maanantai 27. toukokuuta 2013

Hyvästi lomarahat

Eipä vienyt työnantaja lomarahoja, vaikka tällä hetkellä onkin yt-neuvottelut menossa. Ne vei pankki. Tänään soitin omalle pankkivirkailijalle, että laitahan se jo anotun ja myönnetyn asuntolainan nostamaton erä tilille, niin voidaan katto maalata ja pihavajan rakentaminen aloittaa. Hän lupasi rahat tilille vielä samana päivänä.
Onneksi olin niin laiska, että en samantien mennyt työpaikan vieressä olevaan maalikauppaan ja ostanut usealla sadalla eurolla maaleja, sillä tunnin päästä soi puhelin ja minulle ilmoitettiin, ettei sitä lainan toista erää voida minulle enää antaa, se olisi pitänyt nostaa 6kk sisällä ensimmäisen erän nostamisesta. Minä en moista asiaa muista ja kun olen nyt papereita selaillut, niin ainakaan toistaiseksi en ole sellaiseen pykälään törmännyt. Muistan vain ne puheet, että hiljaksiin remontoidaan kun itse kaikki tehdään ja silloin minulle sanottiin, että: "Soitat sitten kun lisää rahaa tarvitset,  niin samana päivänä ne tilille siirretään."
Pankki oli kuitenkin valmis tekemään poikkeuksen ja antamaan minulle sen lainan joka oli vielä jäljellä, mutta ehdot eivät ihan olleet minun makuuni. Ajatus oli, että olisin kaiken tarvittavan ostanut laskulle, kiikuttanut pankkivirkailijalle ja hän olisi sitten maksanut minun lainallani minun laskut, jos olisi ne hyväksynyt... Vitut sanon minä! Tässä maailmassa holhousasioista ei päätä mitkään pankkien Riitta-tädit, vaan pankista lainataan rahaa tarvitseville ja jos ei lainata niin sitten ei, mutta minun rahankäytöä ei pankki tällä tavalla vahdi. Jos minä en tajuaisi rahaa, olisin jotenkin sairas tai olisin vaikka menettänyt luottotietoni, niin silloin tarvitsisin jonkun joka huolehtii minun taloudesta, mutta ei siitä silloinkaan pankki päätä.
Minulla on ollut aina talous kunnossa. Toki pienipalkkaisena ihmisenä olen välillä syönyt pelkkää kaurapuuroa palkkapäivää odotellessa, mutta aina on kaikki laskut maksettu ajallaan ja opintolainan maksoin pois ennätysajassa. Mielestäni en törsää tai tuhlaa turhuuksiin, vaan ostan silloin kun jotain tarvitsen ja rahaa on, jos ei ole varaa jotain ostaa, niin sitten olen pärjännyt ilman.
Ensi viikolla olen menossa uuteen pankkiin neuvottelemaan lainasta ja pankin vaihdosta ja samalla vaihtuu myös kaikki vakuutukset toseen firmaan. Tärkeintä minulle tässä jupakassa on ehkä se kohtelu mitä osakseni sain. Jo lainan saanti oli aika vaikeaa ja kyyneliltäkään ei säästytty, mutta kun kaikki ratkesi parhain päin, niin päätin unohtaa ne erimielisyydet. Silloin jo koin olevani tyhmä ja jotenkin huonompi kuin se virkailija. Hän huolehti siitä kuinka remonttiin varattu raha ei riitä edes sisävessan rakentamiseen ja miten saisin sen riittämään kaikkeen muuhun. Meinasi eukolta muljahtaa silmämunat ulos kun kerroin, ettei tänne mitään sisävessaa ole tulossa. Tällaisissa asioissa kai kostautuu se, että koittaa elää "normaalista" poiketen. Kun se "normaali" on yleensä se vähimmäisvaatimus ja luksusta ja hyvää elämää on kaikki mikä on enempi kuin se "normaali". Silloin on näemmä todella vaikea tajuta miksi joku haluaa vähemmän, kuin sen "normaalin".  Normaali on sitaateissa siksi, koska koen olevani ihan normaali, kenties hieman outo ja välillä tyhmä, mutta normaali, ehkä peräti tavallinen tai jopa tylsä.
Jopa varsin läheiset ihmiset ovat epäilleet minua sairaaksi (varmaankin mieleltäni pipiksi) kun heidän mielestään tämä minun "eristäytyminen" ei ole normaalia. Omasta mielestäni en ole eristäytynyt. Täällä maalla on pakko vilkuttaa naapureille kun heitä näkee ja jos tarpeeksi läheltä kuljetaan ohi, niin pakko on jutella. Ei tarvinnut kaupungissa! Sain ihan yksikseen mököttää sisällä vaikka viikon ja kellekkään ei olisi tarvinnut puhua, postikin tipahti eteisen lattialle, joten postinhakumatkojakaan ei tarvinnut tehdä. Maalla olen myös paljon paremmin perilllä naapurieni tekemisistä ja he myös minun. Nytkin naapuri sahaa moottorisahalla polttopuita pätkiksi ja toinen naapuri (välimatkaa meillä n.1km) on rakentanut pihaansa uuden kukkapenkin ja suihkulähteen. Mitä teki naapurini kaupungissa? No ok, myönnetään, yks ukko hakkasi vaimonsa kaksi kertaa kuukaudessa ja miehän soitin poliisit paikalle joka kerta, hälytyskeskukseen ei loppuaikoina tarvinnu sanoa kun oma nimi ja he lähettivät yksikön paikalle.
Mutta nyt eksyin jo aika kauaksi alkuperäisestä aiheesta, eli lomarahoista. Lomarahat on pankin kettuilun takia varattu täysin katon maalaukseen, eivätkä ne edes riitä siihen. Se maalaus on sellainen asia, josta en ole valmis tinkimään. Jos kattoa ei nyt huolleta, niin muutaman vuoden päästä se täytyy vaihtaa kokonaan. Katon maalaus maksaa 2500€ ja lomarahoja olisi tulossa 700-800€. Loput koitin karsia kokoon kesä- ja heinäkuun palkoista, mutta siltikin jouduin nöyrästi ottamaan lakin (käännykän) kauniiseen käteen ja soittamaan mummolle.
Katto saadaan nyt maalattua, mutta muutoin ollaan kuin kusi sukassa, eli aika hiljaksiin koko kesä. Jos uudessa pankissa menee asiat hyvin, niin pihavajan rakentaminen voidaan aloittaa, mutta muutoin rakennusprojekti etenee aina silloin kun on rahaa. Ensi syksy tulee töissä olemaan pirun tiukkaa, vakkareilla on lomautusuhka päällä ja kaikki tuotantobudjetit on vedetty minimiin, nyt jos milloin saan/joudun käyttämään sitä mielikuvitusta ja "nyhjäämään tyhjästä", mutta aikaa ei ole yhtään sen enempää kuin ennenkään. Kenties on vain hyvä, jos tämä kesä vietetään kotosalla ja viimeistellään kesken jääneitä projekteja, niitä kyllä riittää. Kyllähän sen pihavajan ehtii rakentaa ensi kesänä tai sitä seuraavana, kun on tarvittavat rahat saatu säästettyä. Samalla jäisi voimia ensi syksylle ja mikäs se kesää vietellessä, jos ei olisi suorituspaineita remontin suhteen.


Eikä tullut tästä kuvatonta viestiä. Luumupuussa on yksi kukka. Parempi sekin, kun ei mitään.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Pasuunakukka


Sain tämän pasuunakukan viime syksynä ja se vietti talven salin nurkassa. Helmikuulla nostin sen työhuoneeseen lämpimään. Hyvin on lähtenyt kaksi kuolleen näköistä keppiä kasvamaan ja tänään oli se päivä, kun tuo oli pakko siirtää pois työhuoneesta, muutoin se olisi jäänyt sinne koko kesäksi.. Minä en ole mikään pätkä (171cm) ja olen viime päivinä saanut katsella ylös päin kun olen tuota pasuunakukkaa tutkaillut. Se saa viettää alkukesän kuistilla, kun siellä on pienempi yöpakkasten vaara kuin pihalla. Jossain veiheessa se pitäisi siirtää ulos asti, mutta ei ihan vielä. Pienistä öttiäisistä tuo on kärsinyt koko kevään, mutta josko vaiva helpottuisi kun voin kunnolla suihkuttaa koko kasvin, sisällä kun täytyy aina vähän varoa tapetteja ja huonekaluja.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Kesä ja kylvöt


Aamulla oli niin ihana ilma, joten päätin että nyt on jo kesä.  Sen kunniaksi laitoin viirin salkoon ja hellevaatteet päälle. Koko päivä onkin mennyt tuolla pihalla ja täytyy myöntää, että hieman poskipäitä kuumottaa.

Eilen vielä nupullaan, mutta tänään jo kukkii.

Suurin osa päivästä on mennyt kasvimaalla. Olen kylvänyt kaikki mitä tänä kesänä oli tarkoitus kylvää ja nyt vain odotellaan satoa. Maahan päätyi..
  • kelta- ja punasipulia
  • porkkanoita
  • lanttua
  • punajuurta
  • pinaattia
  • mustajuurta
  • salaattia
  • retiisiä
  • sokeri- ja ydinhernettä
  • tillä
  • persiljaa
  • kesäkurpitsaa
Nämä kaikki on siis kylvetty siemenistä ja ovat nyt tuolla hallaharsojen alla odottamassa itämistä. Kuistilla on lisäksi tomaattia, chiliä, steviaa ja timjamia. Laventeli ei itänyt ja esikasvatetuista lantuista tuli niin pitkiä rimpuloita, etten viitsinyt niitä maahan laittaa.
Viime syksynä istutetut marjapensaat ovat selvinneet hyvin talvesta ja kasvavat jo kovaa vauhtia. Mansikoille on tainnut käydä huonommin. Yhdessäkään puskassa ei ole elonmerkkejä vaikka niitä luulisi jo näkyvän. Odotan vielä viikon tai pari, mutta sitten täytynee ostaa uudet mansikat. Köpelösti on käynyt myös kirvelille ja mäkimeiramille. Maahan mätäni myös syksyllä kylvetyt valkosipulit. Huono juurinen luumupuu päätti kuitenkin selviytyä talvesta ja pian se alkaa olemaan jo hiirenkorvilla, samoin kirsikka. Toivottavasti ne molemmat jaksaisivat kukkia, vaikka eivät vielä satoa tekisikään.
Kesäkukkia kylvin myös. Maloppia laitoin matalaan laatikkoon kirvelin paikalle ja vanerilaatikkoon huussin edustalle laitoin ruiskukkaa ja kiinanasteria. Kasvimaalle laitoin rivin kehäkukkaa ja samettikukille pitäisi vielä jostain paikka keksiä. 


Äsken siirryin sisälle puuhastelemaan, kun pihalla alkoi tulla jo huono olo. Laitoin tuon talossa olleen vanhan liitutaulun tuohon valkoisen lipaston päälle ja sen yläpuolelle vielä tuon opetustaulun. Omiin silmiin se näyttää hyvältä, kunhan tuo sähköjohto saadaan vain paikoilleen ja opetustaulu suoristettua. Pienempi tilpehööri etsii vielä paikkaansa ja etsii sitä varmasti vielä pitkään. Nyt liitutaulun reunalle päätyi K-kirjain, jonka ostin Helsingistä. Sille seuraa pitää se itse tehty perhostaulu ja talosta löytynyt paperilennokki.


Taas on kuvaaminen salissa hieman haastavaa, mutta näkyy tästä se, että verhotangot ovat paikoillaan ja hieman verhojakin mallailin paikoilleen. Verhot ovat muutoin valmiit, mutta alareunat ovat vielä kääntämättä. Kun talo on kiero, niin jokainen verho on erimittainen ja siksi ne täytyy jokainen erikseen mittoa ja ommella sopiviksi.
Tässä kuvassa näkyy myös äidin tekemä pyöreä matto, joka tulee keinutuolin alle. Se on matonkuteista paksulla puikolla virkattu ja näyttää luonnossa paljon paremmalta (ja vihreämmältä) kuin kuvassa.


Verhot, jotka ovat muuten vihreät, nostavat ihan mukavasti sohvaa irti tuosta seinästä. Se roskalavalta löytynyt ryijy olisi liian leveä tuohon seinälle, joten sen avulle tuota sohvan koristetta ei saa erotettua seinästä, mutta jotenkin on tuohonkin silmä ehtinyt jo tottua, joten enää se ei minua häiritse.
Ikkunoiden väliin laitoin kuitenkin pienemmän ryijyn, joka on äitini isoisän eli Lauri-papan tekemä. Hän on tehnyt useammankin ryijyn ja tämä on niistä pienin. Minä muistan tämän lapsuudesta, mutta en seinällä, vaan liinavaatelaatikosta. Kyllähän se on varmasti seinälläkin ollut, mutta minä en sitä vain muista.
Sohvan patjan ympärille käärin hieman huopuneen armeijan vanhan viltin, jonka olen ostanut kirpputorilta. Vielä muutama tyyny lisää ja sitten se olisi siinä. 


Tässä vielä lähikuva ryijystä. Keskellä on kuulemma ruusu, mutta minä en sitä siinä näe. Värit ovat kuitenkin todella kauniit. 

P.S. Oli pakko laittaa tuo salasanasuojaus takaisin tuonne kommentointiin, sillä roskapostin määrä oli hirmuinen. Hieman se vaikeuttaa kommentointia, mutta sen kanssa täytyy vain tulla toimeen.

perjantai 17. toukokuuta 2013

Nyt kukkii!


Töiden jälkeen menin ulos ja tovin siinä seisoskelin, että mitähän sitä oikein tekis. Päätin sitten kantaa keinutuolin pihalle ja miettiä siinä keinuessa tätä ongelmaa. Pian huomasinkin kesän ensimmäiset voikukat nurmikolla ja menin niitä lähemmin katsomaan. Eihän ne mitään voikukkia olleet vaan narsisseja! Olen miltein varma, että istutin nämä ihan toiseen kohtaan pihaa viime syksynä, mutta nyt ne kasvaa ja kukoistaa keskellä nurmea. Nämä ovat viime keväänä ruukuissa ostettuja sipuleita ja kukkimisen jälkeen laitoin ne vajan hyllylle, syksyllä ne istutin ja vaikka ne ovat normaalia pienempiä ja "väärässä paikassa", niin olihan se iloinen ylläri löytää nämä.

Edellisen postauksen kumartelija on reipastunut ja pian sekin kukkii.

Viime kesänä sain eräältä pihalta akileijan ja saniaisen juurakoita ja niiden mukana on pihaan tullut myös idänsinililjoja. Vielä nekään eivät kuki, kun ovat niin varjoisalla paikalla, mutta nuput ovat jo suuria. Myös kaihonkukan nuput ovat aika isoja, mutta kevätesikot ovat vielä ihan onnettoman pieniä.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Modernia tanssia

 Ensin herkän musiikin säestyksellä tapahtuvaa arkaa varpaillaan sipsuttelua...


...sitä seuraa mahtipontinen musiikki ja jopa hieman agressiivinen "rinta rottingilla"-tanssiosuus.


Lopuksi kiitokset.


Joo, olen tainnut saada raitisilmamyrkytyksen, mutta oli vaan niin kiva olla päivä pihalla, että minkäs teet jos sitä hieman hupsahtaa siinä samalla. Tanssitaiteilijoina toimi tänään kirjopikarililjat ja yhtään en osaa sanoa, että miksi tuo alimmainen niin kovasti kumartelee. Kymmenen sipulia istutin ja kahdeksan iti. Itäneistä kaksi yksilöä on kuitenkin "nuukahtanut", ne ovat ihan saman tuntuisia kuin pystyt yksilöt ja koko ajan nuo nuokkuvat yksilötkin kasvavat, joten mikä lieneen on ne taivuttanut.
Ruohosipuli on tämän kevän ensimmäinen satoa antava kasvi tällä pihamaalla. Paljoa en uskaltanut ottaa, mutta sen mitä kokatessa tarvitsin, niin sain jo omasta maasta. Nokkosiakin pukkaa monesta paikasta ja ihan liian kanssa. Ajattelin kerätä pakastimeen keittoainekset talveksi ja jos koittaisin kuivattaa jonkin nipun myös viherjauheen ainesosaksi. Loput koitan jollain konstilla hävittää. Ja ruohosipulihan on ostettu kaupan vihannessastolta viime keväänä ja istutettu ensin ruukkuun ja kun laatikot valmistuivat syksymmällä, niin silloin siirsin sen sinne. Hyvältä näyttää puska ja uskallan jopa toivoa, että se kukkisi tänä kesänä.


Tässä on päädyssä olevan kukkapenkin ylläri. Ritarinkannus, joka kasvoi koko viime kesän todella kituliaasti ja syksyllä minä epähuomiossa kiskaisin koko kasvin juurineen irti maasta. Kasvi on tainnut antaa minulle anteeksi moisen mokan, kun nyt jo näyttää näin hyvältä. Muutoinkin viime kesänä istutetut kukat näyttävät voivan hyvin. Jokunen on hävinnyt penkistä, mutta ne jotka ovat jäljellä, niin ovat kyllä levinneet (sekä hyvässä, että pahassa) ja tuuheutuneet huomattavsti.


Köynnösruusuista Flammentanze oli kokenut kovia talven aikana, kun myyrän pirulaiset oli käyneet syömässä kuoret varsista. 


Onneksi en ehtinyt tuomita koko kasvia kompostiin, sillä tänään huomasin pienen punertavan verson ihan ruusun juurella. Kyllä se sieltä vielä kasvaa ja ensi talveksi pitää varret suojata vielä paremmin.


Nipa-nappula vietti koko päivän huussin portailla ja siitä se tarkkaili pihan tapahtumia. Minä näin kevään ensimmäiset haarapääskyt ja samoin elämäni ensimmäisen pensastaskun. Västäräkitkin ovat viimein saapuneet näille tienoille, ennen tätä päivää en ollut niitä nähnyt. Niilon bongauksista en voi olla kovin varma, mutta naapurin punaisen kissan piskilöinen todistettavasti huomasi. 



Lisäys: Ihan pakko vielä lisätä, että on aika erikoista, kun taivaalla lentää haarapääskyt ja lintulaudan paikalla maata kuopsuttaa kaksi punatulkkua.. :)

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Vähän väriä osa 2

Taas olen hieman leikkinyt ja jonkinlainen ajatus alkaa hahmottua. Minä tykkään noista punaisista ikkunapielistä ja päätinkin, että ne jäävät. Katosta taitaa tulla tumman harmaa, mutta ei ihan pikimustaa ja seinien väri päätetään sitten kun on sen aika. Perinteitä kunnoittaisin parhaiten, jos en värejä muuttaisi, mutta katsellaan miten tässä käy.



Kotimatkalla näin hirven. Se rauhallisesti käveli yli tien ja kun kohdalle pysähdyin, niin aikammen toisiamme tuijoteltiin ennen kun hän kääntyi jatkamaan matkaa samaan rauhalliseen tahtiin. Hieno eläin on hirvikin ja siitä on aikaa kun olen sellaisen viimeksi nähnyt ja täällä asuessa tämä oli ensimmäinen kerta.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Vähän väriä


Palataampa aiheeseen Musta vai punainen?, eli katon väriin. Maalaus olisi edessä ihan kohta eli jos ei jo tässä kuussa, niin sitten ihan kesäkuun alussa. Säät ovat olleet aika huonoja maalausta ajatellen ja maalari jo soittelikin, että eivät päässeet niin ajoissa aloittamaan kautta kun olisivat halunneet. Minun kannalta hyvä, sillä se väri on edelleen päättämättä. 
Ylhäällä on kiinteistönvälittäjän ottama kuva talosta ja sen lähetin Tikkurilan sivuilla olevaan värisuunnitteluohjelmaan. Itsekkin olisin voinut kuvan käsitellä ja ilmaiseksi, mutta kun laiskuus iski, niin maksoin 17€ siitä ilosta, että joku muu käsitteli kuvan minun puolesta. Maksussa tapahtui jokin moka (luultavasti oma moka) ja vaikka kaikki näytti minun näkövinkkelistä olevan oikein, niin maksu ei ollut kirjautunut sen firman tietoihin joka kuvat käsittelee. Tänään soitin sinne ja kun he huomasivat maksun olevan ok, niin noin 50min ja kuva oli Tikkurilan sivuilla käsiteltynä ja minä sain alkaa maalailemaan. 
Alla olisi muutama kuvakaappaus maalausohjelmasta. Aika pienihän toi talo näissä kuvissa on, mutta kun ei minun taidoilla parempaan pysty.
 

Tällaisen keltaisen värityksen omaava suurempi talo on minun kauppamatkan varrella ja se talo näyttää hyvältä, mutta täysin tämä ei minua vakuuta. Kiva, mutta....


Kodin Pellervo-lehden viimeisessä numerossa oli kuva talosta jonka väritys oli tämä ja se oli myös hyvännäköinen talo. Tämä taitaa olla näistä kokeiluista minun lemppari.


Tämän laitoin lähinnä vitsillä mukaan, sillä tästä talosta ei ikinä tule punaista!

Tässä oli tämän päivän saldo ja huomenna jatkuu. Olen sairaslomalla kevätflunssan takia ja mikäs sen parempaa kun unohtaa työmaat (niin kotona kuin töissäkin) ja leikkiä väreillä. Parasta olisi jos saisi sotkea sormet oikeilla väreillä, mutta nyt täytyy tyytyä tähän netissä värittämiseen.
Niin ja päättääkkin pitäisi. Maalari voi soittaa jo huomenna ja kysyä värisävyn numeroa...

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Mööpelit


Nyt on vihdoinkin saliin laitettu ensimmäiset huonekalut omille paikoilleen, tai ainakin tämän hetkisille paikoilleen. Yläkuva on otettu ovelta ja siitäkin jo huomaa, että valmiina (remontin osalta) on vain puolet salista. Toinen puolikas on vielä romua täynnä.


Päätyseinälle ikkunoiden väliin tuli tuo astiakaappi, joka on tähän asti ollut makuuhuoneessa. Hieman näyttää kaappi pieneltä näin korkeassa ja tyhjässä tilassa, mutta kun saadaan verhot, loput huonekalut, matot ja kaikki muu tilpehööri paikoilleen, niin kenties kaapin pienuus silloin on jo hävinnyt. Tuohon yläpuolelle mahtuisi hyvin myös jokin taulu ja jonkin verran löytyisi valinnanvaraa omistakin varastoista.


Tämän kuvan lipaston olen saanut äidin ystävältä ja ensin ajattelin sen maalata, mutta valkoinen on sittenkin hyvä, varsinkin kun minulla on valkoinen 50-luvulta peräisin oleva keinutuoli joka tulee tuohon pönttiksen eteen lipastolle kaveriksi. Kuva on huono, kun aurinko valotti lipaston pelkäksi möykyksi.
Matot nakkasin lattialle ihan vain suojaamaan uutta maalia, mutta kovasti näistä matoista pidän. Ne ovat mummoltani saatuja ja luultavasti myös mummon itse kutomia villalankamattoja. Väreinä on harmaa ja murrettu vihreä. Tuota alempaa kuvaa katsoessa tulee mieleen, että olisi kiva saada pieni maton pätkä ovelle kynnysmatoksi ja lipaston mittainen matto lipaston eteen. Ruokapöydän alle kaipaisin isoa mattoa, jotta syödessä on varpaat lämpimällä matolla eikä kylmällä lattiala. (Kuinkahan monta kertaa tuota pöytää edes ruokailuun käytän, kun niin olen jo tottunut tätä keittiön pikkupöytää käytämään?)


Näistä alimmaisista kuvistä näkee myös sen, että pari tyhjää kulmaa tässä sisustuksessa olisi, joten jotain täytyy kehitellä. Vintiltä haen ainakin yhden kukkapylvään ja pienehkö ruskea sivupöytäkin minulla on. Hieman häviää tuo kaunis sohva seinään, kun ovat niin saman värisiä, mutta vielä en ole valmis kumpaakaan maalaamaan, joten toivotaan, että verhot ja sohvatyynyt auttavat asiassa.


Kyllä on ihana olo kun alkaa valmistumaan paikat ja saan laittaa tavaroita kaappeihin. Työhuoneessa on aivan kamala kaaos ja senkin saan nyt pikkuhiljaa järjestykseen. Kestää vielä vuosia, että kaikille tavaroille on ne omat paikat löytyneet, mutta tästä se lähtee. Ehkä kummityttö Ada (8kk) voi rippikoululaisena sanoa, että tätilässä on aina ollut tuo kukkapurkki tuolla pöydällä tai että aina on tuo taulu ja lipasto olleet yhdessä vaikka paikka onkin vaihtunut.