torstai 27. joulukuuta 2012

Toisenlainen kattaus?

Nyt on joulun herkut syöty ja on taas aika tarkastella sitä mitä suuhunsa lappaa. Kyllä, tämä on dietti-postaus, kenties kuitenkin hieman erilainen.
Ostin Mats-Eric Nilssonin kirjan Petos lautasella pari vuotta sitten ja luin sen kerralla kannesta kanteen. En ollut uskoa lukemaani ja taisin soittaa äidille aika monta kertaa ja lukea otteita kirjasta, kun pakko oli se tieto jonkun kanssa heti jakaa. Seuraavaksi tyhjensin keittiönkaappien ja jääkaapin sisällön roskikseen ja sitä seurannut kauppareissu oli elämäni halvin, en uskaltanut ostaa mitään. Taisi mennä minun lisäainekammo silloin hieman yli, mutta kuluttajien huijaaminen on vain niin törkeää, etten ikinä olisi sitä osannut itse ajatella. Lisäaineiden alkuperäinen tarkoitushan on ollut hyvä ja kyllä niitä edelleenkin tarvitaan, mutta mielestäni vain murto-osa siitä mitä niitä nykyään käytetään. Esim. ruuan säilyvyyden parantaminen on tiettyyn pisteeseen asti hyväksyttävää, mutta miksi ruokaa täytyy muokata niin paljon, että tarvitaan toisia lisäaineita (värejä, aromeita, yms), jotta kuluttajat suostuisivat ne tuotteet edelleenkin syömään.





Kuva: WSOY

Ensimmäisen kirjan innoittamana ostin myös tämän seuraavan kirjan. Se on kuitenkin paljolti ensimmäisen kirjan toistoa, vaikka on sinne muutama uusikin asia mukaan mahtunut. Näissä molemmissa kirjoissa on se hyvä puoli, että niissä kerrotaan myös vaihtoehtoja. Ei ainoastaan kerrota miten tuotteita yleensä valmistetaan, vaan kerrotaan myös se, että edelleenkin on saatavilla samoja tuotteita, jotka valmistetaan toisin. Ja vuosi vuodelta tilanne on parempi, nykyään ihmiset arvostavat enemmän aitoa ruokaa ja sitä mitä mummokin ruuaksi tunnistaa. 

Kuva: Atar Kustannus

Tänään kauppareissulta tarttui mukaan eräs kirja, joka varmasti taas vaikuttaa minun syömisiini. Hieman kyllä jännittää, sillä minä EN ole kasvissyöjä, eikä minusta sellaista saa tekemälläkään. "Syötäväksi kasvatettu kertoo suomalaisten kanojen, sikojen ja nautojen elämästä kaunistelematta, mutta myös kauhistelematta", näin lupaa takakansi. Naudoista en ole niin huolissani, sillä olen jo miltein kokonaan siirtynyt paikallisen luomukasvattajan nautaan. Niitä nautoja olen käynyt ihan itse paikanpäällä katsomassa ja tunnen sen perheen myös muutoin ja TIEDÄN, että sen paremmin kohdeltuja eläimiä en voisi syödä. Hinta hieman kirpaisee, mutta on se sen arvoista! 
Broileria kuluu tässä taloudessa aika paljon ja sikaakin (varsinkin leivän päällä) aika moinen läjä vuodessa, joten niiden oloista lukeminen hieman hermostuttaa. Sen olen kuitenkin jo oppinut, että ruuasta kannattaa oikeasti maksaa, jos siitä aikoo nauttia.

Kuva: Atena Kustannus
Ja miten tämä oli nyt dietti-postaus? Lukekaa nuo kirjat, niin kaikki kökkö syöminen jää varmasti pois. Naposteleminen on vaikeaa, jos kaikki naposteltava kuvottaa. Parasta tässä "kuurissa" on se, että saa syödä kaikkea mitä kykenee itseään huijaamatta syödä. Petos lautasella karisti kymmenen kiloa ja ihan varmasti uudelleen lukeminen (näiden muiden kirjojen avustuksella) auttaa seuraavan kymmenen kilon kanssa.

lauantai 22. joulukuuta 2012

Pöytä on katettu




Nyt on joulupöytä katettu punatulkuille, sinitiasille, talitinteille, varpusille, närhille, järripeipoille, käpytikoille, viherpeipoille ja kaikille muillekin lintulaudan vieraille. Nyt alkaa myös minun jouluni. Tietokone menee kiinni ja kaappiin, ja se etsitään sieltä aikaisintaan tapanina. Suunnitelmissa on joulusauna, hyvää ruokaa ja paljon glögiä ja kynttilän valoa.

Rauhallista joulua kaikille!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Saaristolaisleipä



5dl piimää
5dl omenamehua
3dl tummaa siirappia
1rkl suolaa
75g hiivaa
3dl vehnäleseitä
3dl kaljamaltaita
3dl ruisjauhoja
10dl vehnäjauhoja

Lämmitä  piimä, omenamehu ja siirappi kädenlämpöseksi ja lisää hiiva ja suola. Sekoita jauhot keskenään ja lisää ne nesteeseen. Ei tarvitse vaivata ja lopputulos on aika tahmaista. Minulla on 2 noin litran vetoista metallivuokaan ja reilun kokoisia leipiä tuli. Työkaveri (jolta sain reseptin) jakaa taikinan kolmeen kertakäyttövuokaan. Vuokat kannattaa voidella.
Anna kohota 90min ja paista sitten 90min 175asteessa. Kääri kuumat leivät  kunnolla pyyhkeisiin, jotta kuoresta ei tule liian kovaa. Leivät ovat parhaimmillaan 2-3päivää vanhoina ja ne voidaan myös pakastaa.

Ja heti hienon reseptin perään täytyy tunnustaa, että ensimmäinen kokeilu ei mennyt ihan niin kuin piti. Laitoin silloin taikinan kolmeen vuokaan ja leivistä tuli aika littanoita. Kämmäsin jotain myös hiivan kanssa, sillä leivät eivät kohonneet ja niistä tuli todella tiiviitä. Niiden leipien syömisessä on ihan tekemistä, mutta onneksi maku osui kuitenkin kohdilleen.
Näistä onnistuneen näköisistä leivistä toinen jaetaan kahtia iskän ja minun kesken. Isä saa huomenna toimia makutuomarina ja jos leipä saa hyvän arvosanan, niin silloin toinen leipä menee naapuriin joulutervehdyksenä. Naapuri auraa tuon minun pihatien ja vien omat roskanikin heidän roskikseen ja molemmat täysin ilmaiseksi, joten täytyyhän heitä jotenkin kiittää avusta.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Kurkistus eteiseen

Vielä ei ole eteisessä valmista, mutta hieman voin jo näyttää mitä siellä on puuhattu. Tänään isä on laittanut uuden luukun pönttikseen ja hyvältä näyttää. Luukut on ostettu viime kesänä Metsänkylän navetalta ja ne ovat siis vanhat. Ostettaessa ne oli maalattu hopeamaalilla ja sieltä täältä hieman ruosteessa. Luukut käytettiin hiekkapuhalluksessa ja käsiteltiin sen jälkeen liesimustalla.
Nuohoojakin kävi viime viikolla ja hieman jo arvosteli niitä vanhoja luukkuja. Sanoin hänelle, että uudet on jo muihin uuneihin ostettuna, mutta tuolta salista vielä puuttuu luukut, kun uuni on normaalia isompi ja sopivia ei ole vielä löytynyt. Eilen nuohooja kävi uudestaan ja toi näytille luukut, jotka olivat minun uuniin sopivat. Pyysi niintä 35€ ja tänään olen kauppareissulla vienyt rahat hänen kotiportailla olevan kukkaruukun alle. Koittihan se sutari antaa minulle kissan ja kaninkin, mutta onnistuin kuitenkin kieltäytymään. 
Salin luukut maksoivat tuon 35€ ja niissä ei ole kipinäpeltiä, mutta muutoin on kaikki osat tallella ja niille ei tarvitse tehdä mitään, muuta kun laittaa paikoilleen. Eteisen luukut olivat täydellinen setti ja hintaa oli muistaakseni 45€ ja makuuhuoneen luukut maksoivat 40€ ja niistä puuttuu nupit. Eteisen ja makkarin luukkujen hiekkapuhalluksen hintaa en kyllä muista, mutta ei se kauhean hintavaa tainnut olla.
Kuvassa luukkujen ympärys on maalattu valmiiksi, jotta en sotke luukkuja kun maalan uunin. Pönttis pitää ensin pestä ja sitten hieman hioa, ennen kun pääsen maalauspuuhiin.


Tämä jakkara oli yksi niitä taloon jätettyjä esineitä ja tänään sain inspiraation sen puhdistukseen, kun kuumailmapuhallinkaan ei enää aiheuta ahdistusta. Jakkara oli valkoiseksi maalattu ja todella likainen. Vuosi sitten meinasin nakata tämän jo kaatopaikalle, mutta äiti sanoi, että voihan tuosta vielä jotain tulla. Tässä remontin edetessä tuo jakkara on puoltanut paikkaansa monessa tilanteessa ja nyt on ihan itsestään selvää, että se säästetään. Sen tuleva paikka on eteisessä pönttiksen luona, sillä uunin sytyttäminen on pirullista kökkimistä, jos ei ole sopivaa jakkaraa ihan siinä likellä.
Toinen samanlainen on vintillä, mutta siitä puuttuu muistaakseni etujalat. Ajattelin sen kunnostaa ja laittaa tuonne salin uunin viereen, jotta on sielläkin istumapaikka sytytyspuuhia ajatellen. Tuossa eteiden jakkarassa on jotain ihmeellistä kaiverrusta selkänojassa ja muutoinkaan jälki ei ole kovin taitavaa, joten voisivatkohan nämä kaksi jakkaraa olla koulun puutöissä tehtyjä? Onhan tuolla vintillä säilynyt muutakin tavaraa koulun ajoilta asti.



torstai 13. joulukuuta 2012

Sopivia sattumuksia taas?

Olen ollu nyt kaksi kuukautta sairaslomalla (burnout) ja tänään sain uuden saikkulapun seuraavaksi kuukaudeksi. Yhteensä kolme kuukautta?! Se on helkutin pitkä aika ja silti nyt tuntuu siltä, ettei se riitä. Kävin tänään juttelemassa myös talon johdon kanssa ja he odottelevat minua töihin tammikuun 14.päivä ja ihan ok muutoin, mut miksi ei tule uni ja nousee niskavillat pystyyn?
Minä olen töissä talossa, jossa on paljon innostuneita ja lahjakkaita ihmisiä ja se on ehdottomasti etuoikeus, mutta miksi se tuntuu myös taakalta? Miksi mukava ja mielenkiintoinen työ ei voi olla vain työ? Miksi sen pitää olla elämä? Moni tällä alalla on unelmiensa ammatissa. Minäkin kuvittekin olevani, mutta tämä onkin minulle vain se työ. Jos joku on löytänyt unelmansa tällä saralla, niin olenko minä huonompi kuin he, jos haluan tehdä tätä vain työkseni? Pitääkö teatterin olla minulle koko elämä, jotta voin olla osa sitä ihmeellistä maailmaa jonka se tarjoaa? Tiedän ihmisiä, jotka ovat joutuneet taistelemaan oikeudestaan mennäkseen mukaan lapsensa synnytykseen ja ihmisiä, jotka ovat vaihtaneet vanhempiensa hautajaispäivää töiden takia. Missä menee raja? Milloin työ vaatii liikaa? Milloin oma elämä mitätöityy talon etujen edessä? Ennen kaikkea, onko se sen arvoista?

lauantai 8. joulukuuta 2012

Korttien askartelua


Tänään olen Niilon kanssa askarrellut hieman joulukortteja. Niilon kanssa, koska yksin se ei yrityksistä huolimatta onnistunut.. Moneen vuoteen en ole tainnut edes lähettää kortteja ja itsetehtyjä kortteja viimeksi joskus lapsena, joten jonkin sortin historiaa tässä nyt tehdään.


Tässäpä olisi nyt kovan liimailun tuotos ja aika kiva vaikka itse sanonkin. Muutaman kerran sain sormet pestä, jotten olisi tuhrinut kortteja, mutta kivaa oli. Nyt täytyisi vaan jostain löytää ne ystävien vuosien aikana lähettämät osoitteenmuutoskortit, sillä minun osoitekirja on jäänyt päivittämättä aika monen vuoden ajan. Onkohan jossain sellaista palvelua josta saa ihmisten osoitteet nimen ja numeron perusteella? Olisi ikävä soittaa ja kysyä osoite kun silloin se laatikkoon kolahtava kortti ei ole yllätys ja yllärikortit on niitä parhaita!
Eteisessä on tapahtunut paljon viime päivinä, mutta empä kerro siitä vielä enempää. Haluan sitten kerralla näyttää kaiken valmiina, kunhan se on ensin saatu tehtyä.

P.S. Marraskuussa koettiin tämän blogin kävijä ennätys, 2046 kävijää!

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Osui ja upposi


Ihan suoraan Kaarina Davisin blogista kopsattu, mutta osui ja upposi! Ilmassa on toivoa, mutta vielä en uskalla täysin siihen uskoa. Nyt pitäisi vain kuunnella sydäntä...

maanantai 3. joulukuuta 2012

Kissa?

Hiiret ovat  syksyn saatossa keksineet keinon välttää minun asettamat ansat ja viime aikoina olen poikkeuksetta herännyt viideltä aamulla hiiren rapinaan. Rapina taitaa olla väärä sana, sillä välillä tuntuu kuin seinät olisivat kaatumassa. Olenkin haaveillut kissan hankkimisesta tähän talouteen, kun ei tuo koiruus osoita minkäänlaista mielenkiintoa outoihin rapinoihin. Ainoa este on se, että toisista kissoista saan pahat allergiaoireet ja toisista en mitään. Karvan pituudella ei ole tähän merkitystä, mutta en myöskään osaa sanoa, että mistä tämä outo allergia johtuu.
Hiirtenpyynnin täytyisi olla kissalla geeneissä, mutta Niilo osaisi kyllä opettaa pienelle kisulle muut tuiki tärkeät taidot, kuten lintujen bongauksen keittiönpöydällä istuen.


Joulu on vaivihkaan alkanut hiipiä sisään. Pöydällä on jo vanha kirpparilöytö, joka taitaa kuitenkin olla hieman liian punainen ja lokakuun lopussa varastettu pieni kuusi on päässyt pihalta sisälle. Ihan voin myöntää, että ilman lupaa ja vierailta mailta on kuusi peräisin. Se oli tosin sellaisessa paikassa, josta se olisi tavalla tai toisella poistettu, luultavammin sen yli olisi ajettu traktorilla. Näin ollen pieni kuusi sai hieman paremman lopun ja voi kaunistaa minun kotia ennen kun päätyy oksasilppuriin ja sitä kautta kompostiin tai marjapensaiden juurelle katteeksi. Ja näin varkaudesta saatiinkin hyvä teko joulun kunniaksi :)


tiistai 27. marraskuuta 2012

Vuosi takana..

Tässä on vuosi hurahtanut ihan huomaamatta. Marraskkuun 21.päivä tuli vuosi siitä kun sain avaimet uuteen kotiini. Vuosi on pitkä aika ja silti se on kiitänyt ohi miltein liian nopeasti. Vasta eilenhän minä tämän talon ostin. Luin tämän blogin läpi tänään ja huomasin, etten ole laittanut tänne kaikkia niitä kuvia joiden perusteella tämän talon ostin. Seuraava kuvapläjäys on kiinteistönvälittäjän ottama.
Nykyinen makuuhuone ja työhuonetta

Sali

Salin tiskin takunen

Eteisen ikkunalta

Kuistia

Keittiö

Keittiö

Nykyinen makuuhuone

Seuraavat kuvat ovat jo minun ottamia. Ja kuvissa on minun uudet ulko-ovet! Kuvistakin näkee, ettei kaikkea maalia ole vielä rapsuteltu pois, mutta tällä erää ne ovat riittävän siistit. Pintakäsittelyäkään en ole vielä päättänyt. Silti olen todella tyytyväinen niihin! Ne ovat suuremmat kun osasin ajatella, mutta johan tuntuu hulppealta kävellä sisään kun on isot ovet avattavana. Ovet ovat yhteensä noin 120cm leveät ja 220cm korkeat. Vetimet vielä puuttuu, joten siksi ovissa on ihmeellinen palikkasysteemi pitämässä niitä kiinni.

Ulkoa päin

Sisältä päin
Vuosi on takana ja tuo blogin lukeminen kyllä kannatti. Sitä itse sokeutuu kaikelle sille, mitä täällä on jo saatu aikaiseksi. On ihan käsittämätöntä, että olen muuttanut tänne seitsämän viikkoa sen jälkeen kun avaimet olen saanut käteen. Eihän täällä ollut silloin vielä mitään! Seitsämässä viikossa hankittiin kuitenkin vesi taloon, tehtiin huussi, rakennettiin keittiö ja remontoitiin makuuhuone, uutta lattiaa myöten.
Jonnalle iso kiitos kommentista edelliseen postaukseen. Oli ihana lukea siitä, kuinka joku saa tästä kaaoksesta inspiraatiota ja kun joku muu näkee kauneutta tässä sekasorrossa, niin sitä on silloin pakko pysähtyä itsekkin ja tarkastella hieman tilannetta. Muutos on kyllä suuri ja töitä on tehty paljon, mutta välillä se tehtävien töiden-lista tuntuu ylitsepääsemättömän pitkältä. Sisätyöt ei enää juuri huoleta vaikka salin remontti on vasta edessä, mutta ikkunoiden entisöinti pitäisi aloittaa ensikesänä ja katto pitäisi maalata. Katon ajattelin maalauttaa jollain firmalla, kun muutoin se urakka kestää koko kesän. Pihavaja pitäisi kääntää, eli rakentaa uudestaan uuteen paikkaan ja talo täytyisi myös maalaata. Huh, tuli hiki jo pelkästä ajattelusta, vaikken taloa ostaessa kyllä hetkeäkään kuvitellut valmista ostavani...

perjantai 23. marraskuuta 2012

Reikä


Mun talossa on reikä. Ei onneksi ihan ulos asti, mutta eteisen ja kylmän kuistin väliltä puuttuu seinä miltein kokonaan. Uusia pariovia verten on nyt aukko valmiina ja enää ei tarvita kun uudet karmit ja ei  muuta kun ovet paikoilleen. Harmi vaan et isällä on ukkivelvollisuuksia koko viikonlopun, joten minä elelen ilman ovia koko viikonlopun. 


Eteisen lämpötila on ollut siinä +10 asteen paikkeilla ja toivotaan, ettei se sitä alemmaksi laske nytkään. Koska ilmat suosivat, on lämpöä nyt +13astetta ja avoimen oviaukon peitoksi on laitettu patja ja vanhoja vilttejä. Yöksi vielä isompi patja tuon kaiken komeuden päälle, niin josko lämmin ilma pysyisi sisällä.


Hyasinttiä olisin kaivannut, mutta kaupassa ei niitä vielä ollut. Ostin sitten amarylliksen sipulin. En kyllä muista, että onko se yksinkertainen punainen vai kerrottu valkoinen, mutta se toivottavasti selvinnee viimeistään joulun aikan. Hyötykasvisyhdistyksen ohjeilla olen tätä sipulia hoivannut ja vasta tänään se on purkkiin laitettu.

torstai 22. marraskuuta 2012

Tapettia

Isä löysi vintiltä ruskeakantisen vihkosen pari viikkoa sitten. Kyseessä on Pihlgren ja Ritola Oy:n tapettikirja, joka on varmaankin kaupan peruja. Vuosilukua siinä ei ole, mutta puhelinnumerot ovat 89 ja 90, joten ihan uudesta kirjasta ei taida olla kyse. Ja kauppahan aloitti täällä vuonna 1948, jos minun salapoliisintyö on osunut oikeaan.


Malleja ei ole monta, näiden alla olevien mallien lisäksi on vain neljä muuta, joista kahdella on kaksi värivaihtoehtoa. Kolme mallia ovat kukka-aiheisia ja yhdessä on vaalealla pohjalla kullanvärisiä sulkia. Aika rumia minun mielestä ja värittömiä, mutta jos joku haluaa ne ehdottomasti nähdä niin voin laitaa kuvia myöhemmin.
Nämä alla olevat mallit ovat sen sijaan ihania. Minua on aina kiehtonut tyyleinä 50-luku ja funkkis. En nyt tarkoita amerikanautoja ja tyllihameita, vaan sitä ihanaa hunajanväristä pyöreäkulmaista sisustustyyliä. Jos suunnittelija  täytyy mainita niin Ilmari Tapiovaara ihan ehdottomasti. Tämä talo tarvitsee hieman talonpoikaisemman sisustuksen ja ihanaa on sekin, mutta jos joudun joskus kaupunkiin takaisin muuttamaan niin silloin menee uusiksi myös koko sisustus ja kaiken tämän nykyisen tilalle tulee juuri sitä ihanaa vanhaa tavaraa, joka on tänne liian uutta. Silloin voisin laittaa seinälle myös minkä tahansa näistä seuraavista tapeteista, jos ne olisivat silloin vaikka jo uudelleen tuotannossa.





tiistai 20. marraskuuta 2012

Olkikoristeita

Kävin eilen ystäväni kanssa askarteluliikkeessä ja heräteostoksina ostin olkia ja punaisia helmiä. Olen joskus ala-asteella tehnyt joulukoristeen kotiin ja se on edelleen yksi niistä koristeista jonka äiti laittaa esille joka joulu. Nyt tein itselleni samanlaisen ja kun oikein innostuin niin tein samalla useamman. 
Liotin olkia lämpimässä vedessä noin viisi minuuttia ja sen jälkeen käärin ne muovipussiin "muhimaan" puoleksi tunniksi. Leikkasin saksilla muutaman oljen kerrallaan ja ohkasella parsinneulalla pujotin ne oljen pätkät punaiseen ompelulankaan. Kahdesta kuuteen olkea peräkkäin ja pieni punainen helmi väliin. 
Paperinen joulutähti on ollut ikkunassa lokakuun lopusta asti (iski jokin mielenhäiriö kun ensilumi satoi maahaan) ja nämä olkikoristeetkin ovat jo paikoillaan, joten pakko kai se on myöntää, että täällä odotetaan joulua. Olen myös ostanut joululahjan ensimmäistä kertaa vuosiin. Se lahja jääköön ainokaiseksi tänä vuonna, mutta tarkoitus olisi myös lähettää joulukortteja muutaman vuoden tauon jälkeen ja vieläpä tehdä ne itse.


perjantai 16. marraskuuta 2012

Arki ergonomiaa

Minun selkä on hieman kipuillut viime aikoina. 'Hieman' on suhteellinen käsite tässä yhteydessä, mutta VAIN yhden kerran olen joutunut kantamaan halot yksitellen sisään, koska en saanut halkokoria nostettua. Viimeisen vuoden aikana tämä sohvaperunakroppa on joutunut tottumaan kaikenlaiseen uuteen työhön, kuten halon hakkuu, remontoiminen, puutarhahommat, lumen luonti jne. Ja ihan ei ole lihakset pysyneet perässä. Kehitystä on toki tapahtunut (se halkokorillinen painaa nykyään huomattavasti vähemän kuin viime jouluna), mutta se tuikitarpeellinen kehonhuolto on jäänyt välistä ja sen seurauksia tässä nyt maksellaan. Hierojalla olen käynyt ja päivittäin olen koittanut venytellä, mutta aika "heikossa hapessa" ollaan.  
Jottei tilanne enää pahene ja selkä pääsisi hieman helpommalla, niin iskä toi tänään minun hakkuupölliin korokkeen. Ei se kaunis ole, mutta saanpahan halot halottua ilman turhaa kumartelua. Arki ergonomiaa sieltä parhaasta päästä :)


tiistai 13. marraskuuta 2012

Eteinen etenee...

 ...tai sitten ei. Monta päivää ollaan isän kanssa puuhattu ja mitään näkyvää ei olla saatu aikaiseksi. Vintin portaita ei vielä  ole, eikä edes sitä luukkua sinne vintille. Sekin on minulle vielä mysteeri, että miten noin iso ja varmasti kohtalaisen painava luukku saadaan auki ilman apuvoimia. Isä on kyllä selittänyt jotain jostain köydestä, jolla luukun saa avattua alhaalta käsin, mutta ihan ei ole mennyt jakeluun sen systeemin toiminta. Asia selkeytynee kun sen näen.


Oma hommani on ollut edelleen tuo "uusien" ulko-ovien maalin rappaus. Loputon urakka! Nyt on enää nuo kuvassa näkyvät kolme peiliä rapsuttamatta ja sen jälkeen voin alkaa kovertamaan taltalla vanhoja sarananpaikkoja hieman suuremmiksi, sillä uudet saranat ovat hieman vanhoja isommat. Vanhat saranat olisin säästänyt, mutta niistä oli tallella vain ne puoliskot, jotka olivat ovissa kiinni.


Vaikkei uutta, valmista työtä, voikkaan vielä esitellä, niin kyllä se hetki koko ajan lähenee. Jos ei näitä turhauttavia työvaiheita olisi, niin eihän tässä remonttipuuhassa olisi mitään onnistumisen iloa. Ja ajalla on tapana kullata muistot, joten eiköhän tänne piakkoin ilmesty uusi maalin rapsutus-projekti tai ainakin jokin vastaava...

torstai 8. marraskuuta 2012

Huussi

Tässä tekstissä puhutaan huussista, tyhjennyksestä ja "tavarasta", joten jos et kestä kyseisten sanojen herättämiä mielikuvia, niin voipi jättää tämän viestin lukematta :) 

Tänään olen siis tyhjentänyt ulkohuussin alusen (jos se jollekkin jäi vielä epäselväksi) ja ajattelein nyt kirjoittaa huussin toiminnasta muutaman sanan. Huussi otettiin käyttöön reilu kymmenen kuukautta sitten ja se on kaikki kokemus mitä minulla ulkovessoista on, joten en ole mitään raamattua tässä kirjoittamassa.
Minulla on käytössä Biolanin kompostikäymälä ja viime talvena se jäätyi, koska se otettiin käyttöön pakkasilla ja ei se tyhjänä jaksa itseään sulana pitää. Keväällä pidin huussin ovea auki aina kun aurinko sinne paistoi ja pönttö alkoi sulaa hyvin jo maaliskuulla. Eipä kyllä tullut kokeiltua, että oliko se missään vaiheessa ihan tönkköjäässä, mutta ei se ainakaan kompostoitunut ennen kevättä. Jossain vaiheessa lopputalvesta mietin, että mahtaako pöntössä riittää tila, mutta kun se suli ja kompostoituminen alkoi, niin äkkiä hulahti kasan pinta ja ensimmäisen tyhjennyksen tein muistaakseni heinä- elokuun vaihteessa. Kompostoituminen oli siinä vaiheessa ollut niin vauhdikasta, että en paljoa sitä tyhjentänyt, kun ajattelin että massa kompostoituu hyvin pitkälle syksyyn ja talven tuotokset tulevat sinne kyllä mahtumaan. Toisin kävi. Ilmojen viiletessä alkoi kompostoituminenkin hidastumaan ja jo tässä vaiheessa vuotta kasa hipoi pöntön yläreunaa. Tänään olen tyhjentänyt pöntön toistamiseen tälle vuodelle ja tällä kertaa tyhjensin sen miltein kokonaan. Toivottavasti pönttö jaksaa pitää itsensä sulana mahdollisimman pitkään ja kompostoituminen jatkuisi edes jonkin asteisena läpi talven, muutoin voin joutua keksimään vaihtoehtoisia "huusseja" ennen kevättä. Suunnitelmani on, että ensi keväänä kun kompostoituminen on taas lähtenyt vauhdilla käyntiin, tyhjennän pöntön miltein kokonaan. Seuraavan kerran tyhjennän pöntön mahdollisimman myöhään ennen kunnon talvea, eli kun vielä voi kottikärryjä työntää ja huussi ei heti jäädy kun se tyhjenee. Katsotaan miten käy.
Minulla tämä pönttö on ympärivuotisessa käytössä ja se on myös tämän talouden ainoa käymälä. Jos minulla (yhden hengen talous) on vaikeuksia pöntön tilavuuden riittämisen kanssa, niin sanoisimpa, ettei tämä ole se oikea ratkaisu isomman perheen tarpeisiin, jos käyttö on muuta kuin satunnaista. En myöskään voi laittaa keittiössä syntyvää biojätettä tuonne, sillä muutoin tila lopuisi varmasti ennen aikojaan.


Pöntön tilavuus on se ainoa moite, jonka voin tästä pöntöstä sanoa. Ihan joka kerta en kuoriketta heitä pönttöön, mutta kerran päivässä tai joka toinen päivä ainakin kerros pinnalle, niin hyvin pysyy kosteana tai tarpeeksi kuivana, miten päin sen nyt haluaa sanoa. Takareunassa on pyöreä "ilmastointilaite" eli räppänä, jonka voi kiertää auki tai kiinni. En kiinnittänyt kyseiseen räppänään mitään huomiota ennen kuin styroksikannen alapintaan oli kertynyt kosteutta. Ruuvasin räppänää hieman auki ja jo loppui liian kosteuden kerääntyminen. Minulla ei ole sitä rupellia tuolla huussin katolla, vaan tuuletusputki on ihan vaan suoraputki. Ei ole silti haissut kertaakaan tuo käymälä. Kesällä kun kompostoituminen oli huipussaan, niin kannen avatessa tuli mullan tuoksua, mutta muutoin ei mitään. Kesällä kun pöntölle istui niin pöntöstä tuli myös lämmin henkäys kohti ahteria ja se oli alkuunsa hieman outoa, mutta tokian se kompostikasa tuottaa myös sitä lämpöä lahotessaan.


Itse tyhjennys toimii varsin helposti. Takaa vaan luuku auki ja tavara lapilla kottikärryihin ja lehtikompostin sekaan. "Paskalaudan" olen isältä tilannut. Kun luukun aukaisee ja lapion sinne työntää, niin aina tahtoo osa tavarasta tippua siihen maahan pöntön taakse ja kun sen tippuneen tavaran sieltä on nyt pari kertaa istutuslapiolla pois kaivanut, niin levy siinä maan peittona helpottaisi kummasti tyhjennysoperaation jälkipyykkiä. 
Jos nyt ihan muutamalla sanalla sanon jotain siitä itse tavarastakin, niin kummallakin tyhjennyskerralla tavara on ollut mustaa, kosteaa ja täysin hajutonta. Sokkotestissä en tuota tavaraa normi kompostista erottaisi. Nyt kun otin pöntön miltein tyhjäksi ja tuotokset oli uudempia, niin siltikin ainoat tunnistettavat jutut olivat wc-paperituppoja. Ja heti aloin miettimään miten saisin paperitupon kokoa pienennettyä...
Pöntön tyhjennän siis kompostikehikkoon jossa on myös puutarhajätettä. Se saa rauhassa muhia vielä ainakin ensikesään ellei seuraavaankin ja sen jälkeen se päätyy kukkapenkkeihin.  Kasvimaalle sitä ei ollut tarkoitus levittää, mutta taidan kyllä ottaa selvää miten kauan tuota täytyisi kompostoida, jos sitä haluaisi esim. marjapensaiden juurelle laittaa.

 

Jottei lukijat saa väärää kuvaa huussin tyhjennyksestä tai kuvittele, että täällä toista Strömsötä perustellaan, niin kerronpa vielä että siististä hommasta huolimatta rukkaset meni pesuun..

lauantai 3. marraskuuta 2012

Löylyt!

No niin. Nyt on sauna lämpiämässä ja ensimmäiset löylyt on kohta edessä. Vielä on sisustuspuuhat kesken ja ikkunatkin puuttuu, mutta ei se kylpemistä estä.


Pukuhuoneen puolella on vielä lattiakin maalaamatta, mutta laitoin kuitenkin maton jo paikoilleen jotta ei varpaita palele kun käyn jäähyttelemässä löylyjen lomassa.






Lisäys: Olipa muuten hyvät löylyt! Ja lauderatkaisu tuntui todella hyvältä. Ylälauteellahan on syvyyttä peräti metri, eli mahtuu hyvin jalatkin lauteille ja löhötä voi miten päin tahansa. Pukuhuone vielä valmiiksi niin on vilvottelukin mukavampaa.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Lempiastiat


Saaristohuvilan Taru haastoi minut esittelemään omat lempiastiani. Tehtävä on helppo kun pidän keikesta mitä minulla on ja samalla vaikea, sillä en oikein osaa mieltää sitä aamuteemukia esiteltäväksi astiaksi. Perus arkiastioina minulla on Arabian Teemaa. Olen itse sen aikoinaan valinnut ja ensimmäiset osat olen saanut rippilahjaksi 15vuotta sitten. Keltainen ja vihreä oli minun valinta silloin ja valkoiset astiat olen itse ostanut parin viimeisen vuoden aikana. Valkoisena löytyy myös syviä lautaisia ja isoja matalia lautasia.
Keltaista ja vihreää minulla on myös kahvikuppeina ja asetteina, mutta ne ovat kirpputorilaatikossa äidin varaston vintillä. Eivät ne ole enää kirpputorille menossa, mutta ovat siellä kerran kyllä käyneet, onneksi kukaan ei ostanut niitä, mikä lie mielenhäiriö ollut kun ajattelin niistä jo luopua.


Ja sitten ne aamuteemukit... Päätin aikoinani olla ostamatta yhtään muumimukia, mutta olen niitä muutaman lahjaksi saanut ja alennusmyynneistä pari sittemmin itsekkin ostanut. Mukeina hyviä, malli on käytännöllinen ja hyväkäteen, ja kun ovat erilaisia, niin tietää tiskipöydältäkin käyttää sitä puhtainta mukia. Kehtaa niistä vieraillekkin tarjota, kun ei meillä koskaan käy niin virallisia vieraita ettei muumit kelpaisi.


Vihreän ja keltaisen Teeman kaveriksi halusin tarjoiluastioiksi Paratiisi-sarjaa. Kaikki olen lahjaksi saanut ja uusia (eli sen 15vuotta vanhoja) ovat kaikki muut paitsi tuo pieni soikea lautanen joka on mummoni vanha  ja siksi hieman haaleampi kuin muut. Maitokannussa on muuten mummoni vanhat kanamunakupit eli neljä keltaista ja kaksi mustaa Kilta-sarjan munakuppia. Harmi kun en hoksannut nitä tarkemmin kuvata, mutta ne ovat ihanat. Nämä kaikki ovat muuten sellaisia astioita joita en ole juuri koskaan käyttänyt. Siitä huolimatta, että ne lojuvat vain kaapissa, ne ovat tärkeitä minulle.


Tätä ei nyt ehkä lasketa astiaksi, mutta tämä on yksi lemppareista. Ostin sen Antiikkikahvila Pehtoorista viime pääsiäisenä ja se etsii vieläkin paikkaansa keittiössä. Nykyisellään se sisältää kaikki Nipa Nappulan lääkkeet, eli hieman särkylääkettä, punkkikarkoitetta, plakinpoisto jauhetta jne. Haluaisin tuon purkin hirsiseinälle, jolloin se olisi edukseen, mutta sellaista seinätilaa ei tässä minikeittiössä juurikaan ole.


Myös nämä tarjoiluastiat ovat ihania. Ovat  Rörstrantia ja kirpputorilta reilu vuosi sitten löydetty. Ostin ne ennen kuin olin tätä taloa ostanut. Tarkoitushan oli ostaa ihan toinen talo ja sen kaupat oli jo näköpiirissä, kun nuo astiat löysin. Kaikki ei kuitenkaan sujunut niin kuin piti ja hetken kuvittelin astioiden jäävän loukkuun kaupunkiin vuokra-asuntoihin, mutta ne pääsivätkin kotiin, ihan niin kuin minäkin.

Haluaisin haastaa seuraavat tahot:
Meidän maalla (Minulla on Jaanan vanha astiakaappi ja olisi kiva tietää mitä se on sisältänyt.)
Villapulla (Pikkarala on siellä minun lapsuuteni naapurissa)
Säterin torppa (Olen innolla seurannut heidän tomaattiviljelmiä tänä kesänä ja onnekseni löytänyt kohtalotovereita sadon saannin suhteen.)

Muut ovat tainneet jakaa tämän viidelle, mutta erilaisena nuorena minulle riittää vain kolme :)

perjantai 26. lokakuuta 2012

Talvi on saapunut

  Eilen alkuillasta alkoi hiljalleen leijailemaan lunta taivaalta ja aamulla kotikatu näytti tältä.


Lintulaudalla on tänä talvena vieraillut myös sellaisia ruokailijoita, joita ei viime talvena näkynyt. Tilhiä ei viime vuonna ollut yhtään, mutta nyt on yksi pariskunta käynyt parin päivän ajan vieraisilla. Tilhiä näyttää erityisesti kiinnostavan tuo tekemäni pihlajanmarjakranssi, jonka nostin keittiön seinältä puun oksalle, kun oli jo niin pölyssä.


Uusia tuttavuuksia ovat myös jo aiemmin mainitsemani punatulkut. Punatulkut eivät vielä uskalla laudalle tulla, mutta pyörivät kyllä tässä ympäristössä. Kolmas uusi laji on järripeipot. Minun lintukirja sanoo, että ne muuttavat etelään talveksi, mutta täällä ne vielä ovat ja näyttävät pitävän auringonkukansiemenistä. Uusi tuttavuus on myös pikkutikka. Se ei ole tässä lintulaudalla käynyt, mutta näin sen tuossa naapurin koivussa kun hain postia pari päivää sitten. Veikeä otus, ihan tikan näköinen, mutta "pesussa kutistunut" ja rohkea, sillä sain aika lähelle mennä sitä katsomaan ilman, että se lähti pois. Kamerahan oli tietenkin kotona juuri silloin, mutta koetan sen vielä kuvaankin saada. Muutoinkin kaikki muut, paitsi tiaiset, pysyvät poissa laudalta kun olen itse ulkona, joten kuvia en ole vielä muista linnuista saanut.

Tällainenkin lumiturpa karvanaama tuolla pihalla on nyt pyörinyt ihan uudella innolla. Jonkun ajokoira vaan juoksenteli pihassa tänään, joten hieman täytyy katsoa tuon oman otuksen perään, kun se ei oikein muista välitä. Naapurin koirakin karkaa aina meille, kun se saa vain tilaisuuden karata. Ei ole pojat vielä törmänneet, mutta kyllä sekin päivä vielä eteen tulee.