon ollaan isän kanssa saatu tehdyksi ja monta asiaa voi jo ruksata listalta, mutta tällaisessa paikassa ei tekeminen lopu koskaan. Niin kauan kun tässä talossa asun, minulla tulee olemaan tekemättömien töiden lista. 
En siltikään vaihtaisi tätä mihinkään muuhun. Kun väsyneenäkin jaksaa ajaa töiden jälkeen kotiin ja autosta ulos astuessaan näkee kirkkaan tähtitaivaan, niin siinä se pitkä matka unohtuu ja samalla päivän murheet. Revontulet ja talven tuoksu. Se ihana hetki, kun huomaa että sama värivirheellinen talitintti käy ruokintapaikalla joka aamu kello yhdeksän. Se hetki kun jokaisessa pönttiksessä palaa tuli ja tietää talon lämpiävän.. Olen etuoikeutettu, kun voin asua näin! 

P.S. Pakko vielä lisätä, että se mönkään mennyt ensimmäinen vaihtoehto on nyt purettu. Ajoin sen paikan ohi pari viikkoa takaperin ja ei ollut talosta jäljellä enää mitään. Tyhjä tontti vain ja yksinäinen kaivonrengas. Olen pahoillani niiden vanhempien rouvien puolesta jotka olivat aikoinaan taloa myymässä. He kyselivät minulta, että aijonko talon purkaa ja olivat erittäin onnellisia, kun kerroin kunnostavani sen. Eivät toteutuneet heidänkään toiveet sen talon suhteen..

lauantai 15. marraskuuta 2014

Kirpparilla


Nyt olen kuusi ja puoli viikkoa ollut sairaslomalla tuon käden takia ja maanantaina olisi tarkoitus palata töihin. Mitään en ole saanut aikaiseksi koko tänä aikana, mutta ehkäpä sairaslomalla ei tarvitse mitään tehdäkkään. Aamulla oli kuitenkin sellaien olo, että jotain kivaa pitää vielä ennen maanantaita tehdä ja päätin lähteä ajelulle. Ja ihan "vahingossa" otin suunnaksi Evijärven kirpputorin.

 




Olen minä tuolla käynyt kerran aikaisemminkin ja ihan mukava kirppis se on. On sielläkin myynnissä sitä uutta halpiskrääsää joka valtaa koko ajan enempi ja enempi tilaa kirppareilta, mutta löytyy sieltä myös niitä oikeita löytöjä. Paljon olisi ollut mm. vanhaa Arabiaa, mutta olivat liian hintavia heräteostoksiksi.


Minä tuhlasin yhteensä yhdeksän euroa. Ostin kahdella eurolla peltisen teerasian kaveriksi tuolle isommalle purkille. Isokin purkki on kirpparilöytö, mutta enpä enää muista että mistä sen ostin ja paljonko se maksoi.


Erään pöydän ala oli kasa vanhoja työkaluja ja niiden seasta löysin vanhan metallisen taittomitan (2,5€). Blogeissa olen nähnyt näistä tehtyjä tähtiä ja ajattelinkin ripustaa tuon jouluksi valkeaa väliovea vasten koristeeksi. Kenties hieman jouluistanarua tai havuja kaveriksi.


Löysin myös tämän vanhan pyöreän rasian neljällä ja puolella eurolla. Nyt en osaa sanoa että onko se käsilaukku vai ei. Sisältä se on vuorattu kuten käsilaukku. Minä ajattelin säilyttää siinä eteisessä pyörivää tilpehöörää, kuten ylimääräisiä kengännauhoja, kenkävahaa ja kaikkia niitä heijastimia, jotka muistan kyllä kaupasta ostaa, mutta joita en saa laitetua takkien helmaan roikkumaan.
Laukku kaipaa kunnon pesua ihmesienellä ja meninkin sellaista ostamaan. Kaupassa huomasin että hyasintit ovat saapuneet ja siinä omaa yksilöäni valkatessa unohtui ne sienet. Tovin mietin että mitä olin kauppaan tullut hakemaan ja ostin sitten pussillisen pätkiksiä ja kaksi lonkeroa. Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Hiiribaari

Aikaisemmin lupasin kertoa siitä, kuinka täällä on ruokittu lintujen lisäksi myös muita luontokappaleita. Tuli nimittäin perustettua hiiribaari eteisen halkolaatikkoon. Tämä minun versio hiiribaarista eroaa kaupan versioista sen verran, että siinä ei ole myrkkyä ollenkaan.
Jäi kaksi maitopurkillista siemeniä yli silloin kun niitä linnunruokia väkersin. Ne purkit olivat pitkään siinä halkolaatikon päällä, että kunhan kaupassa käyn niin osatan lisää kookosrasvaa ja valan nekin purkit valmiiksi. En vain koskaan kaupassa sitä rasvaa muistanut ja sitten tuli se päivä kun oli vieraita tulossa ja eteinen piti saada nätiksi. Ei muuta kun kaikki romut siihen tyhjään halkolaatikkoon ja sinne ne purkitkin päätyivät ja unohtuivat.
Olin viikolla yön poissa kotoa ja kun tulin takaisin niin ihmettelin voimakasta hajua eteisessä. Kaikki joilla on ollut jokin jyrsijä lemmikkinä tietää sen hajun kun häkkiä ei ole siivottu tarpeeksi usein. Pissaa, kakkaa, siemensekoitusta, vettynyttä sanomalehteä. Koska kotona on joskus ollut gerbiili, niin tiesin mitä laatikosta löydän jo ennen kun olin edes kantta raottanut.


Molemmat puolentoista litran maitopurkit olivat tyhjiä ja sotku sen mukainen. Koska sotkuun syylliset eivät olleet lemmikeitä, niin laitoin varulta hengityssuojan ja vanhat hansikkaat ennen kun kippasin laatikon sisällön jätesäkkiin. Onneksi olin ollut niin fiksu, että olin laittanut laatikon pohjalle sanomalehdet, jotta haloista variseva puuroska on helpompi siivota pois. Se helpotti huomattavasti myös tämän sotkun selättämisessä.


Kunnon pesun ja puunauksen jälkeen kaikki talon hiirenloukut päätyivät laatikkoon odottamaan saalista. Ja onhan sitä saalista tullut. Haisulin lisäksi peräti 13 hiirulaista on heittänyt henkensä viime päivien aikana. Onhan täällä rapissut ja varsinkin makuuhuoneen katossa ja keittiössä hellan takana. Ehdin jo pohtia, että pitäisikö vintin lattiaa hieman aukoa, jotta saadaan loukkuja asennettua sinne missä ne hiiret rapisevat tai muutoin ne vielä syövät pilalle koko talon. Tänään ei ollut loukkuihin jäänyt enää ketään, joten toivottavasti hiirulaisia ei enää tällä erää ole alivuokralaisina. 

Mietin pitkään, että kerronko tätä ollenkaan, mutta niin kävi ja siinä tilanteessa oli pakko tehdä se mitä tein ja miksipä sitä salaamaan. 
Nuo loukut räpsähtävät aika kovaa ja kun täällä muutoin on jokseenkin hiljaista, niin muutaman kerran olen yöllä herännyt siihen kun loukku laukeaa. Pari yötä sitten heräsin loukun ääneen, mutta sepä ei ollutkaan vain yksi räpsäys, vaan kolina jatkui laukeamisen jälkeenkin. Ei auttanut muu kuin nousta ylös, ottaa halko hellan vierestä ja käydä kolauttamassa hiiri parka hengiltä. Tuntui pahalta, todella pahalta ja itkukin siinä tuli, mutta vasta jälkeenpäin. Se on kumma miten sitä vain toimii, kun on pakko ja miettii tekemisiään vasta kun tilanne on ohi. 
Kyseisen loukun nakkasin roskikseen. Siinä saattoi olla jokin vika ja toistamiseen en halua tuota kokemusta kokea. Muutoinkin olen käynnistänyt sellaisen hiirten houkuttimien eliminoinnin, eli kaikki sellainen mikä saattaisi hiirille maistua on hävitettävä tai säilöttävä sellaisiin astioihin, joihin hiiret eivät pääse. Esimerkkinä uuden roska-astian hankkiminen, sellaisen jossa on tiivis kansi ja kukkasipulien säilyttäminen muualla kuin eteisen kenkälaatikossa..

perjantai 7. marraskuuta 2014

Taviokuurna


Eilen ilmestyi punertava parvi lintuja minun pihlajaan (oli tilhiltä jäänyt vielä marjoja puihin, kun myräkkä yllätti syöjät ja ajoi metsään suojaan). Koskaan en ole tällaisia lintuja nähnyt ja ei niitä minun lintukirjatkaan tunnistanut. Google auttoi taas ongelmassa ja taviokuurniahan nämä ovat. Viime talvena näistä puhuttiin paljon radiossa, mutta kun ei siinä radiossa ole kuvaa, niin en tiennyt miltä ne näyttävät. Noin kymmenen linnun parvi viihtyi pihassa eilisen, mutta tänään en ole niitä enää nähnyt, taisivat jatkaa matkaa. Kiva kuitenkin, että poikkesivat! Ja olivat muuten aika rohkeita, kun eivät lähteneet pois vaikka koiran kanssa pihassa kuljettiin.




Myös punatulkut ovat ilmaantuneet piiloistaan.


Hieman paremmalla objektiivilla tässä olisi minun joulukorttikuva. Mutta nyt täytynee keksiä jotain muuta, kun ei kuvausvälineet ole sillä tasolla millä pitäisi.


Ruokapala maistuu ainakin tiaisille. JEE, ONNISTUIN!!

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Ruokinta aloitettu


Eilen katselin ikkunasta, että onpas iso parvi lintuja langalla.


Lähempi tarkastelu osoitti ne tilhiksi. Ajattelin, että tuo parvi varmasti putsaa minun pihlajat varsin nopeasti, joten päätin aloittaa pikkulintujen talviruokinnan. Tilhet ovat aiempinakin vuosina käyneet tyhjentämässä puut ja lähteneet sitten muualle, sillä ei niitä täällä enää talvella ole. En vain ole koskaan nähnyt niitä näin paljoa. Jos ylimpään kuvaan on mahtunut reilut 60 lintua, niin toinen mokoma jäi vielä kuvan ulkopuolelle.
 

Aiemmin tekemäni linnunruokapalat tarvitsivat siis ympärilleen verkot ja eilen ensimmäisen taivuttelin. Taidetaan minkkiverkon nimellä tuota verkkoa myydä ja siitä taittelin ja leikkasin sopivan kokoisen ja mallisen kappaleen ja "ompelin" sen rautalangalla kasaan.


Illalla vein ensimmäisen ruokapalan ulos ja hyvä niin, sillä tänään oli maisema jo aika erilainen. Myräkkä oli kova ja lintujen on varmasti vaikea löytää ruokaa lumen alta. On tuohon mönttiin jo ensimmäiset nälkäiset nokkansa iskeneet, mutta mitään suurta ryntäystä ei ole vielä ollut. Pitää tehdä samanlainen verkko myös sen isomman palasen ympärille, jotta saan toisenkin ruokintapaikan ja kyllä se lintulautakin taitaa pihalle vielä tulla. 
Muitakin eläimiä olen ruokkinut, mutta siitä huomenna enemmän..


torstai 30. lokakuuta 2014

Haisee!

Myönnän heti, että minä haisen ja tuo käsi varsinkin, mutta ongelma on ollut se että keittiössä haisee. Olen nyt kolmatta päivää pyörinyt ympäri keittiötä ja koittanut etsiä hajulle syytä. Mahdollisia lähteitä on tämän kipsatun käden takia paljon, sillä tiskit on tiskaamatta, roskat oli viemättä ja tuohon hellan viereen on kerääntynyt ihmeellinen kasa kaikkea roinaa. Roskat sain eilen vietyä ja ihmeellisestä kasasta löytyi myös yksi muumioitunut mandariini. Haju ei vaan poistunut ja tänään ilmaantui keittiöön kärpäsiä. Haju ja kärpäset ei ole hyvä yhdistelmä, joten päätin että se hajun syy on nyt pakko vain löytää. Tunti siinä meni, kunnes älysin kurkata hellan taakse. Viime keväänä sinne unohtunut hiirenloukku oli saanut saalista. Haisuraato on nyt kuskattu pihalle ja hellan takunen pesty. Loukun viritin uudelleen ja ihan varmasti muistan tarkistaa sen joka aamu tästä lähtien!



Urotyö vaatii toki palkinnon ja mikäs sen parempaa kuin Kolmen kaverin jäätelö. Tätä herkkua olen Etelä-Suomessa käydessäni maistanut, mutta enpä osannut kuvitella että joku päivä sitä myydään myös Kaustisen S-marketissa! Ensi kerralla ostan sitä vadelma/valkosuklaata..

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Ei lipsu!


Enää ei lipsu askel lattialla! Ostin itselleni Reinot. Tai äiti osti, jos tarkkoja ollaan, mutta lopputulos on silti sama, eli pitävämmät askeleet maalatuilla puulattioilla. Kuvassa näkyy myös minun uudet villasukat, mummun tekemät. Viime vuosina mummulassa käydessäni ei ole juurikaan uusia sukkia mukaan tarttunut, joten ehdin jo ajatella että ne ajat ovat ohi. Otin nämä sukat kuitenkin käyttöön, sillä toivon etteivät ne olisi viimeiset. Josko olisivat vaikka pyhäsukat, eivät kuluisi liiaksi arkikäytössä, kaiken varalta..

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Mitä sydän haluaa?


Työkaveri laittoi linkin facebookiin ja sitä kautta päädyin sivuille, jossa kehoitettiin kuuntelemaan sydämen ääntä. Toki se oli hienosti englanniksi... What would happen if one day you decided to follow your heart. 
Täällä mä syksyisiä lehtiä potkin (nythän ne on toki märkiä, ei kuivia niin kuin kuvassa) ja mietin et mikä ihme se sydämen ääni sit oikeasti on? Sitä voi aamulla herätessään olla ihan eri mieltä kuin lounasaikana ja ennen nukkumaan menoa on taas käyty läpi pari uutta ajatusta. Jos ne ongelmat koskee sukkien väriä, niin tokihan sitä voi vaihdella sukkia vaikka tunnin välein, jos jaksaa vain pyykätä. Mut mitä jos muutoksenhalu on isompaa? Milloin tietää kuuntelevansa sitä sydämen ääntä ja toimivansa sen mukaan? Ja mikä on vain normaalia mielialan vaihtelua? Jostain syystä sen sydämen äänen seuraaminen ei pelota minua pätkääkään, mutta miten ihmeessä sen tunnistaa?!

maanantai 13. lokakuuta 2014

Inspiraatiotaulu


Ostin jo joskus keväällä, tai viime talvena, kirpputorilta vanhan ilmoitustaulun. Tuolla työhuoneen nurkassa se on lojunut viime viikkoon asti, jolloin kaivoin sen ja vanhan maalipurkin esille.


Ihan ei vanha maali riittänyt taulun maalaamiseen ja spraymaali ei ollut niin peittävää kuin olisin toivonut. Musta tuosta siltikin tuli, mutta pari vaaleampaa kohtaa täytyy käsitellä vielä uudestaan. Ajatus on, että voin kerätä tuohon tauluun itseäni inspiroivia ja kannustavia asioita. Kortteja, kuvia, lehtileikkeitä, ihan mitä vaan, joka on positiivista.


Jotta kortteihin ja kuviin ei tarvisi pistellä neuloilla reikiä, niin kehittelin pyykkipoikakiinnityksen. Isä porasi puisiin pyykkipoikiin reijät (itse en yksikätisenä pystynyt), joihin juuri ja juuri mahtuu nuppin pää. Tauluun tökätään nupi ja pyykkipoika ripustetaan siihen. Kätevää! Kuvia on myös helppo vaihtaa ja sommitelmaa muuttaa, kun pyykkipojat eivät ole kiinteästi kiinni taulussa. Nyt vain ideoita etsimään!

lauantai 11. lokakuuta 2014

74 päivää


Täällä on tylsää. Mä vaan makaan ja otan päikkäreitä, eikä mitään muuta. On niin tylsää, ettei lukeminenkaan innosta. Sitäpaitsi kirjat on yllättävän painavia kun yhdellä kädellä niitä joutuu kannattelemaan. On niin tylsää, että hetken aikaan oikeasti pohdin ystäväni ehdotusta muuttaa töiden perässä takaisin Ouluun. Jotta en itseäni viihdyttääkseni laittaisi kotiani myyntiin, niin päätin aloittaa odotuksen. Odotellaanhan tässä jo monia asioita, kuten viisaudenhampaan poistoa (mitä nopeammin on tiistai, niin sitä nopeammin se on ohi) ja kipsin vaihtoa (tuo raaja haisee!), mutta päätin aloittaa myös JOULUN odotuksen.
Tänään on tasan 74 päivää jouluun, eli 2,42 kuukautta tai 106620 minuuttia, jos se on helpompi tapa hahmottaa aikaa. Odottaminen alkoi, kun kaivoin kurttukotelosta esiin kaikki vanhat joululehdet. Sen jälkeen selasin tietokoneelta kaikki joulukuvat läpi ja hain kaupasta pullon glökiä. Kaupan ilmoitustalulle oli jo ilmestynyt paikallisen ravintolan joulumenun mainos. Kaupassa oli myös glökit nostettu esille, samoin torttutaikinat, joten en odottele yksin. Nyt polttelen kynttilöitä, juon glökiä ja luen joulublogeja. Ulos en katso, sillä siellä sataa vettä ja on kujaa.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Puuhapäivä


Minä en ole puuhannut mitään, mutta muut ovat. Aamu alkoi sillä kun hieman kahdeksan jälkeen heräsin ihmisten jutteluun. Sähköyhtiön miehet siellä oli minun pihlajaa kaatamassa. Viime viikon tuulet olivat kallistaneet yhden rungon sähköjohtoa vasten. Huomasin sen perjantaina iltapäivällä ja ilmoitin siitä heti sähköyhtiöön, mutta kun ongelma ei ollut akuutti, niin maanantaihin sain apua odotella.


Äiti, isä, sisko ja siskon miesystävä tulivat hommiin ennen puoltapäivää. Äiti istutti syyshortensian, käänsi kompostin ja tiskasi. Isä, Martta ja Matts kantoivat puita liiteriin. Kaikkia puita eivät saaneet sisälle kannettua, mutta suurimman osan kuitenkin. Viime talvisia puita on vielä aika paljon jäljellä, joten tänä vuonna ei varmaankaan tarvitse halkoja tilata.


Minä en ole tehnyt mitään, mutta Ada (2-vee) on kaivanut keväällä kylvetyt valkosipulin itusilmut ylös penkistä ja kylvänyt ne uudelleen. Keskellä kuvaa näkyy, kuinka valkosipulivauvat on peitelty lehdillä talveksi. Siellä ne nyt nukkuu :)
Mukava päivä, vaikka olikin aika raskas. Paljon sai talkooväki aikaiseksi, ISO KIITOS siitä ja mukava oli Adan kanssa puuhata sen mitä pystyin.