sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Lempiastiat


Saaristohuvilan Taru haastoi minut esittelemään omat lempiastiani. Tehtävä on helppo kun pidän keikesta mitä minulla on ja samalla vaikea, sillä en oikein osaa mieltää sitä aamuteemukia esiteltäväksi astiaksi. Perus arkiastioina minulla on Arabian Teemaa. Olen itse sen aikoinaan valinnut ja ensimmäiset osat olen saanut rippilahjaksi 15vuotta sitten. Keltainen ja vihreä oli minun valinta silloin ja valkoiset astiat olen itse ostanut parin viimeisen vuoden aikana. Valkoisena löytyy myös syviä lautaisia ja isoja matalia lautasia.
Keltaista ja vihreää minulla on myös kahvikuppeina ja asetteina, mutta ne ovat kirpputorilaatikossa äidin varaston vintillä. Eivät ne ole enää kirpputorille menossa, mutta ovat siellä kerran kyllä käyneet, onneksi kukaan ei ostanut niitä, mikä lie mielenhäiriö ollut kun ajattelin niistä jo luopua.


Ja sitten ne aamuteemukit... Päätin aikoinani olla ostamatta yhtään muumimukia, mutta olen niitä muutaman lahjaksi saanut ja alennusmyynneistä pari sittemmin itsekkin ostanut. Mukeina hyviä, malli on käytännöllinen ja hyväkäteen, ja kun ovat erilaisia, niin tietää tiskipöydältäkin käyttää sitä puhtainta mukia. Kehtaa niistä vieraillekkin tarjota, kun ei meillä koskaan käy niin virallisia vieraita ettei muumit kelpaisi.


Vihreän ja keltaisen Teeman kaveriksi halusin tarjoiluastioiksi Paratiisi-sarjaa. Kaikki olen lahjaksi saanut ja uusia (eli sen 15vuotta vanhoja) ovat kaikki muut paitsi tuo pieni soikea lautanen joka on mummoni vanha  ja siksi hieman haaleampi kuin muut. Maitokannussa on muuten mummoni vanhat kanamunakupit eli neljä keltaista ja kaksi mustaa Kilta-sarjan munakuppia. Harmi kun en hoksannut nitä tarkemmin kuvata, mutta ne ovat ihanat. Nämä kaikki ovat muuten sellaisia astioita joita en ole juuri koskaan käyttänyt. Siitä huolimatta, että ne lojuvat vain kaapissa, ne ovat tärkeitä minulle.


Tätä ei nyt ehkä lasketa astiaksi, mutta tämä on yksi lemppareista. Ostin sen Antiikkikahvila Pehtoorista viime pääsiäisenä ja se etsii vieläkin paikkaansa keittiössä. Nykyisellään se sisältää kaikki Nipa Nappulan lääkkeet, eli hieman särkylääkettä, punkkikarkoitetta, plakinpoisto jauhetta jne. Haluaisin tuon purkin hirsiseinälle, jolloin se olisi edukseen, mutta sellaista seinätilaa ei tässä minikeittiössä juurikaan ole.


Myös nämä tarjoiluastiat ovat ihania. Ovat  Rörstrantia ja kirpputorilta reilu vuosi sitten löydetty. Ostin ne ennen kuin olin tätä taloa ostanut. Tarkoitushan oli ostaa ihan toinen talo ja sen kaupat oli jo näköpiirissä, kun nuo astiat löysin. Kaikki ei kuitenkaan sujunut niin kuin piti ja hetken kuvittelin astioiden jäävän loukkuun kaupunkiin vuokra-asuntoihin, mutta ne pääsivätkin kotiin, ihan niin kuin minäkin.

Haluaisin haastaa seuraavat tahot:
Meidän maalla (Minulla on Jaanan vanha astiakaappi ja olisi kiva tietää mitä se on sisältänyt.)
Villapulla (Pikkarala on siellä minun lapsuuteni naapurissa)
Säterin torppa (Olen innolla seurannut heidän tomaattiviljelmiä tänä kesänä ja onnekseni löytänyt kohtalotovereita sadon saannin suhteen.)

Muut ovat tainneet jakaa tämän viidelle, mutta erilaisena nuorena minulle riittää vain kolme :)

perjantai 26. lokakuuta 2012

Talvi on saapunut

  Eilen alkuillasta alkoi hiljalleen leijailemaan lunta taivaalta ja aamulla kotikatu näytti tältä.


Lintulaudalla on tänä talvena vieraillut myös sellaisia ruokailijoita, joita ei viime talvena näkynyt. Tilhiä ei viime vuonna ollut yhtään, mutta nyt on yksi pariskunta käynyt parin päivän ajan vieraisilla. Tilhiä näyttää erityisesti kiinnostavan tuo tekemäni pihlajanmarjakranssi, jonka nostin keittiön seinältä puun oksalle, kun oli jo niin pölyssä.


Uusia tuttavuuksia ovat myös jo aiemmin mainitsemani punatulkut. Punatulkut eivät vielä uskalla laudalle tulla, mutta pyörivät kyllä tässä ympäristössä. Kolmas uusi laji on järripeipot. Minun lintukirja sanoo, että ne muuttavat etelään talveksi, mutta täällä ne vielä ovat ja näyttävät pitävän auringonkukansiemenistä. Uusi tuttavuus on myös pikkutikka. Se ei ole tässä lintulaudalla käynyt, mutta näin sen tuossa naapurin koivussa kun hain postia pari päivää sitten. Veikeä otus, ihan tikan näköinen, mutta "pesussa kutistunut" ja rohkea, sillä sain aika lähelle mennä sitä katsomaan ilman, että se lähti pois. Kamerahan oli tietenkin kotona juuri silloin, mutta koetan sen vielä kuvaankin saada. Muutoinkin kaikki muut, paitsi tiaiset, pysyvät poissa laudalta kun olen itse ulkona, joten kuvia en ole vielä muista linnuista saanut.

Tällainenkin lumiturpa karvanaama tuolla pihalla on nyt pyörinyt ihan uudella innolla. Jonkun ajokoira vaan juoksenteli pihassa tänään, joten hieman täytyy katsoa tuon oman otuksen perään, kun se ei oikein muista välitä. Naapurin koirakin karkaa aina meille, kun se saa vain tilaisuuden karata. Ei ole pojat vielä törmänneet, mutta kyllä sekin päivä vielä eteen tulee.


lauantai 20. lokakuuta 2012

Sauna osa4

Omat fiilikset on aika maassa, mutta onneksi isä saa täällä jotain aikaiseksi ja olen minäkin saanut sentään tarvittavat halot hakattua. Saunassa on nyt kiuas ja vesipata paikoillaan ja kiukaassa on jopa pidetty pieniä tulia pari kertaa tämän päivän aikana. Tokihan uusi  kiuas käryää alkuunsa, mutta puiden palamisesta aiheutunut savu päätyi pihalle juuri oikeaa reittiä, eli savupiipusta.



Ensimmäinen seinä on myös käsitelty mustalla Supi Saunavahalla. Hyvältä näyttää, vaikka lopputulos on aika paljon vaaleampi mitä kuvittelin sen olevan. Tarkoitus olisi maalata koko sauna kertaalleen ja päättää sen jälkeen, että maalataanko vielä toinen kerros. Kun kokonaisuus on valmis, niin paremmin hahmottaa, että tarviiko värin olla tummempi. Voihan se olla, että toinen kerros vedetään pintaan sitten kun saunaa on jo tovi käytetty ja ainakin kerran juuriharjan kanssa kunnolla pesty.


Kylvin mustajuuren siemeniä jokin aika sitten ja ne itivätkin jo tänä syksynä. Luulin sadon olevan menetetty, mutta minua viisaammaat neuvoivat odottamaan kevääseen. Päätin odottaa lumien sulamista ja varuilta kylvää uuden sadon mahdollisimman aikaisin keväällä. Joku (kusipää siipiveikko?) kuitenkin päätti toisin. Toissa päivänä kaikki mustajuuret oli kiskottu ylös penkistä ja vain muutaman juuri oli syöty. Uusinta kylvö on edessä vielä tänä syksynä ja kyseinen laatikko saa ylleen hallaharson, jotta sama tyyppi ei pääse uudestaan nykimään mun kylvöksiä ylös maasta.


torstai 18. lokakuuta 2012

Sopivia sattumuksia?

Tämä juttu taitaa kuulua niihin "sopiviin sattumuksiin", sillä kyseessä ei ole remontti, harrastus tai haave. Pitkään mietin, että kirjoitanko tästä mitään, mutta tämä on sitä minun elämää ja vaikuttaa kaikkeen tekemiseen ja olemiseen.
Viime tiistaina otin pomoani hihasta kiinni ja sanoin, että tarvitsen lomaa. Sovittiin, että pidän ylityövapaita pois ja tulen perjantaina takaisin. Ensin olin innoissani! Nyt on pari päivää omaa aikaa ja nyt ehdin tehdä rästiin jääneitä kotitöitä ja nyt on mahdollisuudet kaikkeen! Sitä kesti noin vartin. Tänään kävin työterveydessä, kun koin tarvetta puhua ja kotiin lähdin kädessäni sairaslomalappu, jossa lukee burn-out
Tuntemukset vaihtelee laidasta laitaan. Välillä mietin miksi oikein jäin pois, kun kyllähän sitä jaksaisi, jos oikein yrittäisi. Mutta miksi yrittää, jos ihan pienen pienet asiat saavat aikaan hysteerisen itkukohtauksen. Voimattomuus valtaa joka toisella askeleella ja päässä on pelkkää pumpulia. Muistiini ja keskittymiskykyyni en luota pätkääkään. Kun on tarpeeksi usein seisonut esim. kynä tai sakset kädessä jossain kummallisessa paikassa ja ei vain muista mitä olet tekemässä, niin eihän se normaalia ole. Autolla ajon taidan jättää nyt mahdollisimman vähälle, sillä ajomatkoista en muista jälkeen päin yhtään mitään.
Olotila on nyt aika paska. Vein sairaslomalapun töihin ja samalla jätin avaimet, puhelimet (kyllä minulla oli niitä kaksi) ja kalenterin sinne, jotta joku muu voi niitä tarvittaessa käyttää ja pyörittää sitä rulettia joka on minun vastuulla ollut. Oli vapauttavaa päästä niistä tavaroista eroon, sillä koko eilisen päivän vilkuilin puhelimia vähän väliä, kun olin ihan varma, ettei ilman minua pärjätä. Pärjääväthän he, varmasti huonommin, mutta pärjäävät kuitenkin ja niin sen täytyykin olla. Kaikkien työtä täytyy arvostaa, mutta kukaan ei saa olla korvaamaton. Koko ajan mietin niitä asioita, jotka ovat vain minun tiedossa, mutta onko sellaisia edes?
Työkaverit ovat kyllä päässeet yllättämään minut. Minulle itselle tämä burn-out tuli yllätyksenä. Olen kyllä ollut väsynyt ja hieman myös kyseenalaistanut työni mielekkyyttä viimeaikoina, mutta totaalinen väsyminen tuli täysin yllättäen. Kukaan ei ole kuitenkaan sanonut mitään pahaa, kaikki ovat kannustaneet ja käskeneet unohtamaan työt ja keskittymään lepäämiseen ja omaan paranemiseen. Ja se onkin nyt minun tämän hetken suunnitelma. Elämää on tasan seuraavaan lääkärikäyntiin asti, mut sen jälkeistä aikaa en juuri nyt pysty hahmottamaan.


"Apina" kainaloon ja peiton alle, siinäpä vasta suunnitelma!

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Ne ovat täällä!


Nimittäin punatulkut! Viime talvena niitä ei näkynyt yhtään ja nyt niitä on kokonainen parvi. Tarkoitus oli aloittaa lintujen talviruokinta vasta myöhemmin, mutta näiden takia muutin suunnitelmaa ja vein ensimmäiset talipallot pihalle jo nyt. Arkoja vaan ovat ja heti menevät kauemmaksi kun ulko-oven avaa tai sisällä enempi kolistellaan, joten kovin kummoisia valokuvia en ole saanut otettua. Viime vuonna linnut tottuivat siihen, että pihassa liikutaan ja toivon niin käyvän myös tänä vuonna.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Sunshine award


Sain Emilieltä tällaisen tunnustuksen.  Tämä on tämän blogin ensimmäinen tunnustus ja olen siitä hyvin otettu. Ihan omaksi ilokseni kirjoittelen ja en ole edes hyvä kirjoittaja. Asiatkin ovat tärkeitä lähinnä minulle. 
Tämän tunnustuksen saaneen odotetaan vastaavan seitsämään kysymykseen ja jakavan tämän tunnustuksen eteenpäin. Aijemmat tunnustuksen saaneet olivat jakaneet tämän viidelle uudelle bloggaajalle. Osallistuminen on tietenkin vapaaehtoista.

Alla vastattavat kysymykset:

Lempinumero: 0, jos se tarkoittaa ylitöiden tai asuntolainan määrää.
Alkoholiton suosikkijuoma: Viime aikoina olen juonut litra tolkulla Twiningsin luomu Earl grey-teetä. Hieman hunajaa sekaan ja parempaa ei ole.
Lempieläin: Koira. Yksi on omasta takaa ja toisenkin (isomman) ottaisin jos ensimmäinen sen sallisi.
Facebook vai Twitter: Facebookissa olen, mutta en enää liittyisi, jos saisin asiasta uudestaan päättää. Twitterissä en ole, enkä myöskään liity.
Intohimoni: Jaahas.. Oman unelman toteuttaminen ja oman tahdon mukaan tekeminen. Haluan muun muassa päästä koko ajan lähemmäksi omavaraistaloutta.
Suosikkiviikonpäivä: Sunnuntai. Se on aina vapaapäivä ja yleensä se viikon ainoa. Vai pitäisiköhän valita sittenkin lauantai, kun silloin se vapaa on vasta edessä...
Suosikkikukka: Riippuu ihan vuodenajoista.. Tulppaanit, pionit, auringonkukat ja ihan ehdottomasti liljat!

En jaa tätä tunnustusta eteenpäin, sillä en osaa päättää kenelle sen antaisin. Profiilistani löytyy niitä blogeja joita seuraan ja suosittelen niitä kaikille tällaisesta rennompaan olemiseen pyrkivästä elämästä kiinnostuneille. Kiitos Emilielle tunnustuksesta, se piristi päivääni!

Vintin siivousta

Ja ihan alkuunsa täytyy myöntää, että siivoamisesta ei tullut mitään. Tarkoitus oli hävittää romukasa siitä missä se on, jotta isä pääsee tekemään uuden lattian myös siihen kohtaan vinttiä. Kasaa ei voinut vain lapioida jätesäkkeihin, sillä se sisälsi myös hieman niitä kovasti kaivattuja aarteita.  Eli ei muuta kuin römppävaatteet päälle ja hanskojen, jätesäkkien ja lamppujen kanssa vintille.
Täytyy myös heti alkuunsa myöntää sekin, että ihan sellainen pienen pieni sisäinen hamsteri heräsi välittömästi kun ylös kiipesin.  Säästin todella paljon sellaista tavaraa, jolla minä en tee itse yhtään mitään ja monesti ne olivat myös niin huonossa kunnossa, ettei niitä olisi kannattanut muutoinkaan säilyttää. Mutta kun ei ole pakko laittaa pois, sillä tilaa on ja jos joskus keksin tehdä niistä jotain...

 

Nurkassa on kaksi Mietoa Mallasjuomaa sisältänyttä pulloa, ihan ehdottomasti tarpeellisia :) Hieno löytö oli nuo kaksi puista puristinta. Jossain sisustuskirjassa oli tollaisista tehty kirjatelineitä ja olenkin tuollaisia kirpputoreilta katsellut kun olen niitä kiertänyt. Hukkaan heitettyä aikaa siis, kun mokomat lojuivat omalla vintillä. Fazerin Iloisista kuulista en ole koskaan kuullutkaan, mutta puulaatikoissa niitä on kauppoihin tullut. Tuohon laatikkoon keräsin vanhoja kirjeitä ja joulukortteja ja muita papereita, kuten Vaasan teatterin lipunkannan ja jonkin elokuvateatterin lipunkannan, hintaa leffalla oli 110mk ja hinta sisälsi 25%veron. Joulukuulta -42 ja toukokuulta -43 löytyi myös elintarvikekupongit lihan ostoa varten.


Kaskas Kotivärin mallikirjoja minulla on nyt kaksin kappalein.


Kauppaan on tullut myös sokeria säkeissä. Säkit on hieman kostuneet ja sokerin jämät ovat kovettaneet säkit osittain, mutta siitä huolimatta haaveilen, että niistä saisi tehtyä esim. tyynyjä. Mitähän nuo tekstit mahtaa sanoa pesusta? Juuttisäkistäkin ajattelin jotain askarrella ja niitäkin taitaa olla useampia tuolla purujen seassa. Torvi on hauska löytö vaikka se onkin jo parhaat päivänsä nähnyt. Vintillä on myös paljon nuotteja, joista osa on kirjoitettu viululle. En tiedä onko se aikoinaan kuulunut koulun musiikintunneille vai onko täällä asunut joku musiikinharrastaja jossain vaiheessa.


Puisten pikkunaulojen tarvekkin on tässä taloudessa täytetty pitkiksi ajoiksi. Alhaalla oli jo kolme paketillista nauloja ja vintiltä löytyi vielä neljä lisää.


Nyt en tiedä miksi tätä tynnyriä sanotaan vai onko se ihan vaan tynnyri. Moni heittäisi sen varmaan jo menemään, mutta kun kaikki osat on tallella (kantta lukuunottamatta) niin se täytyy vain kasata uudelleen. Hieman liimaa väliin ja puristusta, niin jo saan uuden esim. sateenvarjotelineen eteiseen. Täytyy tosin ostaa ensin se sateenvarjo.


Kaskas kotivärejäkin löysin laatikollisen ja nuo viisi laatikkoa kuvan taka-alalla (onkos tämä yhdyssana) on muita kotiväripaketteja. Ruskeaa, punaista ja sinistä on näemmä tarvittu. Samassa laatikossa oli pari palaa saippuaa ja vanhoja sukkapuikkoja. Puikot olivat hieman ruostuneet, mutta saakohan niitä vielä putsattua käyttöön? Vanhemmat ja viisaammat väittävät niitä paremmiksi kuin näitä nykyisiä muovipuikkoja. Nuo dynamiitin näköiset pötkylät osoittautuivat vaarattomiksi, ne ovat Vaasan Olympia merkkistä parranajosaippuaa.

  
Kaupan peruja ovat nämäkin puulaatikot. Alimmassa on ollut alunperin kreikkalaisia rusinoita. En ole ihan varma saanko tuota laatikkoa putsattua käyttöön, sillä se on sisältänyt aika monta hiirenpesää, DDT-aineita sisältänyttä kärpäspaperia, vanhoja pattereita ja muutamia hiiriä houkutelleita tuotteita, kuten kahvin selvikettä (?), perunapulveria (oliskohan ihan perunajauhoja) ja sakkariinia. Laatikko on sisältä ihan tahmassa ja papanoissa. Keskimmäinen ei kerro mitä se on sisältänyt, mutta ylimmässä on ollut Pandan marmelaadia. 
Näiden kaikkien lisäksi löysin vielä lisää niitä vanhoja koulun päiväkirjoja. Ensimmäinen on edelleen vuodelta 1921, mutta vanhin on nyt vuodelta 1945. Kirjoja on nyt yhteensä 20, joten miltein kaikki vuodet ääripäiden väliltä ovat tallella. Olenkin taipuvainen ajattelemaan, että tämä talo on varmaankin rakennettu lähempänä vuotta 1920, kuin vuotta 1902-04 minkä myyjä arveli rakennusvuodeksi. Asiahan saattaisi selvitä kun soittaisi tuonne kunnan koulutoimeen tai kävelisi tuonne isolle koululle tarkistamaan onko tämänkin koulun piirustukset siellä seinällä, piirrustuksissahan pitäisi joitain vuosilukuja näkyä.
Löysin myös pienen mustan vihkon joka alkaa 1.tammikuuta 1948 ja otsikko on Kolam butiken. Ihan en osaa sanoa, mitä nämä merkinnät tarkoittaa ja jokaiselle päivälle ei edes ole merkintöjä. Luvut ovat 2000mk kieppeillä vihkon alussa ja lopussa (pari vuotta myöhemmin) luku on jo lähempänä 20000mk per päivä, joten olisikohan kyseessä päivittäiset ostot, eli kaupan tulot. Ja muistakaa nyt se leffalipun hinta joka oli 110mk, aika ei voi olla kovin eri. Olisi hienoa ymmärtää näitä lukuja, mutta jotenkin on vaikea hahmottaa onko se kaupan pitäminen täällä kannattanut vai ei.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Sauna osa3


Itse olen ollut enempi töissä kuin kotona (se on valitettavasti ennemmin sääntö kuin poikkeus), joten en ole tehnyt mitään remontin eteen. Isä on ollut täällä töissä miltein joka päivä ja sauna on edennyt. Pukuhuone on saanut lattian ja seinät on pohjamaalattu. Saunaan on myös vedetty sähköt. Jos sauna ei olisi se talon ainoa peseytymispaikka, niin en olisi sinne sähköjä laittanut, kynttilät olisi riittäneet ihan hyvin tunnelmasaunomiseen. Saunassa täytyy kuitenkin pystyä peseytymään myös äkkiä aamusella, pesemään pyykit ja puuhaamaan muitakin kodinhoidollisia juttuja. Pulsaattorikone on jo hankittuna ja sen mittojen mukaan on pukuhuoneeseen laitettu pöytälevyn kannatinpuut ja pistorasia. Tarkoitus on piilottaa kone pöydän alle ja laittaa verho eteen. Lämmitin puhaltaa lämmintä ilmaa, jotta maali kuivaa ja kiuas odottaa siirtoa löylytilaan, sen lattia pitää vain maalata ennen siirtoa. Sitä en tosin tiedä, että miksi keskelle kattoa on tökätty keltakahvainen puukko.


Pitkään murehdin sitä, miten onnistun saamaan uudesta höylähirsisaunasta sopivan vanhaan pihapiiriin. Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä, että olen kaikesta epävarmuudesta huolimatta onnistunut. Tuo ulko-ovi on ihana ja väri on juuri oikea! Musta on kopioitu suoraan Ainolan-mökin vieressä olevasta ladosta. Ja se muuttuu enempi edukseen kun saadaan ovenpielen listat maalattua valkoisiksi. Ovikin on ihan uusi, mutta mallia on otettu vanhoista ovista. Oviaukkokin on siis tavallista matalampi ja leveämpi ja kyllä, olen lyönyt pääni siihen jo useammankin kerran ja joka kerta se on saanut hymyn huulille. Älkää kuitenkaan soittako valkotakkisia vielä paikalle, sillä täällä ollaan yksinkertaisesti vain onnellisia, ei tärähtäneitä tai ei ainakaan omasta mielestä.


Saranan valinnassakin onnistuin. Ihan ovat Minimanin mallistoa, mutta sopivat hyvin tarkoitukseensa ja erottuvat kivasti mustaakin ovea vasten. Priimaa pukkaa, mut minkäs teet :)

maanantai 1. lokakuuta 2012

Ikkunoiden tiivistys


Tänään on päivä kulunut joka syksyisen puuhan parissa, eli ohjelmistossa oli ikkunoiden pesu ja tiivistys. Vanhojen liimapaperien rapsuttamisessa meni niin kauan, että sain vain keittiön ikkunat puhtaiksi ja niistäkin puuttuu vielä uudet liimapaperit. Viime marraskuussa on nämä ikkunat putsattu ja tiivistetty viimeksi ja silloin oli ikkunat hyvin tiukat. Talon lämmittämisen ja kesän aikana talo on elänyt niin, että ikkunat on joiltain osin väljemmät kuin aikaisemmin ja tilkkeitä menee väleihin enemmän kun viimeksi. Urakka jatkuu makuuhuoneen, työhuoneen ja eteisen ikkunoiden tiivistämisellä heti huomenna kun töistä pääsen. Vintiltä löytyi tuplaruudut eteiseen ja ne olisi tarkoitus laittaa paikoilleen. Viime talvena eteisessä oli aika viileä, mutta josko noista toisista laseista olisi hieman apua. Sen verran heikossa hapessa nuo minun ikkunat on, että täytynee ensi kesänä aloittaa niiden kunnostus. 

Niilo oli töissä apuna tai lähinnä kyllä haittona, mutta se on pienestä pojasta niin kivaa olla kaikessa touhussa mukana, etten hennonnut ajaa sitä poiskaan.