sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Ikkunaremontti


Tänään se sitten alkoi, nimittäin ikkunoiden kunnostus. Tänä kesänä olisi tarkoitus saada salin neljä ikkunaa entisöityä ja vasta ensi vuonna aloittaa loppujen ikkunoiden korjaaminen. Aloitin salista, koska siellä ikkunat ovat huonoimmassa kunnossa. Silloin kun muut talon ikkunat on viimeksi maalattu, niin salin ikkunoille ei ole tehty mitään. Kaksi ikkunaa on myös ollut levyillä peitettyinä kaupan olemassaolon ajan (näin väitti naapuri, joka on kaupassa aikoinaan asioinut). Kauppahan aloitti toimintansa 1948, eli 65-vuotta ovat ikkunat olleet peitettyinä, jos siis tätä naapuria uskotaan.


Maali on hilseillyt pois, puu on harmaantunut ja joka paikassa oli mielettömät kerrokset pölyä, hämähäkinseittejä ja kuolleita kärpäsiä. Alla kaksi kuvaa siitä millainen kärpästen katakombi ehtii 65:ssä vuodessa ikkunan väliin syntyä. Mukava oli tuo raatokasa imuroida..




Ajattelin irroittaa kaikki kuusi ruutua kerralla, jotta saan karmit putsattua ja maalattua kunnolla. Ehtii maalikin sopivasti kuivua, kunnes saan ruudut kunnostettua ja takaisin paikoillleen. Ulkopuolelta piti ulommaiset ruudut irrottaa ja ulkopuolelta löytyi sitten myös se ylläri...
Tässä on nyt remontoitu reilut puolitoista vuotta ja ainoa ikävämpi asia on ollut se makkarin lattia ja sekin oli aika pieni takaisku näin jälkeen päin ajatellen. Koko ajan olen odotellut milloin jotain ikävää ilmaantuu, mutta kaikki on mennyt tähän asti niin hyvin, että nyt en enää edes pelännyt mitään ikävää löytäväni.
Ensimmäinen ajatus oli, et mä myyn koko p****n, muutan kaupunkiin vuokra-asuntoon ja jos jokin paikka on rikki, niin soitan vuokranantajalle tai isännöitsijälle ja sanon et:"Ei ole mun ongelma!" Harmitti, kun pääsi laho yllättämään ja vähän itkettikin, kun on tämä ikkunaremontti muutoinkin jo ihan tarpeeksi suuri urakka yhdelle ihmiselle. Pelotti myös, että enhän mä osaa tolle nyt mitään tehdä, mutta kun soitin isälle, niin jo tuntui hieman paremmalta. Muistutin itseeni myös siitä, et onhan mulla puualan artesaanin paperit. Vaikka en ole itseäni puusepänhommilla koskaan elättänyt, niin tokihan mä osaan lahon kohdan paikata uudella puulla.


Hieman irrottelin ikkunan pielestä lautoja, että näkisin kuinka iso alue on lahonnut, mutta eihän sitä nyt kaikkea yhtenä päivänä tehdä. Juhannukselta jäänyt valkkari on jääkaapissa jäähtymässä ja sauna on lämpiämässä. Ajattelin nyt toimia niin kuin kriisissä toimitaan, eli ottaa rauhallisesti. Huomenna jatkan kurkistelua vuorilautojen alle ja sitten tehdään korjaussuunnitelma, kunhan ensin tiedetään mitä pitää edes korjata. 

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Katto on maalattu!


Maanantaina hieman ennen kahdeksaa tuli yksi mies paikalle nostohärvelin kanssa ja painepesurilla pesi minun kotini katon. 

 

Tiistaina satoi vettä, joten maalausurakan hän pystyi aloittamaan vasta tänään.  Olin itse koko päivän pois paikalta, mutta valmista oli, kun noin tunti sitten kotiuduin. Tällaisen talon katon maalaukseen menee siis yhdeltä ammattilaiselta kaksi työpäivää.

Olen ollut samalla kankanpainantakurssilla PaaPii Desingin Anniinan kanssa noin kolme vuotta sitten. Jo silloin tykkäsin hänen suunnittelemista kuoseista ja tuotteista. Omia lapsia ei ole, eikä tule, mutta olen aina välillä ostanut jotain Paapiin juttuja jos on täytynyt lahjoja lapsille viedä. Turkoosi kissa on jo uudessa kodissa Oulussa ja pöllö jääkin tänne meille. Jos se pitää jollekkin lapselle antaa, niin sitten annan sen tuolla piskin pirulaiselle, sekun on meidän taloudessa se nuorempi.


Molemmat, sekä kissa että pöllö, ovat tee se itse-tuotteita ja olivat todella helppoja ommella. Ison pöllön kanssa samalle kankaalle oli painettu, myös minipöllö ja aikani pohdittua siitä syntyi neulatyyny. Tämän talouden kaikki neljätoista nuppineulaa ovat nyt yhdessä paikassa, joten niitä ei tarvitse enää kissojen ja koirien kanssa koko päivää etsiskellä, silloin harvoin kun sattuu niitä tarvitsemaan.

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Vasta vai vihta?


Siinä se nyt on. Ihan itse tehty saunavihta! Eihän sitä ole koivun vitsaksella sidottu, kun en osannut, mutta ensimmäiseksi tekeleeksi ihan nätti. Ja tuoksu on huumaava! Sopivasti alkaa olemaan saunakin lämmin, joten ei muuta kun löylyyn ja vihtaa testaamaan.


HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Talviturkki

Olen ollut alkuviikon mummun ja papan luona Oulussa. Ei ne mummun ruohosipulit enää siellä pellolla kasva, ne on siirretty kukkapenkkiin. Vaikka se on hieman outo paikka ruohosipuleille (malopin ja pikkusydänten välissä), niin eipä tarvitse mummun hakea niitä pellolta asti ruokaa laittaessaan, sillä ei ole enää entisellään ne mummun jalatkaan.
Mukava reissu oli. Tapasin ystäväni ja hänen ihanan 3kk ikäisen menninkäisenpoikasen, eli Olavin. Vaikka Olavi on äitinsä mukaan "hieman haastavampi lapsi", niin mukava päivä meillä oli ja poika näytti pitävän minun tuomasta tuliaisesta.  Vaikkei se Oulu nyt kovin kaukana ole, niin siltikin siellä tulee käytyä vähän liian harvoin.
Kävin myös kaupungilla pyörähtämässä ennen kotiin lähtöä ja ihan kuin vieraassa kaupungissa olisin liikkunut, sillä kaikki liikennejärjestelyt ovat menneen uusiksi sen jälkeen kun muutin pois ja keskusta on yhtä suurta rakannustyömaata sen uuden kallioparkin takia. Olen syntynyt Oulussa ja ehdin asuakin siellä  (tai ainakin Oulunseudulla) 26-vuotta, mutta ei se kotikaupungilta tunnu. Välillä tulee tuttuja paikkoja vastaan ja muistaa jotain mitä siellä on tapahtunut, mutta sitten iskee se epäusko. "Olenko oikeasti polkenut tuota tietä pitkin kotoa kouluun kolme vuotta?" tai "Onko se nyt varmasti tuo bussipysäkki missä minua ekan kerran pussattiin?" ..
Kotia lähtiessä ajattelin ajaa mummulasta meidän vanhan kodin kautta Kempeleeseen ja siitä edelleen moottoritielle, mutta ajoinkin eräästä risteyksestä suoraan. Minä olen taksilapsia, eli olen koko peruskoulun ajan kulkenut kouluun taksilla. Kun koulu alkoi kahdeksalta, niin taksipaikalla oli oltava seitsämältä (ala-asteella meidän taksilasten koulu ei alkanut koskaan ennen yhdeksää, mutta olimme sitten tunnin pidempään kuin muut). Sitä samaista tietä olen matkannut lukuiset kerrat ja hieman se hymyilytti, kun edelleen pystyin muistamaan minkänimiset lapset ja nuoret tulivat miltäkin postilaatikolta kyytiin. On senkin tien varteen rakennettu paljon uusia taloja ja kaadettu metsää, mutta uimapaikka, Mourunginjärvi, oli edelleen omalla paikallaan.
Ensin kävelin vain rantaan kastelemaan varpaita ja ottamaan kuvia, mutta kun ranta oli tyhjä niin päätin mennä uimaan. Uimapukuahan minulla ei ollut, mutta kun muita ei paikalla ollut niin päätin uskaltaa luopua talviturkista. Se talviturkki olikin sitten jo parin vuoden ikäinen, sillä ne uikkarit ovat puuttuuneet myös aijempina kesinä. Vilposta oli, mutta enpä juuri nyt muista milloin olisin viimeksi kokenut olevani niin elossa! Havunneulasetkaan eivät pistelleet paljaita jalkapohjia siten kuin lapsena, tai sitten minun jalkapohjille on tapahtunut jotain viimeisen viidentoista vuoden aikana.. :)

Mourunginjärvi



perjantai 14. kesäkuuta 2013

Pankki ja peitto

Nyt on raha-asiat selvinny. Muutama pankki tuli kilpailutettua ja paras on valittu. Laina anottiin ja se saatiin ja tänään on uusi laina nostettu ja vanha maksettu pois. Isosta pankista on siirrytty pieneen ja paikalliseen. Vielä ei voi vanhoja tilejä irtisanoa, sillä palkanlaskija ei ole enää töissä ja muutoin jäisi heinäkuun palkka saamatta, mutta heti kun työt elokuussa jatkuu niin viimeisetkin siteen vanhaan pankkiin katkeaa.
Tokihan minä maksan nykyisestä lainasta aavistuksen enemmän kuin siitä vanhasta, mutta sainpahan ainakin sen nostamattoman erän käyttööni (eli remontti voi jatkua) ja toistaiseksi ainakin, minua on kohdeltu täyspäisenä ihmisenä.

Alla on kuva äidin viimetalven projektista. Olikohan nämä nyt niitä afrikkalaisia kukkia? En muista, mutta kokoa on riittävästi isonkin ihmisen päiväunia ajatellen ja värit mitä parhaimmat minun saliin. Itsehän ne toki valitsinkin..


maanantai 10. kesäkuuta 2013

Mummu



Kun minä menen kasvimaalle ja katselen kasvien kasvua ja kesän etenemistä, niin usein minulle tulee mummu mieleen. Olihan meillä kotonakin kasvimaa, mutta se tuntui jotenkin sellaiselta "harrastelupaikalta", kunhan kokeiltiin, että kasvaako joku. Muistan lähinnä siementen kylvön ja rikkaruohot. Kotona siis kokeiltiin, että mitä saadaan kasvamaan ja mummun luota haettiin sitten ne potut ja porkkanat, joita oikeasti syötiin. Mummulta haettiin myös se leipä mitä syötiin.
Kun olen tätä asiaa koko alkukesän nyt miettinyt, niin ruohosipuli on se mikä mummulan tuo mieleen. Lapsesta asti, aina kun pellolla (eli siellä kasvimaalla) käytiin, niin mukaan tarttui ruohosipulin korsi ja silloin metrin mittaisena se maistui aika kitkerältä. Ruohosipulia pureskelen nytkin aina kasvimaalla käydessäni, mutta kitkerää se ei enää ole, vuodet ovat tehneet työnsä.. Mummun kasvimaasta johtuen tuo ruohosipuli taitaa olla se minun oman kasvimaani tärkein kasvi. Onneksi mummu ei kasvattanut vesimelooneita :) Ja mikä parasta, ensi viikolla pääsen taas niitä mummun ruohosipuleita pureskelemaan.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Kirjahylly


Joskus aijemmin jo kerroin kuinka tästä vanhasta laarista tulee minulle kirjahylly. Isä on tenyt kahdeksan pientä laatikkoa ja neljä nostettavaa kantta, joten enää ei puutu kuin se hyllyosa.  Noissa laareissa on ollut mm. magnesiumia, ravinnesuolaa ja ruokintakalkkia ja vaikka olen niitä kuinka putsannut, niin en taida sittenkään laittaa vuodevaatteita noihin laareihin.



Tänään olen maalannut tuon laarin ensimmäisen kerran. Luultavasti kaksi kerrosta ei riitä, sillä osin puu on todella karkeaa ja ne kohdat imevät maalia huomattavasti enemmän kuin sileät kohdat. Hiomaan en alkanut, sillä silloin olisi pitänyt paikkailla myös naulojen kolot, hiiren jyrsimät, pullistunut etuseinä ja pois sahattu tason reuna toisesta päädystä. Laari on vanha ja se näkyy, mutta jos se minua haittaisi, niin silloin olisin kipannut laarin kaatopaikalle. Tosin, jos minua haittaisi kolhuiset, pullistelevat, vanhat ja vänkkyrät asiat, niin silloin olisi jäänyt koko talo ostamatta.

Vetimet ostin  Blossomista.

Huima on väriero ylemmän kuvan laarilla ja tällä laatikolla. Ylemmässä kuvassa laari on vielä märkä ja tämä laatikko on jo kuivunut. Valolla ja valotuksellakin on osuutta asiaan, mutta tosiasiassa väri on vaalean vihreä (TVT J450) ja sävy on aavistuksen keltaisempi kuin Uulan värikartan vesiheinä.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Kasvimaa osa1


Jo viime kesänä mietin, että mitä teen tuolle kasvimaan ympäristölle. Alkuperäinen ajatus oli, että laatikoiden ympärille tulee jotain katetta, kivituhka, hiekka ja puuhake on mielessä pyörinyt. Maa on vanhaa koira-aitauksen pohjaa, eli pelkkää kiveä ja hiekkaa. Sen takia rakensin viime kesänä myös nuo laatikot, sillä lapiolla ei tuohon maahan pysty tekemään juuri minkäänlaista koloa. Karusta maasta huolimatta ruoho kasvaa tuolla laatikoiden välissä varsin hyvin, joten olenkin nyt päättänyt unohtaa kaikki katteet ja päästää itseni helpommalla, eli antaa sen ruohon vaan kasvaa. Ihan ilman työtä en selviä, sillä tuo alue on aika möykkelikköistä, kun sieltä on sitä koiraverkkoa ja aidantolppia kiskottu irti. Isompien kivien pois kerääminen ja kuoppien tasoittelu on kuitenkin paljon helpompaa, kuin koko alueen rajaaminen, raivaus ja kattaminen.


Kuvassa on kesäkurpitsojen tämän hetkinen tilanne, eli hyvältä näyttää, varsinkin kun muistaa että siemenet on kylvetty 19.5. ja suoraan ulos. Viime vuonna ostin valmiit taimet ja ei ne nyt niin kovin paljoa isommat olleet kun ne maahan laitoin.


Perunan taisin kylvää samana päivänä kun muutkin, mutta ne olivat ensin pari viikkoa pöydällä itämässä. Idut eivät olleet kasvaneet kovinkaan suuriksi kun perunat maahan laitoin. Ja maalla tarkoitan siis kahta 65l ämpäriä. Pohjissa on reikiä, alimmaisena risuhaketta salaojituksena ja päällä multaa. Laitoin kolme perunaa kumpaankin saaviin ja mahdollisimman pohjalle. Kahdesti olen saanut perunat jo mullata ja vielä ajattelin kolmannen kerran heittää multaa päälle, jotta saavit ovat ihan piripintaan täynnä ja perunoilla mahdollisimman paljon tilaa tehdä mukuloita. Todella nopeasti ovat kasvaneet, mutta eiköhän se vauhti siitä hidastu, kun alkaa kukinta ja uusien perunoiden kasvu.  Saapa nähdä kenen perunoita juhannuksena syödään.


Ruohosipuli ei pettänyt, vaan on aloittamassa kukintaansa. Nuppuja on paljon ja ei ole kasvia häirinnyt vaikka miltein joka ruualle olen muutaman varren salaatin sekaan hakenut.  Muutoinkin alkaa kasvimaalla näyttää lupaavasti vihertävältä. Herneille täytyy pian alkaa rakentamaan tukia ja retiisit ovat kohta tarpeeksi suuria poimittavaksi. Porkkanoiden harvennus kannattaa jättää ensi viikkoon, mutta tillin minä jo erotan rikkaruohoista. Punajuuri on ainoa, josta en voi sanoa juuta enkä jaata. Kyllä sieltä on jotain tulossa, mutta onko se vain rivi rikkaruohoja, niin sitä en vielä tiedä.


Eilen istutin uudet chilit ulos (pienin punainen laatikko ensimmäisessä kuvassa). Tämän kesän sato on jo nyt parempi kuin viime kesän, sillä talven yli selvinneet chilit tekevät jo hedelmiä ja niitä on huomattavasti enempi kahdessa kasvissa, mitä viime vuonna oli kuudessa. Ja vasta tätä kirjoittaessa aloin pohtia, että miksihän ne ovat vieläkin kuistilla. Taidanpa nostaa ne huussin portaille, kun saavat paljon enempi aurinkoa siellä kuin sisällä.
 

Vuosi sitten istutettu torniojokilaakson ruusu (vai tornionlaaksonruusu?) on tehnyt yhden uuden varren tänä keväänä ja edellisen vuoden varressa on ensimmäinen nuppu!

lauantai 1. kesäkuuta 2013

LOMA!


Torstaina oli viimeinen työpäivä ja sekin kului työkavereiden kanssa grillatessa ja loman alkua juhliessa, eli eipä juuri tuntunut työnteolta. Töihin palaan vasta elokuun ensimmäinen päivä, joten tässä on nyt kaksi ihanaa kuukautta aikaa keskittyä kaikkeen siihen mille talven aikana ei ole ollut aikaa. "Oma tupa, oma lupa ja ihan vaan minä ite"-meiningillä mennään nyt elokuulle asti.


Jo aikoja sitten päätin tehdä suursiivouksen kunhan loma alkaa ja kerrankin joku minun siivouspäätöksistä piti. Tänään on luututtu, imuroitu, putsattu ja puunattu niin, että heikompia hirvittää. Uunin pesu ja muutama muu pienempi homma jäi seuraaviin sadepäiviin, mutta onhan se kiva olla nyt kotona kun on puhdasta.


Hieman täytynee paikkoja vielä järjestellä, kun on esim. tuo kaapinpäällisen asetelma hieman hassu, mutta eipä ole pölyä enää sielläkään.


Makuuhuoneessa on nyt aika autiota, kun kaappi on siirretty saliin jo aijemmin ja nyt vein vielä taimipöydän vintille säilöön. Suunnitelmia on jo huonekaluista joita makkariin haluaisin, mutta niitä täytyy miettiä joskus toisten, eli sitten kun sopiva sattuu kohdalle ja on varaa se ostaa.
Mukavaa kesää kaikille! Minä taidan lähteä keräämään nokkosia, kun sade on nyt hieman tauonnut..