maanantai 25. marraskuuta 2013

Joululintu


Niin kauan kuin muistan, on kotona ollut joulukuusessa joululintu. Perinne on käsittääkseni peräisin äidin mummolta ja koska perhe aikoo tulla meille viettämään joulua tänä vuonna ja saan vihdoin sen ensimmäisen oman joulukuusen, niin tokihan sinne tarvitaan myös se joululintu. Vietettiin päivä Oulussa shoppaillen ja Stocmannilta tarttui mukaan tämä lintu. Se on huomattavasti koreampi kuin se äidin kuusessa joulua viettävä lintu, mutta jos pitää kuuseen lintu laittaa, niin miksipä ei sitten koreaa lintua.


Riikinkukolla on muutenkin jotain erityismerkitystä minulle, sillä huomioin ne aina jos niitä jossain näen. Ei tarvitse olla oikea lintu kyseessä, sillä huomaan myös kaiken tilpehöörin, jossa on riikinkukko-teema. Pelkkä värityskin riittää, ei tarvita kuvaa itse linnusta. Sanotaan, että jokaisella ihmisellä on voimaeläin ja oman voimaeläimensä saa selville kun tarkkailee minkä eläimen ympärillään eniten huomaa. Minun voimaeläin saattaa hyvinkin olla riikinkukko. Tai sitten kettu, sillä olen viimeisen puolen vuoden aikana törmännyt kettuihin ihan joka paikassa. Nyt olen jopa saamassa äidiltä lahjaksi tyynyä, jossa on painettuna ketun kuva ja ihan täysin sattumalta. Voiko ihmisellä olla sekä voimeläin, että voimalintu? Vai olenko kenties kehittynyt tai kasvanut viime aikoina ja päätynyt riikinkukosta kettuun? Vai olisiko se kenties taantumista? Olisiko sittenkin pitänyt osta kuuseen joulukettu?

perjantai 22. marraskuuta 2013

Postia


Olen jo pitempään ollut sitä mieltä, että facebook vie ihan liian paljon minun aikaani. Siellä tulee käytyä lukuisia kertoja päivässä, ainakun se vain on mahdollista. Aamupalan aikaan, kahvipaussilla, ruokatauoilla, ohi mennen sattumalta, päivällisen tienoolla, kun tulen kotiin jne. Joka siunaaman sekuntti siellä facebookissa on liikaa. Mikä siinä niin kiehtoo? Istua kotona katsomassa tietokoneelta mitä sinun ystäväsi tekevät juuri sillä hetkellä, sehän on silkkaa vakoilua. 
Tämän asian kanssa olen paininut jo jonkin aikaa ja reipas viikko sitten ilmoitin facebookissa kavereilleni, että pidän kahden viikon paussin ja sinä aikana minuun voi ottaa yhteyttä perinteisin keinoin. Heti täytyy myöntää, että jaksoin pysytellä pois facesta vain viikon, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Olen myös onnistunut rajoittamaan omaa face-aikaani, sillä käyn siellä enää vain kerran päivässä.
Parasta tässä kaikessa on ollut se, että tänään postilaatikossa oli kortti! Vanha (hirmu vanha, eli yhtä vanha kuin minä) ystäväni oli huomannut ärtymykseni facebookiin ja laittanut minulle ihan sitä perinteistä "etanapostia". Kunhan työkiireet hieman helpottavat, niin ihan varmasti laitan hänelle postia myös takaisin päin. Kortin saaminen oli niin ihanaa, että taidan lähetellä enemmänkin "etanapostia" maailmalle. Jos yksi pieni postikortti voi pelastaa sinun päivän, niin miksi ihmeessa et sitä hyvää mieltä jakaisi eteen päin.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Puiden kaatoa


Eino-myrsky yritti parhaansa sunnuntaina, mutta ei se onnistunut minun tontilta puita kaatamaan, joten täytyi tehdä se itse (isä kaatoi ja minä autoin).  Ylimmäisessä kuvassa on vanhan vajan takunen edellisenä kesänä ja alempi kuva tältä päivältä. Alemmassa kuvassa näkyy myös äidin työmaa,eli nuo risut. Äiti, jostain kummallisesta syystä, tykkää silputa risuja oksasilppurilla ja tuossa olisi nyt silputtavaa muutamaksi päiväksi.


Tästä kuvasta näkee paremmin sen mitä ollaan saatu tänään aikaiseksi, kun nuo naapurin puut eivät  näy kuvassa. Tuohon tulee siis minun uusi pihavaja ja vanha puretaan pois. Vielä on hieman raivaustöitä tehtävänä, ennen kun voi tilata kaivurin paikalle poistamaan kannot ja tasoittamaan vajan pohjan.


Salissakin on hieman työt edenneet, sillä kirjahyllyn yläosa on saatu maalattua ja nostettu paikoilleen. Vielä pitäisi maalata loput hyllylevyt ja mittoa  ne paikoilleen. Vaikka tuo hylly on samaa kokoa, kuin minun edellinen kirjahylly, niin silti hirvittää, että mahtuuko kaikki kirjat tuonne vai ei. Viimeisen parin vuoden aikana (kun kirjat ovat olleet laatikoissa pakattuna) olen varmasti ostanut ainakin metrin verran lisää luettavaa, kenties enemmänkin. Minä ja kirjakauppa ollaan vähän samanlainen yhdistelmä kuin minä ja kirpputorit, aina tarttuu jotain mukaan. Onneksi se vanha hylly on edelleen tuolla työhuoneessa, joten kaikki harrastekirjat voi jättää sinne, jos uudesta hyllystä loppuu tila.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Koruja


Reippaat  kolme vuotta sitten olin hopeakorukurssilla, jonka jouduin jättämään kesken, kun  pääsin (tai jouduin) töihin. Nyt työt ja työkaveri (Kiitos Ida!) antoi periksi sen verran, että pääsin parin viikonlopun mittaiselle kurssille mukaan ja sain aikoinaan kesken jääneet työt valmiiksi. Kirkas sormus on vanha ja mattapintainen on uusi.

Emännänveitsen idea on muualta varastettu (terveiset Pialle ja Maaritille), mutta hopeasta toteutettu. Veitsen tein jo aijemmin, mutta nyt sen patinoin ja hyvältä näyttää. R-kirjain on sormuksen lailla mattapintainen ja B Free-riipus on kiiltävä. B-Free-riipus on vain kaksi prikkaa ja hieman huonosti hiottujakin, mutta ehkä eniten minua. Idea on peräisin jostain netistä, en sitä enää googlettamalla löytänyt. Nahkanauhat riipuksiin on jo olemassa, ne täytyy enää vain mitata paikoilleen.
Hetken hulluuksissa laitoin facebookiin viestin, että pidän sieltä kaksi viikkoa taukoa. Elämä on elämistä varten, ei netissä roikkumista varten. Jos haluaa olla minun ystävä, niin minulle voi soittaa tai lähettää kirjeen. 

Postilaatikolla


Olen kuumeessa ja aikalailla jäässä koko ajan, mutta sen verran oli pakko käydä pihalla, että posti tuli haettua ja Niilo sai tehdä tarpeensa. Oli niin ihanan näköinen auringonpaiste, että otin kameran mukaan. Yläkuva on otettu ilman salamaa ja kyllä, kuihtuneet kielonlehdet ovat miltein valkoisia kun aurinko sopivasti paistaa. Kieloja kasvaa tuossa minun pikkutien varressa, vanhan kivimuurin päällä. Ajattelin naapurin rouvalta kysyä, että saisinko siirtää niitä siitä myös omalle pihalleni.



Talventörröttäjä.


Toinen törröttäjä, joka ei malttanut pysyä nahoissaan kun sai hetken juosta vapaana pellolla.


Siinä vaiheessa kun kuvasin aurausmerkkinä toimivaan risuun jäätynyttä vesipisaraa, alkoi naapurin mies juttelemaan minulle. Pienen halvauksen meinasin saada, sillä kuvittelin olevani yksin. Hän kyseli mitä kuvasin ja naama punaisena koitin selittää kuuran ja jäätyneen rapakon kauneutta, talven odotusta ja vuodenaikojen vaihtelun erinomaisuutta. Lopuksi ilmoitin kuvaavani toisen naapurin koiran tassunjälkeä jäätyneessä mudassa. Siitä innostui jo naapurikin ja hetken jälkeä tutkittuaan ilmoitti, ettei tällä kylällä ole yhtään noin suuri tassuista koiraa...


Hopeakorukurssista piti kertoa, mutta olen tallentanut korujen kuvat kansioon, johon ne eivät kuulu ja täten se kuvasaalis on hukassa kunnes jostain ihmeellisestä kansioista ne löytyvät. Kivoja koruja tuli ja jos kuvat ei löydy, niin esittelen ne seuraavana aurinoisena päivänä, jolloin olen vapaalla ja saan ne uudelleen kuvattua.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Löytö!


Tiedän kyllä, että minä ja kirpputorit ollaan aika lyömätön yhdistelmä hulluutta, mutta nyt taisin tehdä ennätyksen. Kävin eilen kirppiksellä ja ensimmäisenä siellä näin vanhaa nahkaa. Minua rupes hymyilyttämään. Kävelin lähemmäksi ja taisin vähän naurahtaa. Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä se nahka oli, mutta se oli pakko saada. Taisi siinä kanssa kirpputoreilijat hieman ihmetellä, kun itsekseni naureskelin ja pyörittelin tuota nahkaa käsissäni.


Kumma kapistus. Siinä on tukevat metalliset kiskot pohjassa ja kannessa on kahvat sivuilla. Jos se olisi laukku, niin kahvat olisi varmaankin pohjaosassa, jotta laukun voisi nostaa. Nyt kun tuota koittaa nostaa, niin jää vain kansi käteen. Sisällä on kuitenkin ihan selvästi tilaa jotakin varten, mutta mitä?
Eteisen nurkassa se nyt nököttää ja odottaa puhdistusta. Siitä tulee minulle saliin rahi keinutuolin eteen. Kotimatkalla jo ostin huopaa jalaksia varten, jotta lattia ei naarmuunnu ja sisälle ajattelin säilöä kaikki talteen kerätyt sisustus- ja puutarhalehdet. Lehtien avulla saan kannen pullistumaan ja rahin näyttämään rahilta. Tämä taitaa olla paras löytö pitkiin aikoihin!

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Mööpleeramista


Enää en malttanut odotella, vaan kannoin huonekaluja paikoilleen. Salin lattia on maalattu viikko sitten ja on se ollut jo pitkään niin kuiva, että siellä on voinut kävellä. Kokonaan kuiva se olisi vasta kuukauden kuluttua, mutta ei täällä ole yksikään lattia saanut niin kauaa rauhassa kuivua.
Verhot täytyy vielä lyhentää, keinutuolikin on väärässä paikassa ja ikkunastakin puuttuu kaksi ruutua, mutta muutoin alkaa näyttää jo aika kivalta. Joka paikassa on kammottava pölykerros rempan jäljiltä, joten tarkempi sisustaminen tehdään vasta kunnon siivoksen jälkeen


Kirjahyllyn alaosa on valmis ja paikoillaan. Hyllyosa on tehty ja kertaalleen maalattu, mutta maalaan sen vielä toiseen kertaan ennen kun se nostetaan tuohon päälle.


Salin toinen puolisko näyttää tältä. Tilanne ei ole kuitenkaan niin paha, miltä ensin vaikuttaa, sillä tuo kaaos on vain siivousta vailla. Työkalut ja roskat pois ja kaikki muu kuuluukin salin kalustukseen. Tänään jo istuskelin keinutuolissa ja olin tyytyväinen. Tästä tulee sittenkin hyvä!

lauantai 2. marraskuuta 2013

Piipahdus pihalla


Hellapuita lähdin hakemaan, kun mieleeni juolahti käydä katsomassa, että vieläkö joutsenet ruokailee tuolla naapurin pellolla. Siellähän ne vielä olivat ja nyt niitä oli yli kaksikymmentä, kun viime viikonloppuna joutsenbongaukseen ilmoitin vain yhdeksän yksilöä. Kuva on huono, mutta olkoot. Muutoinkin olen viime aikoina bongaillut lintuja enempi kiikarien kanssa kuin kameran objektiivin läpi. Jos voitan lotossa, niin hankin kameraan sellaisen objektiivin, että siinä jää parhaatkin kiikarit kakkoseksi, mutta siihen asti on tultava toimeen tuolla pienemmällä putkella ja valittava, että haluaako nähdä linnut tarkkaan vai haluaako ottaa niistä suttuisen kuvan.


Jotta tekeminen ei lopuisi kesken, niin isä aloitti eilen uuden projektin. Pihavaja on pieni ja vanha ja lahoaa käsiin, joten uusi täytyy tehdä. Uusi vaja tulee tuohon vanhan vajan ja polttopuiden väliin. Siitä on nyt ensimmäiset puut kaadettu pois ja loput kaadetaan kunhan ollaan isän kanssa molemmat täällä yhtä aikaa. Tarkoitus olisi saada puut kaadettua, vajan paikka kaivettua ja sora levitettyä ennen talvea. Ensi kesänä alkaa sitten se varsinainen rakentaminen. Vajaan tule kolme osaa. Polttopuiden puoleiseen päätyyn tulee puuvaja, keskellä on varasto kaikille niille työkaluille joita on joka nurkka pullollaan ja toiseen päätyyn tulee kanala. Muutoin vaja on aika kevyt rakenteinen, mutta kanalan päätyä pitää sen verran eristää, ettei talvellakaan lämpötila tipu pakkasen puolelle. Haluaisin sinne viiriäisiäkin, joten täytyy myös niiden ehdoilla tulevaa kanalaa suunnitella.


Kaadetut puut ovat pääsääntöisesti leppää ja keräsinkin niistä kuistille kimpun oksia koristeeksi. Kuistilta on revitty pois vanhat kaapit ja sen takia nurkka on vihreä, kun mutoin seinät ovat vaaleat. Kuistia ei olla vielä sen enempää remontoitu (se homma on edessä heti keväällä) ja siellä roikkuu jopa edellisen omistajan rumat ruutuverhot, mutta kyllä siitä ihan nätin saa jo nyt, kunhan sen jaksaisi siivota. Jotenkin kaikki roinat tippuvat heti käsistä, kun nousen kuistin portaita ja minut toivottaakin tervetulleksi kotiin kaatopaikkaa muistuttava tila, eikä kaunis kuisti. Tähän toivottavasti tulee muutos ennen joulua.