sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Kevättä kohti

Viime syksynä ostettu oliivipuu näyttää aika onnettomalta vietettyään talven salissa. Tänään olen nostanut sen talon lämpimään päätyyn ja tarkoitus olisi vaihtaa siihen mullat ja aloittaa kevyt lannoitus ja reilumpi kastelu. Toivotaan parasta, vaikka nyt näyttää hieman heikolta.


Myöskin pelargoniat ovat päässeet makuuhuoneeseen. Vaaleanpunaisissa ruukuissa olevat ovat olleet samoissa mullissa jo kaksi vuotta ja mummulta saatu on edelleen muoviruukussa, joten kaikki saavat uudet ruukut ja mullat, mutta eivät ihan vielä. Keräävät ensin hieman voimia talven jäljiltä ja kun valo vähän vielä lisääntyy, niin sitten pääsevät uusiin multiin.


Viime kesän chileistä on kaksi edelleen työhuoneen ikkunalla ja kovasti koitan pitää ne hengissä kesään asti, mutta varmuuden vuoksi kylvin tänään uudet chilit. Toissa kesänä sato oli suuri ja sen sadon siemenistä oli viimevuotiset chilit ja samaa satoa on myös nämä tänään kylvetyt. Itävyys on varmaan huonompi kun viime keväänä, mutta eiköhän niistä edes muutama lähde kasvuun. Viime keväänä kylvin omia ja kaupan siemeniä ja silloin omat olivat paljon nopeampia itämään ja taimista tuli vankempia kun kaupan siemenistä. 
Seuraava kylvö onkin vasta kuukauden päästä, mutta sitten saankin kylvää jo useampia kasveja. Tarttui kesäkurpitsan siemenet mukaan kun kaupassa kävin ruukuja ja multaa ostamassa. Tarkoitus oli ostaa ne taimina, mutta kun siemeniä sai luomuna ja taimia ei välttämättä saa, niin kasvatetaan nekin sitten alusta alkaen ihan itse.


Toissapäivänä vilkaisin keittiön ikkunasta pihalle ja meinasin tipahtaa persiilleni. Pihan puut olivat täynnä teeriä! Pikaisesti koitin niitä laskea, mutta ihan en siinä onnistunut. Varmaan noin 20-30 niitä oli. Kuvia en juuri saanut, sillä Niilo ei hyväksynyt sitä, että minä hiivin pihalle ilman sitä ja se protestoi haukkumalla.


lauantai 19. tammikuuta 2013

Voihan vintilä

 Olenko perustanut eteiseen vanhojen työkalujen hautausmaan? Vai onko siellä kenties tilataideteos?


Eihän siellä ole sen ihmeempää, kuin minun uusi naulakko :)


Idea on peräisin jostain muutamia vuosia sitten nähdystä sisustuslehdestä ja nyt en enää tarkkaan muista miten niitä vintilöitä oli siinä naulakkona käytetty, mutta tämä on minun versio siitä ideasta. Vintilät olen kerännyt vähän sieltä sun täältä, kirpputoreilta lähinnä ja olen maksanut niistä noin 5€ kappaleelta, kaksi olen tainnut saada ilmaiseksi. Kaikki viisi vintilää olivat jo hankittu siinä vaiheessa kun talon ostin, joten naulakko on ehtinyt muhia mielessä jo jonkin aikaa.
Puisia kahvoja on hieman höylätty tasaiseksi seinänpuolelta ja ne on sen jälkeen vain hakattu kiinni hirsiin käsintaotuilla aspeilla. Aspit on takonut jonkun bloggaajan poika (vai olikohan mies?) ja toimitus oli nopea ja käsittääkseni matkahuollon taksa oli suurempi kuin aspien hinta. Äiti tietää tarkemmin, sillä hän tilasi nämä minulle synttärilahjaksi.
Täytyy kyllä myöntää, että hieman epäilin itseäni sillä hetkellä kun isä alkoi hakkaamaan hakasia hirteen, mutta lopputulos on hyvä. Se pihavaatteista ja kummallisista rääsyistä kertyvä läjä saa edelleen sijaita portaiden alla piilossa, mutta tuohon naulakkoon saavat vieraat laittaa vaatteensa ja itse voin kaupunkitakkia säilyttää tuossa. Kesäksi olisi kiva ripustaa esim. olkihattu tuohon naulakkoon, tosin se hattu täytyy ensin vain ostaa.

 

perjantai 18. tammikuuta 2013

Mysteeri ikkuna

Talon takana on ikkuna, joka on laudoitettu umpeen. Koska ikkuna on ollut kaupan varastossa, niin ajatelin, että se on aikoinaan peitetty, jotta on saatu koko seinätila käyttöön. Koska saliin tarvitaan ainakin yksi ehjä seinä, niin ikkunaa ei ole ollut tarkoitus avata. Hetki mietittiin, että luotetaanko vanhoihin eristeisiin ja levytetään seinä vanhojen pinkopahvien päälle, mutta päätettiin purkaa pahvit pois, jotta voidaan myös eristää ikkunan kohta kunnolla.


Mutta ylläri pylläri... Siellä ei ollut mitään ikkuna! Ulkopuolella on siis täysin feikki-ikkuna. Miksi? Minä en todellakaan tiedä, mutta eipä tarvitse eristää seinässä olevaa reikää.


Tämän kauniin kortin on rouva Elma Knutar saanut marraskuun 9.päivä vuonna 1929 Lapväärtissä asuneelta Elviltä. Olisikohan ollut Elmalla synttärit, kun Elvi häntä niin sydämellisesti onnitteli. Ja naisten nimistä en ole olenkaan varma, sillä ensimmäiset kirjaimet ovat ihmeellisen näköisiä kiekuroita, joita minä en osaa lukea. E-kirjain olisi kuitenkin se loogisin vaihtoehto. Kortti löytyi jostain purkujätteen seasta ja se päätynee kehyksiin ja seinälle.


P.S. Ensimmäinen katonmaalaja ei ollut minun rahoista kiinnostunut, sillä hän jätti tulematta sovittuna ajankohtana. Toinen mies tuli paikalle sovitulla hetkellä ja hän saapi ensi toukokuussa maalata minun kattoni ja vieläpä ihan kohtuu hintaan. Nyt täytyisi vaan päättää se väri...
Salin tapetin olen jo päättänyt ja päädyin siihen tummaan eläintapettiin, josta kuvankin tänne jo laitoin. Se seinissä ollut vanha tapetti ei tuntunut niin kivalta kun sitä enempi seinillä näki ja kun olin jo kivan tapetin löytänyt, niin ei sitä ihan helposti saa pois mielestä.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Seinä on kaatunut!

Minä olen viettänyt ihan mukavan alkuviikon viettelyksen, onnellisten ajatusten ja keijupölyn maailmassa. Isä puolestaan on kaatanut seiniä. Salissa ollut väliseinä on siis poissa ja olihan se kiva tulla tänään töistä kotiin, kun ensimmäistä kertaa näin salin koko tilan sellaisena kun se tulee olemaan (kivaa on myös se, että minun viikonloppu alkoi tänään). Hieman on vielä purkutöitä jäljellä, mutta hommat etenee kivasti. Nyt voin ensimmäistä kertaa oikeasti sanoa, että tuosta salista tulee hyvä!


Väliseinä oli siis tuossa sohvan takana, lattiassa raja näkyy selvästi. Tuossa ikkunassa on ollut luukku edessä ja samaiselta seinältä löytyy vielä toinenkin ikkuna, kunhan pahvit saadaan pois. Saliin tulee siis neljä ikkunaa, kaksi etupihalle, eli saunalle ja pihatielle päin, ja kaksi talon päätyyn elikkäs kasvimaata kohden. Etupiha on varjon puolella aamun ensimmäisiä tunteja lukuun ottamatta, mutta se kesäillan viimeinen aurinko paistaa noista päätyikkunoista suoraan saliin.


Kierrätys on kunniassa tässä taloudessa ja kaikki se purettu puu, jota ei voida muualla käyttää, päätyy pönttikseen. Onhan tuossa taas hieman poltettava. Eihän se lämpötaloudellisin vaihtoehto ole, jos lämmitetään laudankappaleilla, mutta ne ovat ilmaisia ja muutoin joutuisivat kaatopaikalle. Ja mie olen pihi..


Kun sain ensimmäisen kosketuksen saliin tilana, niin heti alkoi se pieni sisustuskärpänen heräillä. Tänne oli jätetty kaupan peruja oleva vanha laari ja siitä tulee minulle uusi kirjahylly.


Olen viimeiset pari tuntia etsinyt netistä erästä blogia, jonka nimestä muistin vain sanan pilvi. Löytyihän se lopulta ja seuraava kuva on sieltä törkeästi kopioitu. Kuvassa on se mikä minun laarista tulee, kunhan se kasvaa aikuiseksi (minä itse en aijo koskaan aikuiseksi kasvaa ja työtkin sitä tällä hetkellä edellyttävät). Minun laarista puuttuvat lootien kannet, pienet laatikot ja se hylly siinä päällä, mutta eiköhän ne saada jostain jämälaudasta väkerrettyä. Maalia pintaan ja volaa! Minä näen sen jo, jos te ette sitä näe, niin hankkikaa mielikuvitus :)

Kuva: Pilvitarhan paja. Tsekatkaa myös Kupla.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Kirpparilla

Tänään ajettiin kummitytön ja assistenttien (Adan äippä, eli vaipanvaihtaja ja mummi, eli suvun virallinen lässyttäjä) kanssa Pietarsaareen kirpparille. Adalle ei löytynyt sukkahousuja, mutta minä löysin kotiin kaikkea kivaa.
Olen jo jonkin aikaa etsinyt taottua kynttelikköä. Ajatuksena on, että se voisi olla tuossa puuhellan reunalla vaikka hellassa olisi tulet. Tänään sen löysin. En ole varma onko tuo hellan reuna ylipäätään liian kuuma paikka kruunukynttilöille, mutta tässä nyt hellaa lämmittelen ja seurailen kynttilöiden kohtaloa. Jos nuo kynttilät nyt itsekseen sulavat, niin sitten hellan reunalla poltetaan vain tuikkuja Iittalan Kivi-lyhdyissä, ne toimivat hyvin. Kynttelikön pohjassa lukee Boda, olisiko tekijän puumerkki.


Nämä ovat myyjän mukaan Riihimäen lasia ja voivat hyvin ollakkin, mutta minä ostin ne värin vuoksi. Kermakon kahvassa on pieni särö, mutta se näkyi hyvin myös hinnassa.


Ostin myös nämä kaksi Arabian vanhaa maisemalautasta ja tarkoitus olisi ottaa ne ihan käyttöön, vaikka toista onkin seinällä säilytetty. Ostin myös samanlaisen soikean tarjouluvadin, mutta se jäi jostain syystä kuvaamatta.


Nämä viimeiset aarteet ovat nukkekotikokoa. Nukkisprojekti on ollut tauolla siitä asti, kun tämän talon ostin, mutta aina se mielessä on ja jos jotain kivaa löydän, niin mukaan tarttuu. Ovathan nämä jo hieman ruosteessa, mutta en ole aijemmin vastaavia missään nähnyt ja taitaa niillä olla hieman jo ikääkin.


Kotimatkalla poikettiin vielä Sundsin puutarhalla. Mukaan tarttui se Nelsson Gardenin kaivattu siemenkuvasto ja pari pussia siemeniäkin, ei onneksi muita kuin suunniteltuja eli  persilja, tilli ja stevia. Sundsilla on myös kiva sisustustavara puoli ja välillä sieltä löytyy jotain ostettavaakin, mutta yleensä sieltä tarttuu mukaan ideoita. Monet siellä olevat tavarat ovat vanhan näköisiä, mutta uusia ja minä arvostan ennemmin niitä oikeasti vanhoja juttuja, vaikka niitä sitten pitäisi itse vähän muokata ennen kun ne voi käyttöön ottaa. Saunan naulakkoa varten saattoi pieni ideanpoikanen jäädä muhimaan. 
Mukava reissu, vaikka hieman oli mieli maassa kun huolettaa tuo töihin meno. Huh. Nyt viikonlopun viettoon ja mukavien asioiden pariin, eli siivota pitäisi... 

P.S. Hellan päällinen on liian kuuma kynttilöille, eli kynttelikkö pääsee saliin ruokapöydän päälle adventtikynttelikön virkaa toimittamaan. Palakoon tuikut hellan kulmalla, kun siinä kerta pärjäävät.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Sali osa1

Ennen kun mennään tämän päivän puuhiin ja tuonne salin puolelle, niin otetaan tähän se ennen ja jälkeen-osio eteisestä. Sen verran vei tuo uuden projektin alku mennessään, että ei se eteisen esittely enää juurikaan kiinnosta. Mutta tältä eteisessä siis näytti kun talon ostin. Taulun ja "ihqujen" lamppujen alla oli lastulevypenkki ja tokihan tuo keittiön yläkaappikin oli silloin viellä keittiössä. The Puudeli on muuten edelleen säästössä, en kyllä tiedä miksi :)

Ennen

Puudeli on tässäkin kuvassa vaikka kikkarat onkin lainattu lampaalta. Huomenna maalataan lattia vielä toiseen kertaan ja tuo vaalea raita hirsissä on kiinni jäänyttä pinkopahvia ja se pitäisi vielä rapsutella pois. Puudelinpeti on tarkoitettu haloille. Sen verran sillä on kokoa, että kyllä siihen useamman päivän puut mahtuvat. Eteisesä on myös kaksi muuta laatikkoa joihin on piilotettu käyttökengät ja kierrätyspiste. Kun saadaan tuo eteinen sisustettua loppuun ja turhat romut sieltä pois, niin koitan laittaa vielä parempia kuvia kokonaisuudesta.

Jälkeen

Tänään on siis siirrytty remontoimaan salia. Todella ISO juttu! Salin remontoiminen on ollut sellainen tulevaisuus-projekt, joka tapahtuu sitten joskus, mutta se alkoi tänään! Kuka tietää milloin se valmistuu, mutta on tässä hetki aikaa purkutöille ennen kun täytyy siirtyä taas pihatöihin. Ja se on sali, ei olkkari, ei tupa, ei pirtti. Se on ollut alunperin luokkahuone ja sen jälkeen kaupan kauppatila ja nyt siitä tulee minun sali.
Miltein päivittäin kuvaan täällä jotain, mutta siitä huolimatta minulla on todella vähän kuvia siitä hetkestä kun avaimet sain ja tänne ensimmäistä kertaa tulin. Mutta tältä siellä silloin näytti..

Kiinteistönvälittäjän ottama kuva

Sen jälkeen saliin on viety säilöön koko minun omaisuus ja sieltä se on pikkuhiljaa kulkeutunut omille paikoilleen. Eilen salissa näytti vielä tältä..
 

Tänään on siivottu paikkoja ja osa pienemmistä tavaroista viety vintille. Huomenna on aika läjä romua lähdössä kaatopaikalle ja toki salissa on vielä tavaraa jonka voin järjestellä omille paikoilleen tänne asutullekin puolelle, lähinnä työhuone on vielä järjestystä vailla. Tänään sali näyttää tältä. Hieman on paikat siistiytyneet, mutta töitä vielä riittää (ihan kuin ne joskus edes täältä loppuisivat). Tarkoitus olisi remontoida sali kahdessa osassa, eli ensin toinen puoli salista ja sitten siirretään romppeet valmiille puolelle ja remontoida loput.


Siivouksen jälkeen minä kävin ruokakaupassa ja lämmitin saunaa ja iskä hieman innostui, eli purki jo pätkän tuota varaston ja kauppatilan välistä seinää ja palan kattoa.


Kattolevyjen alta paljastui vanhat paneelit ja vieläpä vanhat kattolistatki, joten toivottavasti riittää levyjen pois repiminen, katon rapsutus ja uudelleen maalaus. Jee!
Seinissä on halltex-levyt ja niiden alla vanhat pinkopahvit. Kun ne otetaan pois, niin alla olevat hirret näyttää  HYVILTÄ! Tarkoitus olisi kolme seinää jättää hirrelle. Takaseinä ja vaatehuoneen nurjapuoli olisi tarkoitus tapetoida.


Tapettia ei ole vielä päätetty, mutta se tulee olemaan tummapohjainen. Suokkarina on tällä hetkellä tämä Boråsin tepetti. Se näyttää tässä kuvassa hailakalta, mutta sen ei olekkaan tarkoitus ola räikeä. Tuossa tapetissa olisi juuri se oikea oliivinvihreä väri, jolla aijon maalata salin pönttöuunin. Sen oliivinvihreän pönttiksen perusteella suunnitellaan sitten loput :)


Tämä tapetti on myös aika moderni, mutta uskon sen tänne sopivan. Tarkoitushan ei ole asua museossa vaan kotona. Perinteisempiäkin malleja olen katsellut, mutta mikään ei ole oikein kolahtanut. Alunperin salissa on ollut tämä alla oleva tapetti. Siinä on mansikoita tai mesimarjoja ja värit ovat jo haalenneet pois. Jos joku osaa kertoa jotain tästä tapetista, niin olisin kiitollinen, google ei ole minua auttanut. Jos tätä vielä jostain saa, niin tällä se salin seinä tapetoidaan. Ajattelin kysellä ainakin Pihlgren ja Ritolalta, että tietävätkö he tästä mitään, mutta katsellaan nyt, että vastaavatko he edes sähköpostiin. Ja jos tämä tapetti jostain löytyy, niin saatan hieman jopa joustaa sen pönttiksen värinkin suhteen..


maanantai 7. tammikuuta 2013

Päätöksiä

Vieläkään ei puhuta katon väristä, vaan niistä elämän oikeasti suurista päätöksistä, eli ensi kesän kylvöistä. Kahdessa laatikossa on jo mansikkaa (onkohan se liikaa?), joten on enää vain neljä laatikkoa jäljellä, jotka voin keväällä täyttää. Siemenluettelot on jo tilattu, mutta jotenkin tuo minun siemenlaatikko näyttää siltä, ettei minun tarvitse enää päättää mitä noihin laatikoihin tulee, kun suurin osa siemenistä on jo olemassa. Päätin olla kylvämättä retiisiä, kun en sitä koskaan syö, mutta kappas! Joku on jo ostanut retiisinsiemeniä. Pinaatistakin ajattelin luopua, kun tontilla on niin paljon nokkosta, mutta kas kummaa... Siemeniä olisi vaikka kaikkiin neljään laatikkoon. Omistan myös timjamin siemeniä ja se on täysin vieras kasvi minulle. Laventelia haluan ja ajattelin ostaa sen taimena kaupasta, mutta mitäkä tehdään kun siemeniä olisi jo olemassa? Opinko jotain? Toivottavasti! Ei kannata syksyllä tehdä päätöksiä, jotka voi tehdä vasta keväällä!
Saan minä sentään ostaa tillin, persiljan ja stevian siemeniä, mutta sitten ei muuta laatikoihin enää mahdukkaan. Olen myös piirtänyt kaavion, että mitä istutetaan mihinkin laatikkoon ja mikä vihannes sopii kenenkin kaveriksi. Hieman tulee kukat ja vihannekset sekaisin, mutta josko saisin edes hiukkasen satoa tai ainakin muutaman kivan valokuvan.


Toinen päivän suuri päätös koskee töitä. Kuukausi sitten istuttiin talon johdon kanssa alas ja rupateltiin. Silloin oli suunnitelma, että minun työt alkaa tammikuun 14.päivä. Tänään istuttiin alas uudestaan ja suunnitelmat pitävät edelleen paikkansa. Eli viikon päästä maanantaina minulla alkaisi taas työt. Kolmen kuukauden sairasloman jälkeen.
Minulla on olo, että joku muu on tehnyt tämänkin päätöksen minun puolesta, ilmestyiväthän ne retiisinsiemenetkin aika yllättäin sieltä siemenlaatikosta. Olen kuitenkin päättänyt, että näillä mennään. On sovittu, että ensimmäiset kolme viikkoa olen vain 19h viikossa töissä ja, sopivasti synttärien kunniaksi, aloitan täysipäiväisenä hommat vasta helmikuun 5.päivä. Ensimmäiset kolme viikkoa ei huoleta minua ollenkaan. Sen jälkeinen aika onkin sitten jo hieman ongelmallista. En hetkeäkään usko, että annettu työaika riittää annetun työn tekemiseen kunnolla. Tähänkin asti niitä ylitöitä on kertynyt 5-10h joka viikko ja työn jälki on usein ollut lähinnä välttävää. Välttävä ei ole sitä mitä minä haluan käsistäni päästää ja en todellakaan ole tyytyväinen työhöni, jos välttävään täytyy ajanpuutteen takia tyytyä. Me ollaan psykologin kanssa paljon keskusteltu tunnollisuudesta ja tarkkuudesta. Jotenkin en ole koskaan niitä ominaisuuksia lukenut huonoiksi, mutta siltä ne nyt vain vaikuttavat. Pitääkö minun jo myöntää, että menen tarkkuudessa saisaanloisen puolelle? Kuka sen rajan edes voi määrittää? Ennen kaikkea, pitääkö minun koko lopun työurani ajan sietää omaa huonoa työnjälkeä?
Parasta otta nuo siat (kaikki kolme kuvassa olevaa) kainaloon ja parantaa maailmaa hömppädekkarin ja silmäsalmiakin parissa.


perjantai 4. tammikuuta 2013

Kurkataanpa taas eteiseen


Tarkoitus oli tehdä tänne sellainen Ennen ja Jälkeen-juttu kun eteinen on saatu kokonaan valmiiksi, mutta nyt en malta olla laittamatta muutamaa uutta kuvaa näytille, vaikkei valmista vielä olekkaan.
Kun ovesta tullaan sisälle niin ensimmäisenä vastassa on valkea pystypaneeliseinä ja valkea pönttöuuni. Valkoista on suosittu paljon, sillä tila on aika pimeä, kun siinä ei ole ikkunoita suoraan ulos. Ainoat ikkunat ovat ulko-oven molemmin puolin, mutta nekin avautuvat vain varjoisalle kuistille. Uuni ja seinä ovat jo valmiit, mutta lattia tarvitsee vielä toisen kerroksen maalia. Tuo ruskea pallo, on äidin tekemää keramiikkaa, joka odottaa lumien sulamista, kevään tuloa ja pihalle pääsyä.


Seinällä oleva taulu on vanhan luokkakaverini kaverin, Konsta Huuskon tekemä. Itse en tosin ole taiteilijaa koskaan tavannut. Tämä taulu oli kaverini seinällä ja kun sitä kerran kotibileissä kehuin, niin minulle kerrottiin, että se on myynnissä. Kaupat tuli. Äiti ja isä ovat sitä hieman ihmetelleen ja moni muukin on tuota taulua tässä vuosien varrella hieman kummastellen katsonut, mutta minä pidän siitä. Väreistä eniten. Kuva ei tee sille oikeutta, mutta jokaisen kotini seinällä se on ollut siitä lähtien kun sen kuusi vuotta sitten ostin. Pikainen laskutoimitus, ja niitä koteja on viimeisen kuuden vuoden aikana ollut kuusi.


Portaikko ei ole vielä valmis. Portaiden taakse tulee taustalevy, jotta portaiden alustaa voi käyttää takkien ja muun romppeen säilytyspaikkana. Romuläjän eteen on myös tulossa verho, jotta se romukasa saa olla siellä ihan ilman "emännän" stressaantumista. Parempi myöntää tosiasiat (eli se romukasa) ja suunnitella paikat sen mukaan. Savunharmaa, kauniisti laskeutuva kangas on jo ostettuna, jonkun täytyisi se vaan ommella.


Äiti on taas väkertäny. Sain jouluksi tuollaisen rautalanka kynttelikön ja se löysi paikkansa eteisestä. Jouluna siinä oli punaiset kynttilät ja näin kevään korvalla kävin Pentikistä ostamassa hieman kirjavampia kynttilöitä. Olivat vaan mokomat niitä pitkiä, että piti kuuman veitsen kanssa laittaa ne puoliksi, jotta tuohon sopivat.


Keskiviikon kaupunkireissulla tuli piipahdettua myös kirpparilla ja mukaan tarttui pieni emalinen teepannu tai ainakin se meillä toimittaa teepannun virkaa. Olihan se hieman hintava (35€) noin pieneksi kannuksi (0,6l), mutta se oli täysin käyttämätön. Raukka oli varmaan ollut vain koristeena kaikki nämä vuodet..

Katton väriä ei vielä ole päätetty, sillä täällä on satanut lunta. En pääse kuvaamaan niitä punakattoisia taloja ennen kun lumet taas sulaa, mutta sen verran harrastin vakoilutoimintaa kauppareissulla, että osaan kertoa, ettei sen naapurikylän koulurakennuksen kattoa ole maalattu ollenkaan, joten se ei osaltaan helpota päätöksentekoa tässä asiassa. Urakan kilpailuttamisessa on hieman jo edetty, minulla on puhelinnumeroita paperilla :) Maanantaina soittelen tarjouksia näistä firmoista ja pidellään peukkuja, että saadaan jostain hyvä tekijä ja edullinen sopimus.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Musta vai punainen?


Tässä olis meikän tönö vuosi sitten kuvattuna. Katto pitäisi maalata ensi kesänä ja olen päättänyt teettää sen urakan. Itse jos sen maalaisin niin siihen kuluisi koko kesä ja vähintään jalkani katkaisisin kun katolta tippuisin. Sitäpaitsi, saunan rakentamiseen varattu laina on edelleen nostamatta ja sauna alkaa olemaan jo valmis. Ihan hyvillämielin voin siis alan ammattilaisen tilata kattoa maalaamaan. Mutta mutta... Olin jo päättänyt, että katosta tulee tiilenpunainen, koska kaikki talon koristeet, ovi ja piharakennuksetkin ovat samaa tiilenpunaista sävyä.
Nyt aloin kuitenkin päivittää blogia kevätkuosiin ja vanhoja kuvia selatessa löysin kuvan tuosta isosta koulusta ja siinä onkin hyvännäköinen MUSTA katto! Eli, mitäkä nyt? Pysytellään alkuperäisessä päätöksessä ja maalataan katto punaiseksi vai pohditaanko asiat taas uusiksi ja saatetaan päätyä mustaan? Lääkäri on kieltänyt isojen päätösten teon ja tämä on ISO. Ahdistus. Tuossa naapurikylässä (5km päässä) on samalla kaavalla rakennettu vanha koulurakennus ja huomenna täytyy sen katon väri käydä tarkistamassa, kun en sitä muista vaikka sen ohi ainakin kerran viikossa ajan. Ja seuraavalla kerralla isommille kylille mennessäni otan kameran mukaan, kun sillä matkalla on myös yksi vaalea talo, jossa on se punainen katto.
Ei hassumpi talo tämäkään. Ilmottelen, jos se tulee joskus myyntiin.