lauantai 30. maaliskuuta 2013

Pulpetti


Ei ole taas järjen hiventäkään minun touhuissa. Keräsin nimittäin eräältä jätelavalta mukaani vanhan pulpetin, eikä se ole edes niin vanha että se olisi wanha, mutta täällä se nyt on. Enpä juuri nyt osaa sanoa mitä sillä teen, mutta kenties siitä tulee apupöytä kanalaan tai sitten ei. Jalat voisivat olla ruosteiset ja itse pulpetti olisi kiva saada puupinnalle, mutta olisiko tälle siltikään käyttöä? Aika näyttää..

 
Jos jokin on varma, niin se että kannen sisäpuolelle ei tehdä mitään! Rauli Badding Somerjokea on fanitettu useammassa tekstissä. Myös Marlin hedelmäviinit on mainittu pariinkin kertaan ja jottei ilta ihan tylsäksi kävisi, niin Sultan-kondomit ovat myös olleet kovassa huudossa. Ei taida ihan ala-asteen pulpetti olla kyseessä..


Kannesta löytyy myös päivämääriä. Lokakuun 10. päivä vuonna 1974 on satanut ensilumi jonnekkin päin maata kello 10.15. Viesti on varmaankin kirjoitettu äidinkielentunnilla, mutta en uskalla kovin suureen ääneen arvostella, sillä itsekkin vietin äikäntunnit muutoin kun opiskellen.


Viineistä ja kondomeista huolimatta, joku on myös ryhdistäytynyt ja ainakin aloittanut röökilakon. Toivottavasti lakko onnistui, sillä varsin pian sitä lakkoa olisi kestänyt 39 vuotta.

torstai 28. maaliskuuta 2013

Helsingissä

Viime lauantaina lähdin junalla Hämeenlinnaan mummoni 80-vuotis synttäreille. Matka ei mennyt ihan niin kuin olin ajatellut, sillä junasta hajosi veturi. Tunnin ja vartin olin myöhässä kun Vanajanlinnaan saavuin ja muut olivat siinä vaiheessa jo pääruokaa hakemassa.
Vantaalla olin sukulaisilla yötä ja sunnuntaina käytiin hieman kirpputorilla ja Koiramäen Pajutallilla. Tuo pajutalli oli todella kiva paikka ja jos olisin ollut autolla, niin olisin varmaan ostanut pari isoa koria, mutta junalla en viitsinyt niitä raahata.
Maanantaina olikin sitten pitkä päivä. Aamusella lähdin Helsinkiin kiertelemään ja katselemaan paikkoja. Iltapäivällä tapasin vielä ystäväni, jota en tapaa läheskään niin usein kun haluaisin. Seuraavan kerran tapaamme kuitenkin jo kesällä (viime kerrasta on miltein neljä vuotta), sillä nämä likat lähtee Istanbuliin! Jee!!
Reissubudjetti oli tiukka, mutta pieniä ostoksia tarttui silti mukaan. Tatarinsuon Antiikin vieressä olevalta Löytötorilta ostin tuon ilmapuntari/lämpömittarin. Kuvullinen munakuppi on ostettu Destiny-nimisestä liikkeestä. Kiva liike, jonka mainoksia olen monissa lehdissä nähnyt. Hinnat olivat aika huikeita monien tuotteiden kohdalla, mutta onneksi sieltä löytyi myös niitä hieman edullisimpia tavaroita. Samassa liikkeessä ihailin myös perhos- ja ötökkätauluja, mutta ei ne niin hienoja olleet, että olisin yli sata euroa niistä maksanut.


Oma perhostauluni on pienen pieni ja perhonenkin on kuivunut hieman kieroon, mutta se oli halpa ja ennen kaikkea, ihan itse tehty. Lasilaatikon ostin Helsingistä ja liikkeen nimi taisi olla Kellopeli. Laatikolla oli hintaa 5,90€ ja vastapäisestä Sinellin liikkeestä ostin tuollaista mustaa ohutta vaahtomuovin kaltaista materiaalia. Minulla ei ole mitään hajua, että mitä se on, mutta soveltui tarkoitukseen vallan mainiosti. Leikkasin siitä arkista pari sopivan kokoista kappaletta ja laitoin ne rasian pohjalle ja siitten vaan perhonen nuppineulalla kiinni taustaan. Perhonen on löytö viime kesältä. Nurmikolla oli vasta kuollut perhonen ja sen siivet sain avattua ja neulojen avulla laitoin sen kuivumaan vessapaperirullan kylkeen. Siinä se on sitten kuivunut tähän päivään asti. Kierohan siitä tuli, mutta ei maksanut sataa euroa.


K-kirjaimen ostin Primaverasta. Kirjaimen puu on peräisin vanhasta Indonesialaisesta kalastaja-aluksesta. Kun alukset eivät ole enää merikelpoisia, niin niistä tehdään sisustustuotteita, kirjaimien lisäksi myös huonekaluja. Jotenkin tuo kirjain kiehtoi minua, vaikka en yleensä olekkaan niistä kirjaimista niin kovin innoissani. Tuolle K:lle on paikka jo suunniteltuna, mutta palataan siihen sitten kun sali on valmis.
Pajukori ja litran-mitta ovat Pajutallilta ostettuja. Korilla kuskaan shampoot ja saippuat saunalle. Talvella niitä ei voi säilyttää saunalla, sillä ne jäätyvät. Mitta on tarkoitettu linnunsiemenien kantamiseen. Vaikka rotta näyttää hävinneen tältä erää muille maille, niin ensitalven ruokinnat täytyy tarkkaan suunnitella. En halua rottia, en edes yhtä, mutta siltikin haluan lintuja ruokkia. Eiköhän se jotenkin onnistu.


Viimeinen kuva on Tuulalle. Nostin pasuunakukan salista työhuoneen lämpimämpään ilmastoon kuukausi sitten ja toistaiseksi näyttää ihan hyvältä. Pienimpiä lehtiä tuo välillä pudottaa, mutta kasvaa koko ajan ja lehtien värikin on hyvä nyt kun aloitin lannoittamisen. Toivotaan vain, että kasvi mahtuu ulos talosta siinä vaiheessa kun pihalla on tarpeeksi lämmintä.


Lisäys. Ihan unohdin kertoa, et meille tulee viiriäisiä! Siellä Pajutallilla oli niitä ja ne oli niin kivan näköisiä ja yllättävän sosiaalisia ja pirteitä, et kyllä niitä meillekkin tulee. Kanalaa ei vielä ensi kesänä saada valmiiksi, mutta josko jo sitä seuraavana kesänä. Ja ainahan siellä kanalan nurkassa on muutamalle viiriäiselle tilaa :)

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Aurora borealis





Kuvaajan kannattaisi mennä kursseille, mutta muutapa ei tähän tarvinne lisätä...

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Puiden kaatoa

Takapihalla on ollut pihlaja ja tuomi, jotka ovat sotkeneet katon, raapineet seiniä ja ikkunoita ja ovat päässeet muutoinkin hieman villiintymään. Tänään ne kaadettiin pois. Ensin ajattelin istuttaa tilalle syreeniaidan, mutta makuu- ja työhuoneseen tuli niin paljon lisää valoa, että täytynee hieman miettiä uudelleen. 
Talon takunen on todella paahtava paikka ja maakin on aika köyhää ja kuivaa, joten paljon täytyy tehdä maanparannustöitä ennen kun sinne voi jotain istuttaa ja sitikin sen jonkin täytyy olla aika sisukasta laatua. Tyrniä haluaisin, mutta en ole ollenkaan varma mitä tyrni paikaltaan on vailla. Talon takana on tonttia vain muutama metri ennen naapurin maita, joten ei sinne kovin suuria voi sunnitella. Kiva se tila olisi silti ottaa jollain tapaa hyötykäyttöön.



Urakkaa jäi vielä seuraavillekkin päiville. Huomenissa koitan keräillä noita risuja vähemmäksi ja tuo viimeinen pystyssä oleva runko kaatuu, kun olemme täällä isän kanssa molemmat taas paikalla. Se on nimittäin kallellaan talon päälle ja se täytyy köysien kanssa ohjata kaatumaan oikeaan suuntaan, eli mieluiten juuri päinvastaiseen suuntaan. Tuo iso antennikin saa lähtöpassit vielä tälle keväälle. Se on pultattu kiveen ja hieman vaatii rälläkkää avuksi, mutta ei se tuonna jää. Isä olisi maalannut sen punaiseksi ja tehnyt siihen keltaisia ympyröitä jonka jälkeen se olisi ollut tilataideteos, mutta ehkäpä se siltikin viedään vaan kaatikselle.


Kovasti kukkii joulukaktus makkarin ikkunalla (se on toinen kukinta viime syksyn jälkeen) ja näköjään Niilo istuu taas kerran keittiönpöydällä. Täytyy varmaankin keksiä jonkinlainen väliverho keittiön ja makkarin välille, jottei linnut lentele ikkunoihin nyt kun näköeste on poissa. Mitenkähän sopisi sellaiset lankarullaverhot...


Rotasta vielä sen verran, että se voi hyvin. Myrkkyä en käytä, koska en uskalla ottaa riskiä tuon koiruuden tai naapuruston kissojen suhteen. Pihassa pyörii nykyään myös pari metsäjänistä aikasta ahkeraan ja niin kauan kun ne pysyvät erossa minun istutuksista, niin en halua niitäkään myrkyttää. Terveystarkastaja myös sanoi, että se pesäänsä kuolemaan mennyt rotta ei tuoksu mitenkään hyvältä ja mitekä sen raadon saisi pois tuolta talon lattiarakenteista ilman lattian purkamista. Hän suositteli kaikkien mahdollisten ruokailupaikkojen poistoa (lintujen ruokinta on lopetettu talipalloja lukuunottamatta) ja loukkuja, joissa on syöttinä rottien suurinta herkkua, eli cashewpähkinöitä. Ilmoitan kun tulosta tulee, jos tulee.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Rotta

"Nuuh, nuuh. Uskaltaakohan lähteä ulos?"

"Vaikuttaa aika rauhalliselta..."

"Vauhdilla vaan ohi tuon karviaisen!"

"Jes! Nyt voin hetken ruokailla rauhassa."

"Ja sitten kiireen vilkkaa takaisin kotiin"

Joskus olen netissä katsellu vastaavaa kuvasarjaa seikkailevista Ikean Råtta-leluista ja ajattelin että, tokihan aito on aina parempi... :)
Eilen tuon otuksen huomasin, kun se ravasi talon ja lintulaudan väliä koko illan ja rottahan se on. Olisin toivonut kärppää tai vaikka piisamia, mutta turha niitä tosiasioita on kiistää, rotta mikä rotta. Tosi ikävät ja ristiriitaiset fiilikset, kun otuksen puuhia on kiva seurata ja se on myös aika uskomattoman ihanan värinen. Jos minulla olisi lemmikkirotta, niin se voisi olla juuri tuollainen, ei sellainen valkoinen ja punasilmäinen. Lemmikkirotta on vain täysin eri asia, kuin talon alla pesää pitävä yksilö ja siitähän täytyy päästä eroon. Illalla virittelin vanhan talosta löytynen rotanloukun tuohon trukkilavan viereen ja yön aikana ei ollut saalista tullut. Valitettaasti, päivällä oli ansa lauennut ja yksi talitintti oli päässyt hengestään. Ketuttaa, kun olin niin tyhmä, etten ansaa sen kummemmin suojannut, mutta enpä tee samaa mokaa enää toistamiseen. Isä rakensikin loukulle jo suojan, jotta sinne ei jatkossa pääse ruokailemaan muut kuin se rotta, toivottavasti.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Mattomikko


Heti alkuunsa tunnustan, että minä vihaan imurointia ja siksi sitä ei täällä harrastetakkaan, ei ainakaan tarpeeksi usein. Perus imuri on hankala säilyttää ja käyttää, johto on aina liian lyhyt, kone kolhii kulmia ja jää jumiin huonekaluihin, koira pelkää sitä ja pölypussia saa olla koko ajan vaihtamassa, kun puuroska täyttää sen heti. Ja puuroskaa meillä riittää kun puilla pääasiassa lämmitetään. Helpompaa olisi lakaista lattiat harjalla ja kihvelillä, mutta silloin on vaikea saada roskia pois matoista.
Apu ongelmaan on lojunut tuolla salissa siitä asti kun talon ostin, mattomikko nimittäin. Olen pari kertaa meinannut nakata sen kaatopaikkakuormaan, mutta jotenkin se on kuitenkin aina jäänyt tekemättä. Kenties esineen retrous (onko se edes sana?) on kiehtonut minua, tai se kuinka äiti muisteli omaa lapsuuttaan ja mattomikkoja.
Oli se syy mikä tahansa, niin tämä yksilö vältti kaatopaikan ja eilen, äidin kehoituksesta, kokeilin sen toimintaa ekan kerran ja sehän TOIMII! Ei tarvita sähköä, ei meteliä, ei perässä roikkuvia johtoja ja vekotin on niin nätti, että se voi tällaisessa talossa olla vaikka koko ajan esillä ja ennen kaikkea, se pyyhkii kitaansa kaikki roskat matoista ja suurimmat kököt myös paljaalta lattialta. Ei tarvitse enää selailla lehdistä imuriuutuuksia sillä silmällä, kun löysin jo omani ja vaikkei tässä olekkaan ajovaloja, niin vapiskaa kaikenmaailman dysonit et kumppanit! Niin ja näitähän saa vielä nykyäänkin mm. Novakari Oy:ltä.




sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Tiski

Täällä podetaan tiskiahdistusta ja nyt en puhu siitä keittiössä odottavasta tiskistä, vaan tästä kaupan vanhasta tiskistä. Sen purkaminen olisi piakkoin edessä, mutta jotenkin ei raskisi noin hienoa tiskiä polttopuiksi laittaa.


Tiskin takaa löytyy laatikoita...


....ja laareja.


Laatikoille ja laareille olen jo keksinyt käyttöä, mutta muutoin tiski saa palvella talon lämmittäjänä. Voihan siitä joitain lautoja saada myös kirjahyllyyn.
Isä myös löysi sen ensimmäisen lahon kohdan tästä talosta. Salin yhden ikkunan kulmasta on joskus päässyt vettä sisään, sillä ikkunan alapuolella oleva lankku on lahonnut noin 15cm matkalta ja samoin tuo pystylankku tuossa oikealla. Alla oleva hirsi on kokenut lähinnä vain pientä pintavauriota, mutta hieman pitää korjauksia tehdä. Olisihan se ollut liian hyvää ollakseen totta, että yli sata vuotiassa hirsitalossa ei mitään korjattavaa olisi ollut. Jossain vaiheessa mietinkin, miten ollaankin vain pelkällä pintaremontilla selvitty.


P.S. Villapullan Hanna ja Pellonperän emäntä Reeta ovat molemmat haastaneet minut blogeissaan vastaamaan 11 kysymykseen ja keksimään 11 kysymystä seuraaville bloggaajille. Kiitos molemmille ja anteeksi etten ole saanut vielä vastatuksi haasteeseen. Kyllä minä vielä joku päivä niihin kysymyksiin vastaan, mutta se näköjään nyt hieman kestää..

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Seinäjoen käsityömarkkinat

Tänään ajettiin aamusella Seinäjoelle käsityömarkkinoille. Siellä oli messukeskuksessa kolmet messut yhtäaikaa ja tarjolla oli käsitöiden lisäksi nukkekotijuttuja ja antiikkia. Viime aikoina olen törsännyt niin paljon kirpputoreille, että ajattelin ensin jättää tämän reissun välistä, mutta senttejä tarkkaan laskettuani päätin sittenkin lähteä mukaan.

Lisää kasattavia nukkekotijuttuja löytyy Gepetton sivuilta

Messuilta mukaan tarttui iso pala armeijan harmaata sarkakangasta. Nyt kotona mietin, että sitä olisi voinut ostaa toisenkin palan, sillä käyttöä sille kyllä löytyy. Tuon palan aijon saada riittämään keinutuolin päälliseen, pariin tyynylinaan ja ajattelin tehdä siitä myös palopeitteelle suojapussin.
Pitsiliinalle äiti sanoi jonkin nimenkin, mutta en sitä enää muista. Kaunis se on ja siksi sen ostinkin vaikken juuri nyt osaakkaan sanoa mihin sen laitan.
Nuo pikkupussit ovat nukkekotiin. Saman naisen olen tavannut jo aijemmin muistaakseni Lahden nukkekotimessuilla ja silloin jo mietin pienen kukkatelineen ostamista, mutta jostain syystä en raskinut sitä ostaa. Nyt ostin sen lisäksi myös sohvan ja pirtinpöydän tuoleineen. Pusseista löytyy siis tarvittavat puuosat kyseisiin tuotteisiin ja ne saa itse liiman kanssa kasata. Se milloin nämä huonekalut valmistuvat on iso arvoitus. Koko nukkekotiharrastus on ollut aikalailla jäissä jo miltein pari vuotta. Intoa ja ideoita olisi kyllä, mutta ei vaan ole aikaa ja silloin kun on aikaa, niin on myös miljoona tärkeämpää tehtävää jonossa odottamassa toteutusta.


Messuilta tarttui mukaan myös tämä vanha peltirasia. Tuota tarraa olen nyt miettinyt. Onko oikeasti myyty suklaarasianmallisessa ruusurasiassa kahvia? Vai onko tarra eksynyt rasian kanteen jostain toisesta purkista vuosia sitten?


Kotimatkalla poikettiin vielä raviradan kirppiksellä ja sieltä tarttui mukaan tämä vanha koulutaulu. En saanut hyvää kuvaa siitä otettua kun salissa oli jo niin hämärä, eli todellisuudessa taulussa on loistavammat värit. Kuvassa on Petsamonvuonon perukka.


Petsamo-taulu oli jo maksettu ja matkaa oltiin jatkamassa seuraavaan pöytään, kun myyjä antoi minulle kaupantekijäisinä tämän käärmetaulun. En tiedä, että johtuiko tämä siitä että oltiin puhuttu tinkaamisesta ja olin kertonut etten osaa tinkiä vai siitä että olin sanonut asuvani vanhassa koulussa ja taulu pääsee siten ns.kotiinsa. Kenties tämä hieman elämän kolhima käärmetaulu on ollut myyjän riesana jo vuosia ja hän näki nyt hyvän mahdollisuuden päästä siitä eroon. Kuka sen voi tietää, mutta ihan mielelläni minä senkin mukaan otin, hamsteri kun olen.