perjantai 30. elokuuta 2013

Vaaka


Kuvassa on vaaka, jonka ostin Juthbackan markkinoilta ja vaakassa on työkaveriltani saamia omppuja. Vuosia kuvittelin olevani omenille allerginen, mutta Kotkassa asuessa maistelin kotimaisia omenia suoraan puusta poimittuina ja huomasinkin olevani allerginen niille säilöntä- ja torjunta-aineille, joita omppuihin ruiskutetaan. Myös kaupasta ostetut kotimaiset omenat on jollain aineella käsitelty tai ainakin minä saan niistä oireita. Nykyään tässä taloudessa syödään omenia vain tovin aikaa syksyisin.
Tarkoitus oli kuitenkin puhua siitä vaakasta, joka sijaitsee makkarissa yöpöydän alla. Se vaaka on nimittäin mennyt sekaisin ja näyttää paljon enemmän mitä muutama vuosi sitten, noin 40kg enemmän. Täällä ollaan asian kanssa tuskasteltu enemmänkin reilun vuoden ajan ja nyt siihen vaakan lukemaan tulee muutos. Kuukausi sitten hain mukaan paikallisen kuntosalin Superdietti-ryhmään ja pääsin mukaan. Se kestää kolme kuukautta ja tarkoituksena on saada aikaan elämänmuutos ja samalla päästä eroon kymmenestä kilosta. Muutoksen alkuun on vielä kuukausi, mutta mieli on hyvä vaikka odottaminen tuntuukin pitkältä. 
Kaikissa minun projekteissa syntyy hieman harmaita hiuksia ja niin tälläkin kertaa. Samalla kun hain mukaan ryhmään, varasin ajan fysioterapeutille. Tänään olen sitten käynyt alaraaja-analyysissä. Tulos oli osin odotettu, mutta yllärikin tuli. Minulla kipeytyy jalat jo pienistä kävelymatkoista. Sisällä ja omalla pihallakin voin puuhastella ilman kipuja, mutta jos pitää kävellä jonnekkin niin välittömästi sattuu jalkoihin ja pohkeet menee jumiin. Minulla on nyt virallisesti todettu yli liikkuvat nilkat ja paska alaselkä. Nilkkojen avuksi on tuossa pirun kalliit erikoispohjalliset lenkkikenkiin (joitka nekin pitää ostaa) ja selkää varten on varattu aika toiselle fysioterapeutille, joka on aiheeseen erikoistunut.
Pohjalliset saan maanantaina ja minulla onkin nyt viikonloppu aikaa kirjata ylös kaikki mieleen ilmaantuvat kysymykset, mutta se taitaa olla jo selvää, että lopun elämääni saa ainakin lenkkikengissäni olla erikoispohjalliset. Tuota alaselän ongelmaa en osannut odottaa, mutta yllätyksenä tuli myös se, ettei ne jalkojenkaan ongelmat johdu ylipainosta. Täytyy maanantaina kysellä ainakin sitä, että mikä siellä nilkoissa oikeastaan on löysällä, lonksuuko luut vai onko jotkin rustot tai kudokset venyneet ja mistä se johtuu.
Fysioterapeutilla käynnit, käsityönä valmistetut pohjalliset, uudet lenkkarit ja se kolmen kuukauden dietti maksavat yhteensä miltein tonnin. Se on ihan käsittämätön määrä rahaa, mutta olen päättänyt tämän taloudellisen tappion kärsiä ilman urputtamista ja olenhan sijoittanut sen rahan itseeni ja terveempään tulevaisuuteen, ei se voi olla täysin turhaa.
Toinen asia minkä olen tehnyt itseäni kannustaakseni, on tämä "julkisuus". Monet kerrat olen itse aloittanut laihdutuskuurin ja miettinyt, että empä kerro kenellekkään ja katsotaan kuka huomaa ja kuka ei. Se ei toimi. Ihan varmasti tiedän miten laihduttaa, miten pitäisi syödä ja miten pitäisi liikkua, mutta yksin en vain onnistu. Nyt olen hankkinut ryhmän ja personal trainerin tuen ja olen tekemisistäni heille myös tilivelvollinen. Ei tästä blogista mitään laihdutustarinaa tule, mutta kun kerron tämän ääneen täälläkin, niin taas on muutama ihminen enempi, jotka odottavat minulta jotain. Perheelleni olen jo kertonut asiasta. Vastaanotto olisi voinut olla kannustavampikin, mutta ymmärrän epäilyksen häivät sanojen takana. Töissäkin aijon tästä kertoa, kunhan tulee sopiva hetki. Josko minulle ei sen jälkeen pullia ja munkkeja tuputettaisi ihan niin kovasti. Tosin minustahan se pullattomuus lähtee, ei työkavereista ja perheestä.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Tädin typykkä


Ada-neiti  täytti eilen vuoden ja tänään vietettiin synttärijuhlaa. En ymmärrä miten on aika voinut kulua niin nopeasti, sillä juurihan me siellä synnärillä oltiin.  Tuo vuoden takainen aika on hyvin mielessä. Muistan kuinka poljin sairaalan ja työpaikan väliä ja odottelin puhelin kourassa koko ajan, et milloin se kutsu käy.


Tätipisteitä tuli hankittua tänään, sillä lahja oli mieluinen (ainakin Adan äidin mielestä) ja mikä parasta, se oli pakattu paperiin ja siinä oli sekä nauha, että rusetti. Viimeksi kun Adalle jotain vein, niin se rapiseva pussi oli neidin mielestä parasta maailmassa, joten kaupassa oikein mietin, että mikä olisi typykästä kivaa. Joululahjaksi taidan hankkia pelkkää käärepaperia ja laittaa sen varsinaisen lahjan Adan omalle tilille.


Sisko pyysi karviaisia ja hieman taisin aamulla innostua, kun ruokatuliaiset olivat aika runsaat. Porkkanaa, lanttua, sipulia, chiliä, persiljaa, kesäkurpitsaa ja niitä karviaisia höystettynä kehäkukkakimpulla. Matkalta poimin vielä tämän kesän viimeiset kanttarellit mukaan. Minulla on hyvä kanttarellipaikka, jonka ohi päivittäin ajan, joten sen paikan anti on aika tarkkaan kerätty talteen. Ei tarvitse erikseen lähteä mihinkään, kunhan vähän jarruttaa oikealla kohdalla ja kerää herkut mukaan. Vielä kun itse oppisin niitä syömään..

P.S. Se edellinen viesti niistä Juthbackan markkinoista hävisi, kun koitin korjata kirjoitusvirhettä. Ei siinä sen ihmeellisempää asiaa ollut, joten en viitsi sitä enää uudestaan kirjoittaa. Omat ostokseni voin esitellä myöhemmin.

torstai 22. elokuuta 2013

Nojatuoli


Nyt on kotiutunut verhoomosta minun kymmenen euron nojatuoli. Vaikka tuoli oli halpa, niin vanhan tuolin kunnostaminen ja uudelleen verhoilu ei todellakaan ole ilmaista puuhaa. Tuohon tuoliin vaihdettiin kaikki jousista lähtien ja hintaa töineen ja tarvikkeineen tuli 750€. Vastaavaa tuolia myydään edelleen Askossa. Niiden lähtöhinta on 796€, eli aavistuksen halvemmalla pääsin kun vanhan kunnostutin. Muutoinkin on tuo vanhan vaaliminen enempi minua kuin uuden ostaminen ja väittäisinpä vielä saaneeni pitkäikäisemmän tuolin kuin mitä uusi olisi ollut.
Askon sivuilla käydessäni myös huomasin, ettei siellä enää mitään nojatuoleja myydä, ne ovat nykyään lepotuoleja. Ennen vain nojailtiin, nyt lepäillään :)

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Mikä lämmitys?


Viime talven pärjäsin kymmenellä kuutiolla polttopuuta ja saman verran tilasin klapeja myös tulevaa talvea varten. Isä oli apuna kantamassa puita sisään ja hyvin me saatiinkin muutamassa tunnissa kasaa pienemmäksi, mutta hieman jäi töitä vielä huomisellekkin.


Niin kauan kuin muistan, niin pappa on tehnyt puutöitä. Ympäri vuoden on jotain mitä pitää tehdä ja joskus on tuntunut siltä, että vaikkei mitään pitäisi tehdäkkään, niin silti pappa käy metsässä tekemässä jotain, siirtämässä jonkin halkopinon toiseen paikkaan jos ei muuta. Mummu on jo vuosia sanonut, että heillä on enempi halkoja mitä ehtivät eläessään polttaa. Lapsena olin monet kerrat papan kanssa metsällä puutöissä, mutta en muista muuta kuin evästauot. Mummun leipomia sämpylöitä ja teetä termospullossa, siinä Airamin punaisessa jonka korkkeja käytettiin kuppeina. Molemmille oli omat sämpylät, mutta me jaettiin ensin yksi sämpylä ja jätettiin toinen myöhemmäksi. Sillä tavalla me voitin pitää papan kanssa kaksi evästaukoa yhden sijaan.
Nyt kun oma talo lämpiää pääsääntöisesti puilla, niin se papan halkojen teko on muuttunut helpommin ymmärrettäväksi. Kun keväällä alkaa puut huveta vajasta, niin sitä miettii että riittääköhän ne vai loppuuko kesken ja kun ne eivät loppuneet kesken niin stä murehtii, että saako hyviä halkoja tarpeeksi ensi talveksi ja maksaakohan ne enemmän kuin viime talvena ja jne. Nyt kun ne halot viimein tilasin ja puista suurin osa on jo vajassa, niin nyt voi hieman rentoutua. Ensi talven lämpö on turvattu.


Minulla ei ole omaa metsää, joten jatkossakin polttopuut on tilattava. Seuraavaksi talveksi on kuitenkin aika iso kasa klapia jo kuivumassa pihan perällä. Isä sai luvan käydä erään miehen metsässä keräämässä kaiken sen metsäkoneen kaataman pikkukoivun, joka ei kokonsa puolesta kelvannut myytäväksi. Aika järjetöntä toimintaa kaataa koneella koivua ja jättää se sitten metsänpohjalle lahoamaan. Koko kasa ei ole koivua, sillä siellä on kuivumassa myös ne takapihalta keväällä kaadetut puut.
Otsikon kysymys on  sellainen, joka minulle aika usein esitetään kun kodistani kerron. Vastaan, että pääsääntöisesti puilla lämmitetään, mutta sähköpatteritkin on olemassa. Patterit minulla on eteistä lukuun ottamatta joka huoneessa, mutta ne pitävät vain peruslämpöä yllä. Jos haluan huonelämpötilaksi enempi kuin 10-15 astetta, niin puita on poltettava. Jos olisin aina kotona, niin en pattereita pitäisi päällä ollenkaan, mutta töissä on käytävä ja välillä pitää olla öitäkin poissa talvella, jolloinka patterit pitävät talon plussan puolella. 3.2.2012 tänne asennettiin uusi etäluettava sähkömittari ja siitä on helppo kulutusta seurailla. Helmikuun 6.päivä tänä vuonna mittarin lukema näytti 4195kWh.

lauantai 10. elokuuta 2013

Porkkana


Tämä hauska porkkanapari nousi tänään maasta.


Kiekura :)
 

perjantai 9. elokuuta 2013

Sipuli


Mummu oli nostanut sipulit maasta jo reilu viikko sitten, joten minäkin nostin omani eilen. Mummu laittaa sipulit viikoksi roikkumaan katoksen alla oleville pyykkinaruille, mutta kun minulla ei sellaisia ole, niin laitoin ne eteiseen sanomalehtien päälle. Viikon jälkeen mummu kiertämällä irroittaa varret ja vie sipulit sitten pannuhuoneeseen. Pannuhuonettakaan minulla ei ole, mutta ajattelin laittaa sipulit koriin jonkin tulisijan viereen, jotta kuivuvat kunnolla ja pysyvät kuivina. Nämä ovat minun ensimmäiset itse kasvatetut sipulit, joten kaikki on minulle uutta. Osa jäi hieman pieniksi, mutta on tuolla ihan mukavan kokoisiakin yksilöitä. Hieman hirvittää, että miten tässä käy, mutta kokeilematta ei opi..
Alla on kuva huussin vuokralaisesta ja hänen sulhasesta. Sulhanen on tuo pienempi ja jalkojaan menettänyt.


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Ostoksia


Yksi minun työn hyvistä puolista on kirpputorit. Kun ammatikseen puuhastelee kaikenlaisen tavaran kanssa, niin kirpputorien kiertäminen kuuluu työnkuvaan. Eilen oli taas kirpparipäivä ja ei löytynyt mitään töihin, mutta oma kukkaro kyllä keveni. Löysin Mokka-Katriina purkin ja 2,5€ ostin sen vanhan kahvipurkkini kaveriksi. Tuo Pauligin Linnanmäki purkki on mummolasta peräisin ja mummo säilytti siinä nappeja. Laspena olen monet kerrat levittänyt ne napit lattialle ja lajitellut niitä erilaisiin kasoihin. En voi ymmärtää, miten nappien lajittelu voi olla niin mukavaa puuhaa. Lajittelisin nappeja mielellään myös nykyisin, mutta tuon purkin nappivarasto on vuosien varrella hävinny.


Mukaan tarttui myös pyöreä peltirasia, jonka kannessa on kevään kukkia. Rasioita on myynnissä aika paljon ja olenkin asettanut itselleni ehtoja, jotka täytyy täyttyä, jos jonkin rasian ostan. Rasioiden pitää olla vanhoja, niiden on sovelluttava johonkin käyttöön, eli eivät saa olla puhki ruostuneita ja kannen täytyy avautua kohtuu helposti. Ei ole kiva säilyttää ompelulankoja laatikossa, jonka saa auki ainoastaan väkivaltaa käyttämällä. Suurin osa omistamistani peltirasioista on tyhjiä, mutta kunhan saan tuon työhuoneen järjestettyä ja askartelutavarat inventoitua, niin luultavasti silloin ovat kaikki rasiat saaneet myös käyttötarkoituksen.


Makuuhuoneeseen on tulossa uusi nojatuoli, tai se on vanha tuoli, mutta on nyt uudelleen verhoiltavana. Tuolin kaveriksi olen miettinyt rahia, mutta tyyli on ollut hukassa. Kirpparilta löysin tämän 50-luvulta peräisin olevan ompelupallin. Se vaatii hieman uusia tukipuita sisäänsä, jotta reilusti uskallan jalkojani sen päällä lepuuttaa ja uudet kankaat. Verhoilija lupasi laittaa kaikki tuolin verhoilusta jäävät tilkut talteen ja toivottavasti saan samasta kankaasta tehtyä ainakin nuo kannen kolmiot, ellen peräti enemmänkin. Sisäänsä rahi saa tulevaisuudessakin säilöä keskeneräiset villasukkaprojektit.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Loman loppu

Työt alkoivat viime torstaina ja ihan mukava oli töihin taas palata. Vaikka loma oli pitkä (9viikkoa), niin eipä ne asiat olleet sinä aikana unohtuneet. Työkavereitakin oli mukava nähdä, vaikka pari tuttua kasvoa joukosta puuttuikin. Vuosi sitten henkilökunta muuttui niin radikaalisti, että se oli jopa pelottavaa. Nyt kun uusia ihmisiä tuli vain muutama, niin on jopa mukavaa tutustua heihin. Minulla se tutustuminen kestää kyllä tovin, mutta onhan tässä taas koko vuosi aikaa. 
Viime talvi oli vaikea ja nyt olen päättänyt, että teen kaikkeni jotta tämä vuosi sujuu edellistä paremmin. Koitan olla murehtimatta turhia ja keskittyä vain niihin omiin töihini. Vapaa-ajallakin ajattelin puuhata vain kivoja ja voimia antavia asioita. Ikkunaremontti taitaa jäädä yhteen ikkunaan tänä vuonna ja se riittää. Jatketaan sitten ensi keväänä sitä urakkaa. 
Osana Reetta jaksaa töissä koko vuoden-projektia on myös se, että annan itselleni luvan tehdä niitä mukavia asioita, jotka ovat siirtyneet aina tulevaisuuteen, kun on pitänyt tehdä jotain mukamas tärkeämpää. Tänään ajoin Evijärvelle kirpputorille. Olen meinannut käydä siellä jo parin vuoden ajan, mutta aina on ollut jotain tärkeämpää reissun esteenä. Mukaan kirppikseltä tarttui vanha oliiviöljypurkki ja patenttikorkkipullo. Olen etsinyt vanhaa patenttikorkillista lasipulloa jo jonkin aikaa, sillä haluan sellaisen tiskiaineelle, jotta tiskiainepulloa voisi säilyttää näkösällä. Saahan noita nykyään uusina joka marketista, mutta silloin niissä on muovinen korkki ja minä halusin nimenomaan posliinisen korkin. Tiiviste tuohon pitää uusia, mutta muutoin se kaipaa vain pesua. Oliiviöljypurkkiin ajattelin laittaa ne paperirullat pystyyn, jotka nyt lojuvat joka puolella tilaa viemässä.


Olen ostanut myös kasvikuivurin ja tarkoitus olisi saada satoa kuivattua talveksi. Eilen kokeilin kuivuria ensimmäisen kerran ja toimihan se. Vihreä jauhe on persiljaa, punaiset hituset ovat chiliä ja keltaiset kökkäreet ovat kanttarelleja. Jos on vähän tilaa, niin kuivaus on varmasti paras tapa säilöä satoa. Persiljaa oli alunperin puoli ämpärillistä, chilejä kolme kourallista ja sieniä miltein litra, jotenkin ne vain kutistuivat miltein olemattomiin.