sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Tytöt

Suku korjatkoon, jos puhun palturia. Kun ukkini täytti 60-vuotta, taiteilija Lauri Pulli antoi hänen valita kaksi työtä tuotannostaan. Se tapahtui vuonna -84 ja itse olin silloin kaksi vuotias. Ne kaksi taulua olivat siitä asti aina ukin ja mummin kodin seinällä ja muistan kuinka ne kiehtoivat minua jo pikkutyttönä, mutta en uskaltanut sanoa niistä mitään, kun  ne olivat "tuhmia". Muistan salaa käyneeni niitä katsomassa, kun ei ollut muita paikalla. Isompanakin kävin vaivihkaa aina tarkistamassa, että taulut ovat tallella, kun mummolassa kyläilin.
Ukkini kuoli viikkoa ennen minun lakkiaisia, vuonna 2001, ja saman vuoden jouluna mummini antoi ne taulut minulle joululahjaksi. Se oli varmasti yksi parhaista lahjoista joita olen koskaan saanut. Jokaisessa omassa kodissani ne ovat olleet läsnä ja tänään laitoin ne myös tämän, toivottavasti viimeisen, kotini seinälle. Alastomien naisten kuvat kuuluvat tietenkin makuuhuoneeseen, saanen esitellä Alex-tytöt..




Jottei ihan erotiikanmaailmaan upota, niin suosittelen joulukaktuksen säilyttämistä pihalla kesän ajan. Omani muutti tänne jo marraskuussa kun talon ostin ja oli aika heikossa hapessa keväällä oltuaan aika pitkään viileässä. Pakkasen puolelle ei missään vaiheessa menty, mutta lämpöä oli pahimmillaan noin +7astetta. Kun itse muutin taloon ja lämpötila nousi, niin kaktuksen olot parani, mutta surkealta se näytti silti. Lehtiä tippui ja niihin kehittyi rakkuloita. Rakkuloita siinä on vieläkin, mutta kesä pihalla sai sen muutoin piristymään ja nyt siinä on kukkien nuppuja miltei joka lehden päässä, useimmissa kaksi.

  


sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Vähän valmiimpi keittiö

Selailin hieman tätä blogia eräs ilta ja huomasin, etten ole laittanut keittiöstä kuvia ollenkaan sen jälkeen kun se on "valmistunut". Sitaateissa siksi, että eihän täällä ole valmista vieläkään, tuskin koskaan tulee olemaankaan.  Kaksi alla olevaa kuvaa on kiinteistönvälittäjän ottamia. Muun muassa näiden kuvien perusteella tämä talo on ostettu ja täytyy sanoa, että minulla on pakko olla ihan mieletön mielikuvitus, miten muuten olisin tämän talon ostanut...
 


Tältä täällä näyttää nyt. Yläovet ovat vanhat ikkunat ja kaappi on tehty niiden mittojen mukaan. Ikkunat ovat kirpputorilta. Katossa oleva suutarinvalaisin on peräisin tästä talosta, tuolla kaupan varaston katossa se roikkui. Liotin kupua yön yli konetiskiainevedessä ja se oli kuin uusi.


Kaapin päällä on nyt Pentikin bambusta tehty kulho, Prismasta ostettu uusi vesikannu, vanhaa Karhulan lasia kaksin kappalein ja mummulta saatu posliinikukka, joka ei ole suostunut kahteen vuoteen kasvamaan ollenkaan. Ei ole tosin kuollutkaan. Karhulan iso purkki on peräisin tuolta varastosta ja sitä oli, mullasta päätellen, käytetty kukkaruukkuna. Sen pohjassa on iso halkeama ja ei siihen kannata enää nesteitä laittaa, mutta puhdistettuna se on mitä mainioin koriste kaapin päälle. Nuo esineet ovat ikään kuin vahingossa löytäneet tiensä tuonne. Mielenkiintoista nähdä mitä sinne tulevaisuudessa laitetaan ja mihin nuo tavarat joutuvat.


Toinen nurkka näyttää tältä ja nuo kaapinovet löytyivät vintiltä. Maalia pintaan ja uudet nupit, niin lopputulos on tämä. Laatikosto on isän tekemä. Runko on rakennettu suurimmaksi osaksi jämä puusta, mitä täältä on löytynyt ja etulevyt ovat paneelista kasattu. Laatikoiden nupit ovat alunperin noista kaapinovista (ja eteisen komeron ovesta) peräisin, mutta niitä oli liian vähän yläkaappeihin, joten niihin ostettiin uudet ja nämä vanhat nupit laitettiin laatikoihin.


Muurin rappaus ja maalaus on edelleen kesken, joten tässä nurkassa ei ole mitään uutta nähtävää (paitsi vihreä kotidino, joka kuuluu jokaisen kunnon kodin sisustukseen). Puuhellan uusi piippu on toiminut hyvin. Täysin ilman savutusta ei olla elelty, mutta hellaa on voinut kuitenkin lämmittää, kun on tarvittaessa käyttänyt kuumailmapuhallinta alaluukussa. Kun hellaa lämmittää aamulla ja illalla, niin ongelmia ei ole, mutta jos lämmityskerta jää välistä niin heti hieman tupsauttaa savua sisään.


Ensimmäisistä kuvista näkee kuinka keittiössä ja nykyisessä makuuhuoneessa on molemmissa pienet pinnatuoliset pöydät. Tänne oli jäänyt yksi pieni pöytä ja kaksi pinnatuolia ja ne ovat nyt keittiössä aamiaispöytänä. Saliin tulee sitten se suurempi pöytä ja siellä syödään aina kun on minun lisäksi muitakin syöjiä, keittiöön riittää tämä.


Yhtään punaista tomaattia en saanut tänä kesänä poimia, mutta tässä olisi tämän vuoden sato odottamassa kypsymistä. Toivottavasti edes muutama kypsyy.
 

P.S. Maailman ihanin lapsi, eli minun ikioma kummityttö, sai tänään nimekseen Ada Mimmi Maria. Papin puhe meni ihan ohi korvien, sillä Ada oli kerrankin hereillä silloin kun minä olin paikalla. Tyttö katseli maailmaa, hymyili ja näytti kieltä ja eihän silloin ehdi papin juttusia kuunnella. Itku meinasi tulla vain silloin kun minä lauloin virttä ja se on varsin ymmärrettävä syy hieman kitistä.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Ovet


Olen tässä vapaapäivien kunniaksi jatkanut maalin rapsuttamista uusista ulko-ovista. Hidasta puuha tuo putsaaminen, mutta kohta on ensimmäinen ovi maaliton. Ensin ajattelin maalata toisen puolen ovesta ja jättää toisen puupinnalle, mutta taidankin jättää molemmat puolet puulle. Nyt vaan mietin, että hionko ovet ja saan viimeisetkin maalijämät pois, vai jätänkö hiomatta ja annan maalirippeiden näkyä. Jollain nuo ovet täytyy myös käsitellä ja öljyäminen on käynyt mielessä, mutta onnistuuko maalaaminen öljyämisen jälkeen, jos mieli muuttuu.


Vanha maali on jossain vaiheessa halkeillut ja halkeamien alle on päässyt kosteutta, joka on tummentanut puuta. Hiomisella saisin nuo mustat jäljet pois, mutta en ole varma haluanko niitä pois. Ovet saavat näyttää vanhalta, kun kerta ovat vanhat.


Pintakäsittelyprobleemaa lisää nämä lahot kohdat. Ne täytyy uudella puulla paikata ja uusi puu on aina myös uudenpuunväristä. Ja tämännäköistä lahoa saadaan aikaiseksi, kun ulko-ovien eteen saa vapaasti sataa. Uuden puun voin tietenkin värjätä vanhan näköiseksi, mutta jotenkin on niin vaikea päättää mitä haluan. Voinhan aina maalata ovet valkoisiksi, mutta silloin annan kyllä periksi sille tylsimmälle/helpoimmalle vaihtoehdolle.


Nipa Nappulan kanssa käytiin hieman metsässä tänään. Kori oli mukana ja sienikirja, mutta sieniä en löytänyt. Tai oli siellä kangassieniä, mutta ne oli jo niin syötyjä, ettei niitä kannattanut poimia. Ja itsehän minä en edes syö sieniä, mutta tarkoitus olisi opetella. Haaveenahan on omavaraisuutta pikkuhiljaa lisätä ja jos sieniä saa ilmaiseksi metsistä, niin kannattaa nekin jollain tapaa hyödyntää.
Pieni rasiallinen puolukoita tuli kerättyä siinä sieniä etsiskellessä ja nyt täytyy möntää, etten edes muista milloi olen viimeksi puolukoita poiminut. Mustikoita olen muutaman kerran pienen purkillisen poiminut ihan tässä lähi vuosina, mutta puolukoiden poimimisesta on aikaa varmasti noin 15vuotta. Siitä kun olen poiminut puolukan metsästä suoraan suuhuni, on aikaa varmasti vieläkin enemmän, sillä en pidä niiden mausta. Tänään oli kuitenkin pakko maistaa, että kuinka pahoja ne puolukat oikeasti on ja yllätys oli suuri, sillä eihän ne ole pahoja laisinkaan. Olivat itseasiassa aika hyviä. Huomenna aamupalaksi on kaurapuuroa puolukoilla ja kun seuraavan kerran on aikaa, niin taidan hakea purkin tai pari pakastimeen. Lappapuuroa voisin ainakin tehdä. Mummon lappis oli aina hyvää, jotenkin pehmeää ja voisinkin soittaa reseptin ja kysellä samalla vähän kuulumisia.


Metsästä löytyi myös pieni suo.  Kulkeminen siellä oli todella hankalaa, mutta tuoksu oli sitäkin ihanampi. Suot on kiehtovia, niissä on pientä vaaraa (suonsilmäkkeet ja vetiset paikat) ja silti ne vaan vetää puoleensa (se tuoksu). Hilloja ei enää ollut, mutta minun kannattaa ensi syksynä käydä tuolla hieman aijemmin, niin saattaa saalistakin löytyä. Karpaloa en kasvina tunnista, joten en tiedä oliko niitä tuolla vai ei, mutta mitään punaisia marjoja ei näkynyt.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Sauna osa2


Itse olen ollut aamusta iltaan kiinni työpaikalla viimeiset pari viikkoa, mutta isä on puuhastellut saunan parissa. Pukuhuoneen tilanne on vielä hyvinkin kesken, mutta katto on eristetty ja paneloitu. Lattialankut on olemassa ja pienten viemäritöiden jälkeen lattian voi laittaa paikoillen.


Tämä kuva on otettu pukuhuoneen ja saunan väliseltä ovelta. Vesipata on omalla paikallaan ja tuohon sinisen harjan kohdalle tulee kiuas. Seinät ja katto käsitellään mustiksi Tikkurilan Supi Saunavahalla. Myös lauteista ja lattiasta tulee mustat, joten "synkkiä" löylyjä on luvassa. Sauna on pienen pieni, mutta kyllä sinne yksi ihminen saunomaan mahtuu ja tarvittaessa pari kaveriakin.


Tämä kuva on otettu "lauteilta".


Itse olen potenut tänään hieman ensi-illan jälkeistä huteraa oloa, mutta sain kuitenkin jotain pihajuttuja tehtyä. Loputkin kukkaruukut on tyhjennetty ja kannettu varastoon. Marjapensaiden juurella on nyt kuorikatteet ja nurmikko on kylvetty. Istuttelin myös hieman sipulikukkia. Keväällä ostetut narsissit siirsin pihavajaan kesäksi ja nyt laitoin ne sipulit maahan. Olen myös ostanut lumikellojen ja kirjopikarililjojen sipuleita ja ne on nyt laitettu maahan. Vielä olisi skillojen ja krookuksien sipuleita odottamassa istutusta. Hieman olen ajoissa liikkeellä, mutta myös lintulauta on ilmaantunut pihaan. Vielä en lintujen ruokintaa aloita, mutta tarkoitus on taas koko talvi lintusia ruokkia. Ja jouluksi hankitaan vihdoinkin se kauralyhde.

lauantai 8. syyskuuta 2012

Vintti

 Kun on kerrankin aikaa kirjoitella, niin käydäänpä pikkuisella visiitillä meidän vintillä..


Kuva on otettu heti portaiden yläpäästä ja siinä näkyy se osa vintistä joka on salin yläpuolella. Tuonne ei olla vielä sen kummemmin menty kun ei ole mitään asiaa ollut. Purut ovat kuivat ja tällä hetkellä eristys on riitävä, mutta ainahan voi lisäeristää, jos tarvetta ilmenee.


Tämä kuva on otettu suurinpiirtein samasta kohtaa, mutta vastakkaiseen suuntaan. Keittiön ja makuuhuoneen päällä on siis kesähuone ja sen kummallakin sivulla tuollaiset "karsinat" ja eteisen ja työhuoneen päällä on eräänlainen välitila. Karsinat oli täynnä erilaista romua ja ne on putsattu ja täytetty selluvillalla jo viime talvena.


Tässä kuvassa näkyy se eristeen määrä, joka tuossa katossa on ollut. Alalaidassa näkyy eteisen katto ja hirren yläpuolella on vintin lattia. Sammaleet siinä välissä on kaikki se eriste mitä on keittiön, eteisen, makkarin ja työhuoneen päällä ollut.


Karsinat on siis jo täytetty ja myös kesähuoneen lattialla on ollu kerros selluvillaa ja nyt eristetään myös eteisen ja työhuoneen päällä olevaa tilaa. Sammaleita ei poisteta, vaan lisäeristeet lisätään siihen päälle. Lattialankut päälle vaan ja jo on reilusti säilytystilaa kaikelle minkä voi kylmässä tilassa varastoida.


Jonkin verran on vielä romukasaa jäljellä, mutta se pitää käydä piakkoin läpi, jotta lattia voidaan eristää myös kasan alta. Aika paljon nuotteja on tuossa kasassa ja samoin vanhoja ruotsinkielisiä aikakausilehtiä.


Saunan rakentaminen on ollut hieman tauolla viime aikoina, sillä isä on muurannut keittiön puuhellalle uuden piipun. Tuo vaalea rapattu piippu on vanha piippu, johon meni savut kahdesta pönttiksestä ja hellasta. Hella vaan on savuttanut niin vietävästi, että katsottiin parhaaksi tehdä sille ihan oma hormi. Aamupäivällä otettiin uusi piippu käyttöön ja ei todellakaan mennyt niinkuin Strömsössä. Koko talo oli savua täynnä ja palovarottimet huusi joka huoneessa. Piippu alkoi kuitenkin vetää ja nyt olen jo toistamiseen poltellut puita hellassa ja hyvin on vetänyt. Toivotaan, että savustaminen on tässä taloudessa historiaa.

Marjoja


Taas lähti lapasesta! Tarkoitus oli ostaa kaksi mustaherukkaa (Storklas ja Öjebyn) ja kaksi punaherukkaa (Punainen hollantilainen), mutta näiden lisäksi tuli ostettua myös punainen (Lepaan punainen) ja keltainen (Hinnonmäen keltainen) karviainen, vaaleanpunainenherukka ja kaksi marja-aroniaa (Viking).  Äiti oli saanut ystävältään marja-aroniasta ja omenasta tehtyä mehua ja se oli niin hyvää, että piti omatkin aroniat saada. Enää puuttuu vain se omenapuu ja mehumaija. Marja-aroniat istutin saunan taakse, mutta muut pensaat ovat tuossa talon ja saunan välissä. Sateen takia jäi pihapuuhat hieman kesken, mutta pensaiden juurille tulee reilu kerros kuorikatetta ja muutoin tuolle alueelle kylvetään nurmikkoa.


Ehdittiin äidin kanssa siirrellä myös hieman kukkia pois väliaikaisesta kukkapenkistä. Rönsyleimu siirtyi saunan taakse kiviaidan viereen ja samoin keltapeippi. Sään salliessa on tarkoitus siirtää myös rönsytiarella samaan paikkaan. Jokun toinenkin kasvi tuolla leimujen juurella on, mutta minulla ei ole mitään halua mikä se voisi olla. Kauniit pienet keltaiset kukat siinä on.


Saunan taakse ostin myös köynnöshortensian tai äiti osti, jos tarkkoja ollaan. Se saa rauhassa kiivetä seinää pitkin ja levitä miten halua, kunhan ei meni katon rakenteiden väliin. Hortensian kasvaessa peittyy myös tuo ikävän näköinen saunan alunen.
Tänään sain myös istutettua valkosipulit ja mustajuuret. Kumpaakaan en ole aijemmin kasvattanut, mutta toivottavasti sieltä edes jotain kasvaa. Yrttilaatikkoon muutti tänään piparminttu ja istutin sen sinne isossa pohjattomassa ruukussa, joten toivottavasti se ei kovin paljon sieltä leviä. Liljojen sipulitkin on kaivettu ylös ja ovat nyt kuivumassa kuistilla sanomalehtien päällä. En tiedä saanko minä niitä mukuloita selviämään hengissä kevääseen, mutta kun ne oli ruukkuun istutettu ja ei ne siinäkään voineet talvea viettää. Ajattelin laittaa ne paperipussiin ja tuonne saliin säilöön, kunhan ovat ensin kunnolla kuivuneet. Salissa on noin +10astetta koko talven ja kosteutta varmasti vähemmän kuin jääkaapin vihanneslaatikossa. Toivotaan parasta ja talven aikana voisin koittaa päättää, että minnekkä se minun liljapenkkini tulee, josko keväällä saisin istutettua sipulit jo oikealle paikalle.
Porkkanat nostin myös tänään ja äiti pilkkoi ja keitti ne pakastimeen sillä välin kun kävin kaupassa. Tuli muutama baby-porkkana, yksi spiraaliporkkana ja yksi monihaarainen porkkana, mutta muutoin oli ihan mukavan näköisiä yksilöitä. Ei niitä paljoa ollut, mutta ensi vuonna sitten enemmän.
Työt vievät kaiken ajan arkena, joten toivotaan huomiselle aurinkoista tai ainakin poutaista päivää, jotta saan loputkin pihatyöt tälle syksyä tehtyä.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Valkosipuli


Äidin ystävä kasvattaa valkosipulia omalla palstallaan ja häneltä sain hieman istutettavaa. Valkosipuli istutetaan siis syksyllä ja jos istuttaa kynsiä niin seuraavana syksynä saa jo poimittavan kokoisia valkosipuleita. Jos puolestaan istuttaa noita valkosipulin kukasta kehittyviä pikkusipuleita, niin täytyy odottaa pari vuotta ennen sadonkorjuuta. Tai näin olen ainakin itse asian ymmärtänyt. Mutta pitääkö noiden vauvasipulien olla maassa kaksi vuotta vai kaivetaanko ne välissä ylös, irrotellaan kynsiksi ja istutetaan uudestaan? Tätä minulla on nyt vuosi aikaa pohtia. 
Kasvimaalaatikot on nyt täytetty mullalla piripintaan ja ne saavat nyt odotella ensi kevättä. Valkosipulit aijon niihin vielä istuttaa ja mustajuuren siemeniä olen myös ostanut. Myös pari yli jäänyttä mansikan taimea ajattelin laatikoihin laittaa, jotta on pari varalla jos talvi tekee tuhojaan.

P.S. Nuo valkosipulit viettivät viime yön sänkyni viereisellä pöydällä ja sen verran hyvin tuli nukuttua, että valkosipulin positiivinen vaitus flunssapotilaalle tuli ihan käytännössä kokeiltua ja sehän todella TOIMII!!